Parsapenkin perustaminen

Kuva otettu sateessa

Minun on myönnettävä että olen parsanirso, tiedostan myös että se ärsyttää joskus ihmisiä. En sentään ole ihan sitä mieltä, että keitinveden pitää olla kiehumassa siinä vaiheessa kun parsan leikkaa irti, ja että kelvollisen parsan ikä kypsennykseen lasketaan sekunneissa, eikä minuuteissa puhumattakaan tunneista. Mutta tuoretta parsan pitää olla, siis oikeasti tuoretta. En tietenkään kieltäydy syömästä tai muutenkaan kommentoi parsaa jos joku tarjoaa sitä, saatan myös tilata parsa-aikaan ravintolassakin parsaa (mutta en vielä helmikuussa). Mutta jos itse valmistan parsaa, haluan sen olevan todella tuoretta.

Valitettavasti parsaa on todella vaikea saada oikeasti tuoreena mistään. Olen haaveillut parsapenkistä kauan, jo monen monta vuotta. Toteutus kaatui aina siihen, että vuosia ajattelin että siihen menee monta vuotta ennen kuin penkki alkaa tuottaa jotain. No, tässä on nyt mennyt monta vuotta ihan muutenkin, joten tänä vuonna ajattelin toteuttaa haaveen vihdoinkin.

Penkin perustamisessa on auttanut monta ihmistä, kiitos kaikille: palstanaapurin kautta tilasin laudat, lannoitetta on hankittu maalta useammaltakin viljelijältä, mies rakensi penkin ja onhan noita parsojakin ostettu monelta puutarhalta aina Elimäkeä myöten. Minulla ei ole kokemusta parsalajikkeista (ehkä olisi kannattanut selvittää etukäteen) joten ajattelin hankkia useampaa lajiketta. Maassa on nyt kolmea erilaista parsaa, kolme kutakin eli yhteensä 9 juurakkoa. 

Penkkiä varten kaivoin pintamullan, anteeksi, siis pintasaven pois. Kuopan päälle mies rakensi kehikon laudoista. Jätin pystypuut korkeaksi, jos myöhemmin on tarvetta harsoille tai verkoille, niitä voi käyttää avuksi. Pohjalle levitin kankaan hidastamaan rikkaruohoinvaasiota. Kangas niitattiin toiselta reunalta kiinni.

Pohjakankaan päälle levitin monta kottikärryllistä hiekkaa. Tiukkaakin tiukempi pohjasavi pidättää vettä niin tehokkaasti, että ajattelin hiekan toimivan salaojana pohjalla. Hiekan päälle levitin pari säkkiä multaa, kottikärryllisen hevosenlantaa ja jätesäkillisen hyvin palanutta lehmänlantaa. Nämä odottivat aika pitkään penkin pohjalla ja ensimmäiset rikkaruohot nousivat jo sirkkalehdille. Poistin ne kaikki ennen kuin lisäsin vielä 10 säkkiä multaa.

Kolme ostamaani juurakkoa ovat jo isossa ja hyvässä kasvussa. Availin juuria varovaisesesti ja levitin ne mahdollisimman levälleen. Kaivoin multaan kuopan, johon istutin juurakon. Kuusi muuta, kahta erilaista lajiketta, ovat varmastikin pari vuotta nuorempia, ja niiden juuret olivat huomattavasti pienempiä. Levitin niidenkin juuria, ja taivutin ruukussa ylöspäin kasvavat juuret takaisin maata kohti. Istutin parsat kahteen riviin lomittain. Ensi vuonna lisään vielä multaa muutaman säkin verran.

Toivon totisesti ettei varkaita käy penkissä ja että rikkaruohot pysyvät vähissä, niin että juurakot saavat kerätä voimia pari seuraavaa vuotta ihan rauhassa. Parin vuoden päästä saatan saada vähän maistiaisia isoimmista kolmesta taimesta, ja siitä seuraavana muistakin. Jos siis hyvin käy.

Parsapenkin perustamiseen olen saanut oppia jonkun vuoden Strömsö-ohjelmasta (oman muistin varassa), Ripaus tryffeliä -blogista ja Pikkutalon elämää -blogista. Ripaus tryffeliä -blogissa oli jo päästy maistelemaan omia parsoja.


ps. Ehkä ihan pikkuisen kitkemisen tarpeessa tuo palsta. Viimeisen muutaman päivän aikana täällä on satanut 150 mm vettä, palstalla ei ole kävelemistä nyt ja rikkaruohot kiittää. Ennen juhannusta tiedossa pikkuprojekti vielä.