Minä inhoan matkustamista. Siihen nähden olen matkustanut paljonkin, mutta melkein kaikki matkat ovat olleet pakollisia työmatkoja. 1990-luvulla reissasin paljonkin, silloin vielä vapaaehtoisestikin, tai vähintään yhdistin työmatkoihin milloin mitäkin seikkailua, välillä seikkailut tulivat järjestämättäkin. Mutta sitten tuli muutto jenkkeihin ja heti perään 9/11. Sen jälkeen matkustaminen muuttui minusta painajaismaiseksi, eikä ole siitä mihinkään muuttunut, ehkä minustakin on tullut mukavuudenhaluisempi. Olen hyvinkin tyytyväinen näihin pieniin piireihin työpaikan, kodin ja mökin ympärillä. Lomareissuiksi riittää hyvin kotimaa, ainakin kun saisi vielä sen ruokapuolen toimimaan, vaikka toki kai lapsia pitää välillä viedä ulkomaillekin.
Mutta joskus sitä haluaa/täytyy saada jotain, minkä takia joutuu mukavuusalueen ulkopuolelle. Yleensä nämä jutut liittyvät työhön, mutta voi sitä ihan pelkästään itsenkin takia olla valmis vähän näkemään vaivaa ja tekemään vähemmän mieluisia juttuja jotta saa jotain mistä on haaveillut vuosikausia (siis minun tapauksessa, tiedän että muut ovat paljon nopeampia toimissaan). Minulla on ensimmäinen River Cotttage -resepti ollut blogissa maaliskuussa 2012, eli yli neljä vuotta sitten, ja suunnilleen siitä saakka olen haaveillut River Cottagen ruokakurssista. Pitkään se oli vain kaukainen haave "sitten joskus", mutta puolisen vuotta sitten totesimme että alkaa olla aika toteuttaa haave.
Niin sitten varasin neljän päivän kurssin, vähän päästä majoituksen ja lopulta lennotkin. Ja työkavereiden yllytyksestä päätin vielä jäädä yhdeksi yöksi Lontooseen kurssin jälkeen, joten hotelliyökin on varattuna. Matkustamista tiedossa, peräti viikon reissu odottamassa kesäloman alussa. Kurssin lisäksi vähän shoppailua Lontoossa ja jotain muuta kivaa, saa ehdottaa mukavaa tekemistä Waterloon suunnalla.
Edessä on vielä pakkaaminen, joka on aika helppoa verrattuna vaikka Campasimpukan caminoa varten pakkaamiseen. Ajattelin ottaa mukaan tietokoneen, kameran, puhelimen, laturit + adapterin, kirjan, hyvän kynän, muutaman vaatekerran, hyvät kengät ja minigrip-pussiin mahtuvat pesuvälineet. Ja iloisen ja ennakkoluulottoman mielen. Eiköhän yksi viikko suju niillä siellä mukavuusalueen ulkopuolellakin.
Edessä on vielä pakkaaminen, joka on aika helppoa verrattuna vaikka Campasimpukan caminoa varten pakkaamiseen. Ajattelin ottaa mukaan tietokoneen, kameran, puhelimen, laturit + adapterin, kirjan, hyvän kynän, muutaman vaatekerran, hyvät kengät ja minigrip-pussiin mahtuvat pesuvälineet. Ja iloisen ja ennakkoluulottoman mielen. Eiköhän yksi viikko suju niillä siellä mukavuusalueen ulkopuolellakin.
6 kommenttia:
Oi, ihana suunnitelma! Varo vaan, voi iskeä ruokamatkakuume ja laajentaa mukavuusaluetta pysyvästi :).
Eikö olekin! Ja tuo riski on otettava, voihan olla ettei tämä jää ainoaksi ruokamatkaksi. Sinullakin ollut niin kivoja matkoja, niitä on ollut kiva lukea. Aasian ruokamatkoja on jonkin verran näkynyt blogeissa, en tiedä miten tälläinen tavallinen ruokamatka kiinnostaa lukijoita?
Uskoisin, että kiinnostaa kovasti! Mä aina mietin, että kuinkahan moni suomalainen innostuu kokkikouluista ja mopotoureista kaukomailla. Mutta kun olen itse niin innoissani, niin niitä jakaa mielellään. Mä ainakin odotan raporttia tuolta! Ties vaikka suuntaan sinne itssekin :).
Minä en ole tehnyt erikseen ruokamatkoja, mutta sellaisiksi ne tavalla tai toisella nykyään kyllä muodostuvat. Olisi ollut niin mahtavaa voida lähteä kanssasi tuolle River Cottage-matkalle, mutta ehkäpä toisen kerran, jos kokemuksesi on sellainen, että haluat uusia sen. :)
Harvinaisen mukavan kuuloinen mukavuusalueen ulkopuoli :-) Oikein ihanaa ja makoisaa matkaa!
Merja, jännittäähän se, että onko raportoimista, siis kun odotukset on korkealla, niin jännää nähdä täyttyykö ne.
Camas, onhan siellä vielä monta kurssia mitkä olisi kiva kokea. Jos siis tämä on onnistunut :)
Ulla, kiitos. Muutama viikko vielä odottamista.
Lähetä kommentti