Valkoinen perunapizza

Vaaleaa somepizzaa on hehkutettu, ja vähintään yhtä paljon on hehkutettu perunapizzaa. En meinannut uskoa että noin yksinkertainen ruoka voi olla hyvää, mutta kyllä se kuulkaas voi. Paitsi lasten mielestä. Mutta minusta tämä on parasta pizzaa mitä olen aikoihin syönyt, ja sen lisäksi maailman helpoin tehdä. Perunapizzan ohjeita löytyy vaikka mistä, mutta minä tein suunnilleen Soul Kitchen-blogin ohjeella. Annalla oli sopiva ohje kolmeen pienempään pizzaan, tästä minun ohjeesta tulee yksi reilunkokoinen pyöreä pizza joka mahtuu pellille. Siitä syö kaksi hyvin, tai yksi parilla aterialla. 

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

20 g hiivaa

175-200 g pizzajauhoja

1-2 perunaa

1 rkl hapankermaa

sormisuolaa 

1-2 vartta rosmariinia

n. 50 g parmesania

oliiviöljyä

Tee pohja. Sekoita vesi, suola, öljy ja hiiva sekaisin, lisää jauhoja niin, että saat hyväntuntuisen taikinan. Vaivaa niin kauan että näet kunnon sitkon. Kohota liinan alla tunnista kolmeen. Mitä kauemmin, sen parempi, mutta tuntikin riittää. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta pellille kohoamaan.

Kuori perunat. viipaloi ne mandoliinilla 1 mm paksuisiksi (tai käytä veistä). Leivitä hapankermaa ohuesti pizzalle ja levitä perunaviipaleet päälle niin, että ne täyttävät koko pohjan, ripottele vähän suolaa päälle. Pilko 1-2 vartta rosmariinia, levitä ne perunoiden päälle. Raasta parmesania ja levitä sekin perunoiden päälle (muistaakseni Anna laittoi perunan ja juuston toisinpäin). Lorauta lopuksi oliiviöljyä sopivasti pizzan päälle. Paista 250 asteessa 12-15 minuuttua. Hyvää, ihan mielettömän hyvää.

ps. Huomenna voi tehdä tiukkaa herätä viideltä. Takana on mitä parhain hiihtoloma: melkein riittävästi mökkeilyä, sopivasti hengen ja ruumiin ravintoa lasten kanssa (Kansallisteatterissa ja Ravintola Lasipalatsissa), mukavia sukulaisia ja vähän siivousta.