Moni otti vastaan Docventuresien haasteen viettää lihatonta lokakuuta, tällä hetkellä siihen on Facebookin kautta ilmoittautunut lähes 30 000 ihmistä. Minä en lähtenyt siihen mukaan, sillä olen edelleen lihaa syövä kasvissyöjä, minusta kuvaava ja hauska termi, johon törmäsin tuolla.
Aloin kuitenkin miettiä (taas kerran) suomalaisen ruuantuotannon ahdinkoa ja ajattelin kokeilla, kuinka onnistuu kuukausi kotimaisilla ruualla. En ole yhtä puritaaninen kuin Pauliina Siniauer oli, eli aivan kuin lihattonman lokakuun tarkoituksena on saada ihmiset ainakin vähentämään lihansyöntiä, minun tarkoituksena on lisätä entisestään suomalaisen ruuan osuutta ja kiinnittää huomioon missä kaikessa se onnistuu, missä ei. Minä en ole tiukka, kodin ulkopuolella syön mitä on tarjolla, sekä ainakin mausteet, suola ja tee kuuluvat edelleen normaaliin ruuanlaittooni. En myöskään luovu lounasruokailusta kokonaan, vähennän kyllä, mutta menen kuitenkin myös ulos syömään muiden kanssa, tietäen että silloin ei ole mahdollista saada kokonaan kotimaista ruokaa, tai edes suurimmalta osilta, niin pelkään. Aion keskittyä pitämään kotona tehdyn ruuan raaka-aineet kotimaisina. Lokakuu on hyvä aika olla kotimaisella ruualla, luumuja, omenoita ja päärynöitä riittää edelleen, eli hedelmiä on saatavilla, samoin juurekset ovat parhaimmillaan, ja muitakin vihanneksia on vielä tarjolla.
Koska edelleenkään en halua tuottaa ruokahävikkiä, mitään jo kaapeissa olevaa ruokaa en jätä käyttämättä sen takia, että se ei ole kotimaista. Heti tulee mieleen se kilo sitruunoita ja toinen limejä jotka löytyvät keittiöstä, taitaa siellä olla pala parmesaaniakin. Ja pakastimessa taitaa olla jotain ruoka-annoksia, joiden kaikkien aineiden alkuperästä en ihan mene takuuseen, mutta aion käyttää normaalisti.
Yhteen asiaan suomalaisen ruuan lokakuu ei tule vaikuttamaan meidän perheessä. Nimittäin lihan alkuperään, sen kotimaisuusaste on ollut 100% niin pitkään kuin muistan. Jossei sitten lasketa sitä, että kyyhkyt ovat todistettavasti elelleet talven Ranskassa ennen kuin ovat tulleet ruokailemaan lähipelloille, enkä nyt ole ihan varma missä sorsat ovat talvensa viettäneet.
Yhteen asiaan suomalaisen ruuan lokakuu ei tule vaikuttamaan meidän perheessä. Nimittäin lihan alkuperään, sen kotimaisuusaste on ollut 100% niin pitkään kuin muistan. Jossei sitten lasketa sitä, että kyyhkyt ovat todistettavasti elelleet talven Ranskassa ennen kuin ovat tulleet ruokailemaan lähipelloille, enkä nyt ole ihan varma missä sorsat ovat talvensa viettäneet.
6 kommenttia:
Alkusyksyn kuukaudet - jos lokakuu sellaiseksi lasketaan - ovat kyllä otollista aikaa tälle. Vielä nousee hiukan satoa tai ainakin kotimaisia tuotteita saa vielä kattavasti. Maukasta lokakuuta!
Erinomainen suunnitelma sinulle lokakuulle. Lihattomaan lokakuuhun en lähtenyt minäkään mukaan, koska käytännössä tässä on kasvisruokailtu koko kesä. Liha on aina kotimaista, juuri tänään ajelin hakemaan Benjamin possua niin viikonlopun sadonkorjuujuhliin kuin vähän muutenkin pakkaseen tulevaa tarvetta varten. Tuo fleksaus on terminä mielestäni hassu, sehän on kuitenkin yhtä kuin sekasyöjä. Tänään juuri termistä keskustelimme, kun olin kuukausimarkkinoilla kertomassa ruokaosuuskunnastamme. Makoisaa kotimaista lokakuuta!
Ps. Joko karviaiset on siivilöity?
En lähtenyt minäkään lihattomalle lokakuulle. Jotenkin tuo somessa aiheesta kouhkaaminen kääntyy äkkiä itseään vastaan. Kannatan enemmän kohtuullista koko vuotta!
Toki on hyvä, että herätellään ihmisiä pohtimaan asioita.
Mainioita ajatuksia sinulla tässä, ilman kouhkaamista. Tykkään! :)
Jonna, joo, varmaan elo-lokakuu ovat ne parhaat kuukaudet, ainakin monipuolisimmat.
Ulla, Benjamin possua meilläkin aina syödään. Ja ei vielä, melkein unohdin jo koko jutun. Taitaa mennä viikonlopuksi :)
Tusla, kiitos kivoista sanoista!
Lihaa syövä kasvissyöjä täälläkin! Minä olen blogin myötä yllätyksekseni huomannut, että meillä syödäänkin tosi paljon kasvisruokia. Meillä on siis kohtuulihainen koko vuosi :)
Kotiharmi, minä olen ajatellut jo pitkään, että meillä syödään hyvin kasviksia, kun se "puoli kiloa päivässä" ei tunnu missään. Muistan joskus ihmetelleeni kun joku vanha työkaveri ihmetteli ettei sellaista määrää ole mahdollista syödä, ja minä ihmettelin perään että ei ole mahdollista olla syömättä sellaista määrää...
Lähetä kommentti