Joulun kalapöytä ja lipeäkala uunissa

Meillä on tapana syödä aatonaattona kala-ateria. Minä pidän kaikista jouluruuista paljon ja sen lisäksi kalat ovat suurta herkkua ympäri vuoden. Jos kaikki ovat tarjolla kerralla, harmittaa kun ei jää kalojen jälkeen riittävästi tilaa laatikoille, tai sitten kalat jäävät liian vähälle.

Aatonaaton ruualla on yleensä mätejä lisukkeineen, kolmea sorttia lohta, graavattua siikaa, lipeäkalaa, keitettyjä perunoita, rosollia ja salaattia, joskus sillejä ja silakoita. Lipeäkalan kanssa syömme (siis ne jotka syövät lipeäkalaa = minä ja isä) aina voisulaa, maustepippuria ja suolaa. Olen tähän mennessä aina keittänyt lipeäkalan, mutta nyt ajattelin kokeilla uunissa paistamista Hiidenuhman innoittamana. Olen onnistunut keittämään kalan muusiksi muutaman kerran, olisi varmaan pitänyt käyttää silloinkin paistomittaria.

Ostin lipeäkalan Hakanimen hallista irtomyynnistä, ensimmäistä kertaa en siis ostanut lipeäkalapussia marketista. Laitoin kalan vuokaan, tökkäsin mittarin paksuimpaan kohtaan, ja laitoin kalan 175 asteeseen uuniin. Minulla oli vähän vajaa kilon kokoinen kalanpala jonka laitoin puoliksi, tänään syötiin toinen puolikas, ja huomenna on tarkoitus syödä toinen. Paistoin kalaa siihen asti, että se oli 70-asteista, siihen ei mennyt kovinkaan kauaa aikaa. Sen jälkeen kaadoin nesteet pois vuuasta ja annoin kalan levähtää hetken. Sekä minä ja isä olimme sitä mieltä että oli parasta lipeäkalaa ikinä. Näin tulen tekemään jatkossakin. Kuvat eivät tee taaskaan oikeutta oikein millekään, kaikilla oli kiire päästä pöytään ja siinä ei paljoa kuvailla. Lipeäkala on tuo valkoinen kala :)

Aivan kuten presidenttiparinkin, myös meidän jouluisen kukkakimpun teki Pirjo Koppi ja toi sen minulle kotiin aamulla. Siitä alkoi joulu!

Sauvajyvänen toivottaa rauhaisaa ja juuri sopivaa joulua kaikille. Pidetään huoli toisistamme <3

Porkkanalaatikkko

Porkkanalaatikko on minulle se vähiten mieluinen joulun laatikoista, monena vuotena en edes tee sitä. Olen kokeillut siitä monenlaista versiota, mutta mikään ei ole ollut juurikaan toistaan parempi. Kummitätini tarjosi kuitenkin kerran porkkanalaatikkoa, joka oli minusta parasta siihen mennessä, ja olenkin käyttänyt sitä reseptiä (hieman muunnellen) siitä asti.

2 dl vettä (alkup. ohjeessa 3 dl)

½ dl puuroriisiä (alkup. ohjeessa 3/4 dl )

400 g porkkanoita

3 dl maitoa

1 kananmuna

3/4 tl suolaa

ripaus valkopippuria

korppujauhoa, voita

Keitä riisi kypsäksi. Keitä porkkanat kypsiksi ja survo ne. Sekoita kaikki aineet yhteen ja kaada seos voideltuun vuokaan tai kahteen pieneen vuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 200 °C n. 40 min. Tämä annos on juuri sopiva kahteen tuollaiseen pieneen astiaan, sekä Illusia-vuoka että foliovuoka vetävät 0.5 l.

Jouluinen omenajälkiruoka

Joululoman alkamisen kunniaksi syötiin tänään keittoaterian päätteeksi jälkiruoka. Jälkiruoka oli maailman helpoin kun se oli tehty jo etukäteen. Olin pakastanut omenoita liemessä sadonkorjuuaikaan, mutta toki omenoita voi marinoida myös nyt.

Minä sulatin jouluisessa mausteliemessä pakastettuja omenoita ja tein kermavaahdon jonka maustoin vaniljalla. Yksinkertaista mutta hyvää. Omenoiden keitinliemessä oli vanilja- ja kanelitankoa, kardemummaa ja tähtianista ja tietysti sokeria. Hyvä raikas jälkiruoka, jossa maistuu syksy ja joulu. Ei ehkä mikään lasten uusi lempijälkiruoka, mutta tarkoitus on käyttää loput hedelmäsalaattiin jota siis toivottiin.

Suklaakuorrutetut taatelit

Työpaikallamme, kuten varmaan monella muullakin, on tapana tuoda matkoilta tuliaisia. Työkaveri toi yhdeltä matkaltaan tuliaisiksi suklaaseen dipattuja taateleita, joiden sisällä oli manteli. Ihan parasta! Niitä oli pakko kokeilla, ja sen jälkeen niitä on tullut tehtyä useastikin. Tarvitset vain

taateleita

manteleita

tummaa suklaata sulatettuna

Tee taateliin viilto ja poista kivi. Lisää tilalle manteli ja sen jälkeen dippaa taatelit sulaan suklaaseen. Anna vähän jähmettyä ja nauti. Aivan ihana joulun herkku.

Herra Heinämäen joulu 25.12.2012 klo 9.19

Olen useammassakin kirjoituksessa viitannut parin vuoden takaiseen ohjelmaan Herra Heinämäen joulu. Nyt on pakko jakaa kaikille ilosanoma siitä, että ohjelma esitetään uusintana tänä vuonna. Ohjelmaa ei ole saanut DVD:llä eikä sillä ole ollut nettikatseluoikeuksia. Meillä se onnneksi on tallennettuna ja sitä onkin katsottu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, ja aina se jaksaa lämmittää mieltä yhtä lailla.

Nyt kaikki television ääreen joulupäivänä 25.12.2012 klo 9.19. Tässä on ohjelma, josta välittyy joulun lämmin tunnelma ja hyvä mieli jää varmasti jokaiselle. Musiikki on loistavaa, kuten Pujolla ja Lato-orkesterilla aina on, ja ohjelmasta nauttii varmasti jokainen (vähänkin jouluihminen) ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Piparminttusuukot

Kuka muistaa Milos Formanin elokuvan Amadeus (1984)? Siinä oli näitä makeisia, ja silloin ajattelin että näitä on pakko kokeilla. Joskus vaan asioilla ottaa aikaa tapahtuakseen, mutta kyllä ne voivat silti tapahtua. 

Löysin tämän reseptin Leivotaan-lehdestä (loka-joulukuu 2012), tosin huomasin että se on lähes identtinen ohje Kotikokista löytyvän ohjeen kanssa. Annoksesta tulee n. 30 litteää makeista, tai vähän vähemmän jos käyttää korkeampia muotteja. Minä tein suukkoja näin:

4 dl tomusokeria

1 dl vettä

1 tl etikkaa

10 tippaa piparminttuöljyä

75 g tummaa suklaata

Keitä sokeria, vettä ja etikkaa kymmenisen minuuttia, siihen että seos on n. 116 asteista ja paksuuntunutta. Anna seoksen vähän jäähtyä, sekoita sitä koko ajan, lisää piparminttuöljy ja sekoita tasaiseksi. Jos seoksen antaa jäähtyä liikaa, se jämähtää jätti-isoksi makeiseksi. Lusikoi seosta napeiksi voipaperille tai haluamiisi muotteihin. Anna jähmettyä. Sulata suklaa ja koristele sillä.

Texmex-villisika: villisika menee chiliin

...mutta ei se mahtunutkaan sinne (vrt. mummo puolukassa). No ei vaan, pitää pitää tosikon mainetta yllä ja laittaa asiallisesti tämän päivän resepti tähän. Sain pakastaa alkuviikolla 26 kg villisikaa, ja jopa juuri ja juuri mahtumaan sen määrän pakastimeen. Totesin metsästäjälle että olen tehnyt villisikaa suunnilleen kaikella tavalla mitä olen keksinyt, ja salamannopea vastaus oli että en ole tehnyt esim. texmex-villisikaa (no joo, myönnän että muutama muukin juttu vielä puuttuu). Perinteisestihän chili con carne tehdään naudasta, mutta tässä tulee villisikainen versio metsästäjän pyynnöstä:

1 kg villisikaa

villisikalientä

400 g paseerattua tomaattia

2 isoa sipulia

1 rkl fariinisokeria

1-2 tl savustettua Aji Cristal chilirouhetta ja -jauhetta
1-2 tl savupaprika- ja/tai paprikajauhetta

1 tl juustokuminaa eli jeeraa

kanelitanko

1 tl oreganoa
1 tl suolaa

silputtua chiliä

1-2 tlk papuja

Laita luinen liha pataan liemen, paseeratun tomaatin, silputtujen sipuleiden ja mausteiden kanssa. Mausteiden määrä on todellakin tuonne päin, jokainen voi maustaa chilin oman maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen pari tuntia. Nosta liha padasta ja revi/pilko se ihan pieneksi. Laita liha takaisin pataan, lisää tuoretta chiliä ja pavut ja anna hautua vielä puolisen tuntia. Korianteria olisin lisännyt jos olisi ollut. Nauti riisin ja ranskankerman kanssa. Tai syö tortillalettujen kanssa, lisänä itsetehtyä guacamolea, salsaa ja ranskankermaa.

Keikautettu punajuuripiiras

Minun on pitänyt tehdä tätä piirasta koko syksy, mutta nyt vasta siihen tuntui löytyvän aikaa. Resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Vähän oioin ohjeessa, mutta kannatti tehdä silti. Piirakkaan sain käytettyä paljon niitä pieniä punajuuria, jollaisia suurin osa omista punajuurista oli tänä vuonna.Tällä ohjeella sai kaksi piirakkaa teeman neliövuokaan.

200 g voitaikinaa (minulla valmis pakastettu)

350 g pikkuisia punajuuria (tai vähän yli)

vähän voita

vähän öljyä

2 tl omenaviinietikkaa

2 tl fariinisokeria

suolaa, pippuria

Ota kaksi voitaikinalevyä sulamaan. Pese punajuuret hyvin, kuori tarvittaessa. Sulata uuninkestävässä astiassa voi, sekoita joukkoon öljy, omenaviinietikka ja fariinisokeri. Rouhi vähän suolaa ja pippuria mukaan. Halkaise punajuuret kahtia ja laita vuokaan, peitä foliolla. Paista 190 asteessa n. 40 minuuttia. Kauli sulanutta voitaikinaa niin, että se riittää peittämään punajuuret. Asettele punajuuret kauniisti ja laita taikina päälle. Paista n. 20 minuuttia 190 asteessa. Anna piirakan levähtää 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike (jätin sinapin pois):

1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna

(1 tl sinappia)

1 tl omenaviinietikkaa

4 tl öljyä

vähän fariinisokeria

reilusti persiljaa pilkottuna

suolaa, pippuria

Sekoita/ravista kaikki aineet hyvin keskenään. Kaada piirakka lautasen avulla nurin, ripottele päälle kastiketta ja nauti. Hyvää, niin hyvää taas kerran.

Hillakiisseli

Tämä kiisseli syötiin itsenäisyyspäivänä. Annos riitti kolmelle, ilman santsausta olisi riittänyt neljällekin. Kaikkien mielestä ihan parasta kiisseliä ikinä, ja erittäin juhlavaa. Lapset muistivat kiitellä moneen kertaan kun kaikki ruoka jälkkäri mukaanlukien olivat niin hyvää.

2 dl paseerattua hillaa

4 dl vettä

½ dl sokeria

1 dl vettä

2 rkl perunajauhoa

vaniljalla maustettua kermavaahtoa

Paseeraa hillat siivilän läpi. (Minä söin jäljelle jääneet siemenet vaniljajugurtin kanssa aamupalalla. Hilla on niin arvokas marja, etten halua yhtään hukata sitä.) Kaada hillasose veden kanssa kattilaan, lisää sokeria maun mukaan. Kun neste alkaa kiehua, sekoita joukkoon veteen sekoitetut perunajauhot. Ripottele vähän sokeria ja laita kansi kattilan päälle. Anna kiisselin jäähtyä ja tarjoile vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa.

Joulupiparit

Joulupipareita tulee yleensä leivottua pari kertaa joulukuun aikana, ensin näin alussa, ja sitten yleensä se piparkakkutalo puolessa välissä kuuta. Lasten mielipuuhaa. Minä en ole vuosikymmeniin juurikaan syönyt pipareita, mutta silti niitä on aina yhtä mukava leipoa, ja taikinan tekeminen on ihan parasta. Tämä on äidin vanha resepti, sen tarkempaa alkuperää en tunne.

300 g voita       
2 dl fariinisokeria   
1 dl sokeria       
3 dl tummaa siirappia   
3 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia       
2 tl neilikkaa       
2 tl inkivääriä   
2 munaa       
2 tl soodaa       
1 tl suolaa       
1.4 l jauhoja  (tai vähemmän)     

Kiehauta rasva, sokerit, siirappi ja mausteet kattilassa. Jäähdytä ja vatkaa hieman. Lisää munat yksitellen vatkaten hyvin seokseen. Sekoita suola ja sooda jauhoihin ja lisää taikinaan vähitellen, joskus vähempikin riittää. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa vuorokausi. Paista piparit 225 °C muutaman minuuttin ajan, tai kunnes ovat sopivia (inhoan tälläisiä neuvoja, mutta sen tarkempaa minulla ei ole nyt antaa, jos piparit ovat ihan ohuita, jo muutama minuutti riittää, jos paksumpia/uuni ei niin kuuma, sattaa mennä 5-6 minuuttiakin tai sinne päin).

Poropiirakka ja poro-savukylkipiirakka

Olen lähiaikoina tehnyt kaksi melkein samanlaista poropiirakkaa, enimmäinen tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm) ja jälkimmäisen isoon (halkaisija n. 30 cm) vuokaan. Pohjan voi tehdä ihan sellaiseksi kuin haluaa. Ensimmäisessä minulla oli kaupan valmis ruis-kaurapohja, jälkimmäisessä oli sama pohja kuin lehtikaalipiirakalla. Sain käytettyä kätevästi viimeiset omat purjot näihin kateen piirakkaan.

lempipohjasi (tai joku muu)

100 g kylmäsavustettua poronpaistia

1 paprika

pätkä purjoa

50 g Kolatun Waldemar-cheddaria

2 munaa

2 dl kermaa

2 dl ranskankermaa

pippuria

Levitä/kauli pohja vuokaan. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Pilko sillä välin poro, paprika ja purjo pieneksi, raasta juusto. Sekoita munat, kerma ja raskankerma, rouhi vähän pippuria joukkoon. Levitä täytteet pohjan päälle, ripottele vähän juustoraastetta ja  kaada muna-kermaseos päälle. Paista vielä n. 30 min 180 asteessa. Hyvä ja mehevä peruspiirakka.

Tämän piirakan tein samalla kuin lehtikaalipiirakan. Tein silloin kaksinkertaisen taikinan, jostä otin vähän yli puolet tähän piirakkaan. Piirakka taisi jäädä tarjoilupäivänä vähän lehtikaalipiirakan varjoon, mutta kun otin piirakoita työlounaaksi myöhemnin, täytyy sanoa että tämä oli todella hyvää. Tämä piirakka hyötyykin siitä, että sen tekee etukäteen ja lämmittää uudelleen.

lempipohjasi (tai joku muu)

150 g hyvää possun savukylkeä/pekonia (minulla Pajuniemen)

100 g kylmäsavustettua poroa

1 paprika

pieni pala purjoa

3 munaa

3 keltuaista

2 dl kermaa

3 dl ranskankermaa

Levitä pohja vuokaan, paista sitä n. 10 min 200 asteessa. Sillä välin pilko savukylki pieneksi ja paista sitä pannulla. Levitä  savukylki talouspaperille jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. Pilko poro, paprika ja purjo. Sekoita munat, keltuaiset ja kermat sekaisin. Levitä piirakanpohjan päälle täytteet ja kaada muna-kermaseos päälle. Paista n. 30 min 180 asteessa.

Itsenäisyyspäivä 2012

Kukat Pirjo Koppi

Tänä vuonna vietetään itsenäisyyspäivää kolmestaan, sillä perheen metsästäjä on hankkimassa uutta villipekonia pakastimen täytteeksi. Esikoinen on haaveillut jo viikkotolkulla luumukeitosta, ja lupasinkin keittää riisipuuron ja luumusopan itsenäisyyspäivän aamiaiseksi. Sillä oli kiva aloittaa juhlapäivä, ensimmäinen vähän vajaa 4 l luumusoppaa on keitetty tälle vuodelle. Esikoinen söi useamman lautasellisen aamulla, ja sanoi syövänsä sitä myös iltapalalla ja mietti jo, että riittääkö huomisaamuksi (kyllä riittää).

Siitä huolimatta että olemme kolmestaan, saimme "luvan" syödä lihoista parhainta, eli hirvenvasan sisäfilettä. Sen ympärille aloin sitten miettiä että mitä muuta haluamme syödä. Viimevuotista menua on vaikea ylittää, mutta näin syötiin tänä vuonna:

Kalakeitto kuhasta

Hirven sisäfile, perunamuusi ja uunijuurekset

Hillakiisseli kermavaahdolla

Paljon oli joo keittoja, mutta kun haluttiin noita kaikkea, niin tälläiseksi se menu muodostui. Kiisselit ovat minusta sitä tyypillisintä suomalaista jälkiruokaa, ovat ainakin olleet. Kalakeittoa varten ostin kaupasta tuoreet kokonaiset kuhan ja siian, joiden perkeistä keitin ensin liemen. Siian graavasin muuten vaan, kuhan laitoin keittoon. Lapset toivoivat yksinkertaista kalakeittoa (=ei paljoa juureksia) joten tein sen näin:

Kalaliemi:
2 kalan ruodot ja päät
1 l vettä tai vähän yli
pala palsternakkaa
porkkana
1 sipuli
10 cm pätkä varsisellerin vartta
muutama kokonainen valkopippuri
laakerinlehti
muutaman tillinvarsi

Fileoi kalat, tai jos pyydät kalakauppiasta fileoimaan pyydä myös perkuujätteet mukaan. Poista päästä kidukset, ne tekisivät liemestä kitkerän ja samean. Minusta ne on helpoin poistaa samalla, kun pyyhkii kalat kuivaksi reilulla paperilla, samalla voi repiä kidukset irti paperi kädessä, etenkin näistä pienistä vähän alle kiloisista kaloista lähtevät helposti niin. Laita ruodot ja päät kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Pilko juurekset ihan pieneksi, sipuli kuorineen pieniksi lohkoiksi ja lisää ne kattilaan. Anna liemen poreilla hiljalleen, kuori vaahto jos sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen mausteet ja keitä vartin verran. Siivilöi liemi ja käytä keiton pohjana. Nyt tein ihan pienen keiton, joten pakastin osan liemestä seuraavaa kalakeittoa/kastiketta varten.

Alkukeittoon kolmelle otin lientä puolisen litraa ja tein keiton näin:

½ l kalalientä + 1 dl vettä
2 perunaa pieninä suikaleina
yrttisuolaa kalalle
2 kuhafilettä

mätiä, sipulisilppia, smetanaa, tilliä

Laita kalaliemi puhtaaseen kattilaan, lisää perunat pieninä suikaleina (huuhtele suikaleet hyvin kylmällä vedellä ensin), anna kiehua muutama minuutti. Lisää kala reiluina paloina ja anna kiehahtaa. Laita annokset lautaselle ja koristele mädillä, sipulisilpulla ja smetanalla, lisää tilliä maun mukaan. Hyvä yksinkertainen peruskeitto, lasten toivekeittoa.

Hirven sisäfileen leikkasin reiluiksi pihveiksi, paistoin kuumalla pannulla, ripotelin päälle vähän yrttisuolaa ja se oli siinä. Oma pihvini oli reilusti medium, lasten vähän kypsempiä. Lisäsin pannulle vähän kermaa ja raaputin kaikki maut talteen. Hyvä helppo kastike lihan ja perunamuusin kanssa. Edelleen todella yksinkertainen ruoka, mutta sitäkin parempi. Aterian päätti aivan ihana hillakiisseli, se tuli syötyä lasten kanssa viimeiseen pisaraan asti. Hyvä ruoka, juhlamieli.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lehtikaalipasta

Talven ihanuutta. Kävellä kuutamossa pitkin pellon reunaa narskuvassa lumessa, tarpoa tuiskun tekemien kinosten läpi palstalle, kaivaa lumen alta tuoretta lehtikaalia ja valmistaa siitä ruoka. Näin tein itselleni hyvän lounaan:

öljyä

muutama pieni siivu valkosipulia

pienenpieni sipuli

lehtikaalia
vähän rouhittua mustapippuria
yrttisuolaa

parmesania raastettuna

keitettyä pastaa

Kuumenna valkosipulia hetki öljyssä, nosta viipaleet pois. Lisää hienoksi silputtu sipuli ja pienitty lehtikaali. Kun ulkona oli pakkasta -15 astetta, se oli helppo murustella ihan pieneksi. Kuullota niitä pannulla kunnes sipuli on sopivan pehmeää, lisää vähän pippuria ja riittävästi suolaa. Kaada seos keitetyn pastan päälle, raasta reilusti parmesania sekaan ja sekoita hyvin. Yksinkertaisinta mahdollista ruokaa, ja samalla ihan parasta.

Naudan ulkofile

Pakastimesta löytyi vielä pieni pala naudan ulkofilettä. Filee tulee useimmiten leikattua pihveiksi, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä sen kokonaisena uunissa sunnuntaiaterialle. Jostain syystä tuntuu, että tänne tulee kirjoitettua vain niistä erityistä huomiota vaativista lihoista, niistä joista hyvällä maustamisella ja hitaalla kypsennyksellä saa ihan parasta. Mutta kyllä ne paremmatkin lihanpalat vaativat huomiota ja vaivannäköä, vaikka valmistukseen ei kauaa menekään. File-pala oli pieni, johtuu kai siitä, jakoivat lihan porukassa useammalle, näin kaikki saivat vähän kaikenlaista. Minusta hyvän naudanlihan maku on niin hyvää, etten halua peittää sitä ylimääräisillä marinadeilla; vain maltillisesti mausteita pintaan ja liha saa maistua lihalta.

File menossa uuniin

780 g naudan ulkofile

öljyä

timjamia

musta- valko- ja viherpippureita rouhittuna
1/4 tl sinappijauhetta
voita

yrttisuolaa

Ota file lämpiämään huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistamista. Sekoita öljyyn haluamasi mausteet ja hiero lihan pintaan. Meillä oli keittiön lämpötila 16 astetta, joten lihakin jäi väkisin aika viileäksi.

Laita valurautapannulle vähän voita, kuumenna se ihan kuumaksi. Paista lihaa joka puolelta minuutti pari, niin että saat nätin paistopinnan. Tökkää lämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan ja paista 150 asteessa niin kauan, kuin saavutat haluamasi lämpötilan. Paistoin nyt 60 asteeseen (minulle olisi riittänyt 55, mutta lapset pitävät vähän kypsemmästä).

Ota liha pois uunista ja kääri se tiukkaan foliopakettiin, voit kääriä lisäksi vielä keittiöpyyhkeen tai vaikka kaulaliinan ympärille; anna lihan tasaantua n. 20-30 minuuttia. Tämä on vaihe mistä ei saa tinkiä; jos aikaa ei riitä tähän, niin sitten liha kannattaa valmistaa jonain toisena päivänä. Jos lihan leikkaa heti, kaikki lihanesteet valuvat pois ja hyväkin liha muuttuu sitkeäksi ja kuivaksi.

Olin esikeittänyt perunoita ja porkkanoita (15 min), ja lihan levätessä nostin uunin heti 250 asteeseen, kaadoin vähän öljyä ja yrttejä valutettujen juuresten päälle, lisäsin vähän purjoa palasina ja paistoin niitä 20 minuuttia. Ihan älyttömän hyvä sunnuntaiateria, lapsetkin sanoivat että nyt on juhla kun on niin hyvää ruokaa.

(Aloin leikata ensin lihaa väärään suuntaan, ylimmäisen kuvan päällimmäinen liha on esimerkki siitä. Se ei sinäsä haitannut, kun kuopukselle pilkoin lihan pienemmäksi joka tapauksessa.)

Lehtikaalisämpylät

Jos viikonloppuna tulee herättyä jostain syystä aikaisin (kuten siksi että nukahtaa ysin aikoihin illalla) on kiva tehdä sämpylöitä aamupalalle. Minulla on muutaman ämpärillisen verran kuivattua lehtikaalia kaapissa, joten ajattelin kokeilla lehtikaalisämpylöitä.

3 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

2 dl grahamjauhoja

vehnäjauhoja

1½ rkl kuivattua lehtikaalia

2 rkl öljyä

Murustele hiiva maitoon, lisää suola ja siirappi, sekoita hyvin. Vatkaa joukkoon grahamjauhot ja sen jälkeen lisää vehnäjauhoa niin, että saat vaivattua sopivan taikinan. Sekoita kuivattu lehtikaalimuru vehnäjauhoihin. Lisää lopuksi vähän öljyä, ja jatka vaivaamista. Anna kohota puolisen tuntia tai vähän yli jos on viileää, leivo sämpylöiksi ja kohota toinen puolisen tuntia. Paista 10 minuuttia 225 asteessa. 

Lehtikaali ei maistu näissä sämpylöissä juurikaan, ja vain 8-vuotias oli epäluuloinen että mitä nuo pisteet ovat, söi silti kaksi sämpylää. Ensi kerralla voisi lisätä vielä enemmän kaalia. Hyviä sämpylöitä silti. Tästä määrästä tuli 9 sämpylää, juuri sopivasti yhdelle pellille.