Tämä kirjoitus taas paljastaa ehkä aavistuksen enemmän itsestäni kuin haluaisin, mutta päätin silti kirjoittaa. Siihen nähden kuinka paljon mietin ja puhun siivouksesta meillä on todella sotkuista, jota tietysti selitän monella asialla. Meillä kukaan ei pidä siivoamisesta, vaan kaikki priorisoivat aikansa kaikkeen mukavaan. Lisäksi kumpikin aikuinen hamstraa kaikkea tuikitarpeellista tavaraa, kuten astioita, urheiluvälineitäja, yleensäkin kaikenalaisia tärkeitä tarvikkeita mitä voi tarvita vaikka mihin. Työelämä vie liikaa aikaa, tämän huomasi hyvin vähän tavallista pidemmällä joululomalla: koti pysyi koko 2½ viikkoa siistinä (tietty ne läjät pysyivät), vaikka koko perhe oli kotona. Kun loma loppui, oikein havahtui siihen, että 1½ viikkoa töissä ja koti kuin pommin jäljiltä.
On minullakin jotain rotia, kuten minimivaatimuksena on ollut että lasten kavereilla ei saa tulla sukat likaiseksi jos kyläilevät meillä, tavaraläjiä kyllä saa olla. Vaikka ärsyttäähän se, kun lasten kaverit ihmettelevät että miten teillä on taas sotkuista, että etkö ikinä siivoa (no en, ikinä!).
Viime aikoina on vaan tämä tavarapaljous alkanut ärsyttää/ottaa päähän (=se v-alkuinen sana)/ahdistaa. Palaan tähän tavarajuttuun tarkemmin seuraavalla kerralla. Nyt päätin (taas kerran) ottaa tästä sellaisen loppuiän projektin, ainakin se on kestänyt tähänkin saakka. Etenen pikkuaskelin, mutta tästä se alkaa:
1) Peruin ns. turhat lehdet. Mm. sen lehden joka on tullut yli 10 v, jota en viime aikoina ole ehtinyt lukea, jonka ilme uudistuksessa muuttui liian pinnalliseksi, palautteeseen/kysymyksiin ei ole vastattu (ei edes kiitetä) jne. Ja päätös olla tilaamatta uudelleen helpottuu sillä, että kuinka ärsyyntynyt olin tilauksen peruuttamisen vaikeudesta. Päätin myös olla ostamatta irtonumeroita. Yksi 6€ meni lehteen jossa oli yksi lukemisen arvoinen juttu, jouluruokalehden löysin muoveista joulun jälkeen ja sitä rataa. Käyn kirjastossa lukemassa jos jotain haluan. Että anteeksi vaan Suomen talous ja lehtitalot, minun pää ei vaan enää kestä yhtään uutta lehtipinoa ja miettimistä että mitä niille tekee.
2) Lupasin itselleni että siivoan läjä kerrallaan paikkoja nyt alkavan vuoden ja kesän aikana, jos vaikka pääsisi n. parin läjän viikkovauhtiin. Läjä tietysti sisältää monenlaisia asioita, isompia ja pienempiä, miljoonalaatikoista ja lehtipinoista lähtien.
3) Kun tämä on tehty, aion tilata siivoojan meille. Tavoite on kesäloman jälkeen, esim syyskuun alusta. Tätä ei tehdä ennen kuin läjät ovat hävinneet, eli aika hyvä motivaattori mielestäni.
Meillä kävi ennen, vuosia sitten, siivooja, ja se helpotti arkea paljon. Isosta firmasta kävi siivooja joka toinen viikko, kolme tuntia kerrallaan. Osa siivoajista oli hyviä, yksi suorastaan erinomainen, mutta (äitiysloma)tauon jälkeen en enää saanut häntä takaisin meille. Sitten jossain vaiheessa en enää ollut ihan tyytyväinen, samaan aikaan hinnat olivat kohonneet kovasti ja kotitalousvähennysprosentti pieneni merkittävästi ja irtisanoin sopimuksen.
Nyt olen pohtinut asiaa ja aion tehdä vähän eri tavalla. Selvitän tarkasti mistä kannattaa tilata siivous, ja jos en ole täysin tyytyväinen, puutun asiaan heti ja jos tilanne ei muutu vaihdan paikkaa. Tälläkertaa aion tilata siivouksen niin, että se on vain kerran kuussa, mutta perusteellisempana, sen kolmen tunnin sijaan esim. 5-6 tuntia. Miltä kuulostaa?
15 kommenttia:
Kun tapasin mieheni, opin luopumaan turhasta krääsästä. Mä olin siis semmoinen hamsteri ja hän askeetikko. Lopputuloksena oli hyvä kompromissi. Siisti, mutta kuitenkin viihtyisä ja persoonallinen koti. Mutta kyllä mä kaipaisin tänne välillä sellaista suursiivousta. Tyyliin joku toinen pesisi säännöllisesti ikkunat ja lattiat ja jynssäisi kaikki kaapinpäällyset.
Mutta hyvän siivoojan löytäminen, se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Olen katsellut aivan käsittämättömiä seppäilijöitä, jotka eivät tule sovittuun aikaan, ilmoittavat edellisiltana tekstarilla myöhästyvänsä kaksi tuntia, eivät tuo siivousvälineitä mukanaan ja itkevät sitten minulle, että ämpäreitä ei ole tarpeeksi jne. Ja vaikka kuinka saisi kotitalousvähennyksen, on tuo sen verran hintavaa hupia, että olen luopunut toivosta ja siivoamme itse. Koko siivousala tuntuu olevan käsittämättömän villi, hyviä tekijöitä on yllättävän vähän.
-Savusuolaa, Janica
Teillähän on hyvä tilanne. Minä en tässä muiden tavaroihin puutu, muuta kuin toteamalla että en ole (mielestäni) se meidän perheen pahin hamstraaja ;)
Tuo siivousviidakko on yksi syy, että haluan riittävästi aikaa selvittää ja kysellä asioita. Isommissa firmoissa on se hyvä puoli, että niillä ei oikein ole "varaa" tuollaiseen pelleilyyn, ja säännöt on selkeät. Siis en aiemmin ole mihinkään tuollaiseen ongelmaan törmännyt. Minä tein laskelman, että suunnilleen noin tehtynä hupi maksaa n. 110 €/kk, sen verran taidan olla valmis maksamaan vaikka siitä, että voin ulkoilla tai löhöillä sellaisen 4 h kuussa (jos siivous on siis 5 h). Viimeksi aina ajattelin että se on vähän kuin säästäisi, maksaa kuukausittain summan ja sitten vuoden lopussa saa ison summan takaisin (tietty vähän kuin rahallisesti aavistuksen pieleen mennyt sijoitus, mutta hyvän mielen sijoitus silti:D) Töissä näillä mun selityksille nauretaan, en vaan ymmärrä että miksi ;)
Meillä koti pysyi viikkosiivouksella hyvin siistinä tuon karvakersan tuloon asti. Nyt on lattioilla leluja ja karvaa, matot rytyssä ja tassunjälkiä lattialla, kurakeleillä hiekkaa ja muuta likaa jokapäiväisen imuroinnin verran. Pidemmissä reissuissa meillä on välillä kuulunut siivooja vuokraan (esim. viime keväänä Zürichissä). Taso on vaihdellut kovasti, parhaat ovat olleet sellaisia että voisi ottaa kotiinkin. Tai sitten ei - voisi olla vaikea saada siivojaa purkamaan mainitsemiasi tavarakasoja ja laittamaan tavarat oikeille paikoilleen, järjestelyhän vie paljon enemmän aikaa kuin imurointi ja moppaaminen (paitsi nyt kun pentu roikkuu imurissa ja mopissa ja haukkuu riemuissaan...).
Meillä alkaa olemaan kohtuusiistiä nyt, kun olemme miehen kanssa kahdestaan. Mutta aina on pöydillä kasoja. Joulunaikaan, kun oli meillä oli vieraita, kämppä pysyi ruodussa yli viikon. Täytyis varmaan pyytää joku kahville tai syömään joka päivä, niin pysyis koti siistinä.
Olen myös karsinut tavarapaljoutta. Kun on pienet tilat, niin alkaa helposti ahdistamaan. Noi lehdet on kans sellaisia, mistä olen karsinut. Kaksi puutarhalehteä tulee ja yhtä lehteä ostan irtonumerona, koska se on näin halvempi.
Minähän olen nyt sen yhden hurmoksen vallassa (KonMari), että kaikki siivoamiseen ja järjestelyyn liittyvä on minusta äärettömän kiinnostavaa. Jos saa sanoa, niin luimupupulassa on ihan törkeän siistiä nytkin, vaikka Armas on talossa :D
Meilläkin ongelmat siisteydessä liittyvät liikaan tavaraan ja sille aion nyt vuorotteluvapaani aikana, tosin sen vähän pitemmän kävelylenkin jälkeen puuttua. Kun olemme taas kahden, on helpompaa ehkä päästä jotenkin tilanteen herraksi. Sen verran ainakin aion noudattaa uuden idolini neuvoja, että aloitan tarkasti vain omista tavaroistani ja siinäkin riittää kyllä hommaa. Tosin ei vaatteiden kanssa, minulla on hävettävän vähän vaatteita, ne on äkkiä viikattu uudella tapaa. :)
Minäkin luovuin kaikista tilattavista lehdistä, enkä osta myöskään irtonumeroita, muutama vuosi lukemattomia lehtiä kierrätykseen roikottaminen riitti.
Mä olen tavara-allergikko ja kerran vuodessa käyn kaapit ja varastot läpi ja heitän kaiken turhan kierrätykseen tai kaatopaikalle. Kun on joutunut 3 kuolinpesää tyhjentämään ja yksi niistä vielä oli sairaalloisen hamstraajan koti, josta lähti 15 peräkärryllistä tavaraa kaatopaikalle ja 4 pakettiautollista SPR:lle, on väkisinkin tullut ohjenuoraksi se, onko tallessa oleva tavara meikäläisen kuolinpesän tyhjentäjille hyödyksi vai riesaksi. Ja minusta on kiva ajatella, että sen sijaan että itse haudon vaatteita tai astioita, joita en käytä, lahjoitan ne kirpparille,josta ne toivottavasti menevät köyhien opiskelijoiden käyttöön.
Imuria heilutetaan kerran viikossa. Maalla asumisen hyviä puolia on se, että koirien tassuissa tuleva lika on puhtaampaa kuin kaupungissa. Ja eikös se ylihygieenisyys ole pahasta ;-)
luimupupu, olen nähnyt kuvia teidän keittiöstä, uskon hyvin mitä campasimpukka tuossa kertoi. Imurointi tosiaan voi olla hankalaa pienten kanssa, on ne sitten ihmis- tai eläinlapsia. Meillä esikoinen pelkäsi pienenä imuria, niin sitten imuroin aina vauva kantaliinassa toisella lonkalla. Kuopus ei pelännyt imuria, mutta hän taas oli niin kiinnostunut koneesta, että konttasi perässä, paineli nappeja (=sammutti imuria), veti johdosta jne. Niin sitten imuroin vauva kantoliinassa toisella lonkalla ;) (Helppo arvata kummalla on y-kromosomi)
marketta, samaa tavarapaljouden karsimista olen jo tehnyt useamman vuoden, mutta paljon on vielä edessä. Olen myös vähentänyt tavaroiden ostamista huomattavasti, paljoa uutta ei kotiin ole tullut, vaikka sekin tuntuu liialta.
Campasimpukka, minäkin tarvitsisin vapaata aikaa siihen tavarapaljouden karsimiseen. Ja vaatteitahan ei paljoa tarvitsekaan, ei todellakaan. Ajatella miten vähillä vaatteilla ennenkin pärjättiin. Parit housut/hameet, muutama paita kesäksi ja talveksi, vähän alusvaatteita ja sitten juhlamekko, ehkä kaksi että ei tarvitse häitä ja hautajaisia juhlia samassa leningissä (siis nykyään). Kesätakki ja talvitakki. Näin.
Ulla, samaan minäkin pyrin, toivottavasti aika riittää. Pakastimet ovat jo kunnossa, minulle vastaavasta tuli ajatus että eipähän tarvitse perikunnan heittää edellisvuosituhannen tillejä menemään. Asia kerrallaan siis mennään, parannusta on jo, mutta paljon on vielä edessä.
Hyvä aihe! Meillä käy siivooja neljän viikon välein 4 h kerrallaan, ja kyllä se on ihanaa. Väliajat saadaan omin voimin (lue: mieheni) lattiat pysymään puhtaina ja pölyttöminä. Päädyimme siivouspalveluun Arttu-koiran myötä, joten jaan Luimupupun ajatukset :)
Parasta siivoojassa on se, että hän käy kerralla kaikki tasot/pinnat läpi. Itse kun ryhdyn siivouspuuhiin saatan pyyhkiä yhtenä päivänä pölyt, toisena kuurata keittiön ja kolmantena kylppärin. Ja sitten vallitsee epäsynkroni, pölyt leijuvat jo paikoillaan kylppäripäivänä.
Lopulta siivoaminen on kuitenkin vähemmän tärkeää kuin esim. kokkaileminen. Tiettävästi kukaan ei ole menehtynyt likaan, mutta nälkään senkin edestä :)
Hieno huomio tuosta ajoituksesta, noinhan se tosiaan on. Ja kyllä, olen samaa huolta että kokkaaminen on tärkeämpää kuin siivoaminen.
Ihan saman aiheen kanssa painin. Mulla myös kaikki kasaantuu. Kun yhden kasan saan järjesteltyä ja hävitettyä johonkin, toiseen kohtaan on jo ilmestynyt uusi. Mä en osaa järjestää, mulla ei vaan ole kykyä siihen. Mun mies on hyvä siivoamaan ja pitämään järjestystä, mutta se ei tykkää siivota ja on jo lannistunut kai mun epäjärjestelmällisyyteen. Nyt olen yrittänyt joka päivä löytää ohimennen jotain pois laitettavaa ja aina kylillä käydessä viedä jotain kierrätykseen. Mutta tuskastuttavaa tämä on. Sivoojaan mulla ei ole varaa nyt. Kerran yksi siivooja heitti roskiin mun kukan siemeniä, jotka oli yhdessä kupissa kuivumassa lipaston päällä... luuli kai että olin unohtanut lakastuneet kukat maljakkoon.
Mä tykkään siivota ja mulla on siihen aikaakin. Ei ole koskaan käynyt siivoojaa, mutta oishan se luxusta jos edes kerran elämässä joku siivois, en kyllä tiiä mitä mä tekisin sen ajan. Olen muuten eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään myös Aurinkokujallekkin.
mammukka, kiva kuulla sinusta. Olipa tylsää että siemenet menivät roskiin. Meillä ei kukaan siivoajista ole laittanut mitään roskiin, vaikea sitä onkin ulkopuolisen tietää mikä on toisen aarre.
Aurinkokunnalla, tervetuloa tänne. Teillä onkin tosi siistiä, huomaa että tykkäät siivoamisesta :)
Olen jostain syystä ollut pitkään ihan hiljaa muiden blogeissa. Melko hissukseen omassakin. Jospa mä taas tästä aktivoidun :)
Vähän samaa ollut täälläkin, mutta minäkin olen taas vähän aktivoitunut, tai yritystä ainakin on.
Tuo kotisiivouksen hankinta varmasti onkin hyvä, antaa hieman lisäpotkua ja on sitten helpompi pitää tilat siistinä. Meidän pitäisi myös hankkiutua paljosta ylimääräisestä tavarasta eroon. Josko sen nyt kesällä saisi tehtyä.
Lähetä kommentti