Joskus tulee juhlittua vain perheen kesken, ja silloin on paikallaan pieni kakku. Sankarin toiveena oli "ei mitään eksperimenttejä", joten päädyin perinteiseen sacher-kakkuun. Minulle ohjeiden koon muuntelu ja mittasuhteiden laskeminen päässä on todella helppoa normaalin matikkapään ja varmaankin myös vanhan työn takia, mutta ajattelin kirjata tähän kahden munan sacher-kakun niin muiden ei ole pakko muuntaa mittoja päässä. Tämä on siis pienennetty versio siitä normaalista kakusta mitä teen isommalle porukalle (suositelen kyllä kaikille päässälaskemista, se pitää aivot virkeänä!).
60 g voita
70 g suklaata
0,7 dl sokeria
2 keltuaista
0,6 dl jauhoa
1 rkl perunajauhoa
½ tl leivinjauhetta
½ tl vaniljasokeria
2 valkuaista
1-2 dl aprikoosihilloa (tai maun mukaan)
Sulata voi ja suklaa varovasti. Vatkaa sokeri ja keltuaiset ihan vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää sula suklaa-voiseos ja sekoita. Kääntele lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset taikinaan ja paista 175 asteessa 45 min. Käytin pienintä kakkuvuokaa joka minulta löytyy, 15 cm halkaisijaltaan.
Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä hillo väleihin ja jätä kakku peitettynä kylmään yön yli. Vähän ennen tarjoilua nosta kakku lämpimään ja valmista kuorrutus
n. ½ kermaa
130 g suklaata (oli vähän reilusti, mutta käytin levyn loppuun)
Kuumenna kerma ja sulata suklaa kuumaan kermaan. Valuta kakun päälle. Minulla onnistuu kuorrutus välillä hienommin, välillä ei niin, tänään oli sen ei niin hienon kuorrutuksen vuoro. Kakku oli kuitenkin todella hyvää kermavaahdon kanssa, vaikka kaikkea ei saatukaan syötyä kerralla.
12 kommenttia:
Tänään oltaisiin tarvittu juurikin tuollaista pikku kakkua, kun Ukolla nimipäivä ja meillä ei olla oikein kakun ystäviä (yllätys :D) olisi siis riittänyt pikkuinen versio. Kaunis ja takuulla herkullinen.
Nami, kunnon sacher on suuurrrta herkkua. Heh, hee, ei päässälaskuun tarvitse matikka- vaan laskentopäätä :). Läheskään kaikki kollegat ei ole hyviä laskemaan...
Minun tarvitsemassa matematiikassa esimerkiksi 45+25=10 :D Mutta on nätti pieni kakku, sacheria ei kyllä kovin suurta palaa taivu syömään, tuollainen minikakku onkin kätevä.
Meillä tehdään lähes poikkeuksetta minikakkuja. Harvakseltaan syötynä kakut ovat ihania, mutta ei niitä silti päiväkausia jaksa jauhaa. Humanistin matikkapää meinaa joskus pienennysten kohdalla hidastella, mutta aina ne tulee laskettua. Jopa oikein yleensä :)
Sacherkakku näyttää syötävän hyvältä!
Sarppu, ensi vuonna sitten :)
luimupupu, sinäpä sen sanoit! Matikassa olen siis ihan tavallinen, mutta minulla on hyvä laskupää, niinhän se onkin. Sen lisäksi minulla on numeroiden taju, "näen" siis laskuista usein laskematta mitä niistä tulee. Näin aikoinaan suoraan sivusta esim. sen, jos kollega oli laskenut liuoslaskun väärin, vaikka en sitä varsinaisesti laskenut itse. MIelenkiintoista.
Campasimpukan matikkaa en kuitenkaan ymmärrä :D
Kotiharmi, eihän se haittaa vaikka laskee hitaamminkin. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. (meinasin laittaa tuohon loppuun kolme pistettä, mutta juuri luin että se on tosi tätimäinen tapa ja ärsyttää nuoria...)
Toki, toki: 45+25=10 (mod 60), itse asiassa opetan tänä keväänä tämäntyylisiä juttuja :).
En ymmärrä mitä nua 2 laskee, mutta taidanpa pikimmiten leipaista minisacherin.
luimupupu, juuri tuosta syystä olen niin tyytyväinen, että vihdoinkin voin kehua laskupäätäni, ilman että tarvitsee mennä siihen matikkapuoleen, lukion pitkän ämmällä ei vielä pitkälle pötkitä.
Nanna, erinomainen idea, kannatan!
Juu, minä lasken oikeastaan vaan minuutteja :)
Minuutit onkin tärkeitä. Sen lisäksi että minulla on numeroiden taju, minulla on myös ajan taju ja fanitan kumpaakin ;)
Minulla taitaa myös olla jonkunlainen ajantaju, tai vainu. Sen huomaa usein kun olen laittanut keittiöhommissa ajastimen päälle, jätän sen keittiöön ja menen muihin hommiin, lue tietokoneelle. Koska ajastin on päällä, en ajattele aikaa, mutta jostain syystä tulee mieleen jossain vaiheessa, eikä pelkästään keittiöstä tulevista tuoksuista, että jokohan on aika kääntää kanalle kylkeä tai onkohan aika jo kohta mennyt. Kun ehdin ajastimen luokse siinä menee viimeiset kymmenen sekuntia. Vaikka ajastimessa olisi ollut 90 minuuttia tai vartti tai kolme tuntia. Samoin herään juuri ennen kuin kello soi, näistä on joskus juteltukin :)
Jep, ihan selvä ajan taju :)
Lähetä kommentti