Lehtikaalin kasvatuksesta

Maa käännetty, lehtikaali enää jäljellä

Kulunut kesä oli neljäs vuosi kun kasvatin lehtikaalia. Joka paikassa lukee kuinka sitä on helppo kasvattaa, mutta minä en ilmeisesti ole luontainen viherpeukalo, sillä minulla kasvatus ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää. Ajattelin kirjata tähän mitä olen oppinut, ja mitä kannattaa, ja mitä ei kannata tehdä. En pidä tässä esitelmää kuinka terveellistä ja hyvää lehtikaali on, sitä on netti (myös tämä blogi) pullollaan. Olen ilolla pannut merkille, kuinka lehtikaalin käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti parin viime vuoden aikana, toivottavasti myös omat kymmenet reseptit ovat olleet levittämässä lehtikaalin ilosanomaa. Ja nykyisinhän sitä saa jo ihan perusruokakaupoista, hienoa!.

Ensimmäisenä vuotena minun lehtikaalit syötiin itämisvaiheessa niin, että mitään, oikeasti mitään ei jäänyt jäljelle. Toisena vuotena peitin kaalit harsolla, ja sainkin ihan hyvän sadon. Silloin vaan ala oli pieni, kun en enempää uskaltanut laittaa. Kolmantena vuotena sain huippusadon, olin kylvänyt tiheään ja paljon, ja käytinkin kaalia paljon hyvin nuorena, ihanan pehmeinä ja mietoina lehtinä. Silloin sain kuivattuakin niitä ämpärikaupalla. Neljäntenä vuotena, eli tänä vuonna, se joku miljardi kaalikoita teki tuhojaan, ja iso osa sadosta meni hyönteisille, osan sadosta korjasin rankoina juurineen pois ja käytin tilan muuhun, ja osa sadosta selvisi hyökkäyksestä. Näiden hyökkäyksistä selvinneiden kaalien lehdet olivat vähän voimakkaampia ja jopa vähän kitkeriä maultaan, eli nakertaminen oli jättänyt makujälkensä kasveihin.

Laitan tähän muutamia asioita, mitä pidän tärkeänä lehtikaalin kasvattamisessa:

1) Lannoitus: kaalit tarvitsevat ravinteikkaan kasvualustan. Minä olen kipannut reilusti hyvin palanutta hevosenkakkaa siihen perus-tuhkattuun ja kanankakatettuun savimaahan. 

2) Kylväminen: minä olen onnistunut saamaan satoa vain kylvämällä suoraan maahan. Kolmena vuoten olen kokeillut esikasvatusta, kuten joka paikassa suositellaan, se ei vaan onnistu minulla. Joko taimet palavat (harsosta huolimatta) tai ne syödään kokonaan. Tämä varmaan onnistuu muilla, mutta ei vaan minulla. Olen kylvänyt siemenet aika aikaisin, yleensä toukokuun loppupuolella, vähän porkkanoiden ja punajuurien jälkeen, mutta kuitenkin reilusti ennen papuja. Kannattaa kylvää riittävän harvaan, sillä kasvi kasvaa todella leveäksi, jos sillä on tilaa. Kylvin kolmantena vuotena ihan liian tiheään, toisaalta sainkin sitten ämpärikaupalla ihanaa pehmeää ja mietoa lehtikaalia. Tänä vuonna itävyys oli heikkoa ja epätasaista: jos myöhemmin käy niin, aion kokeilla taimien siirtämistä kesän aikana.

3) Peittäminen: minä olen saanut satoa vain silloin, kun olen levittänyt kasvuharson heti kylvön jälkeen maahan. Harso pitää kiinnittää hyvin maahan, niin, ettei juurikaan jää rakoja. Laudat tai pitkät kepit ovat hyviä pitämään harso paikallaan. Minulla on ollut iso harso, selvästi kasvualaa isompi. Olen sitten aina löysännyt harsoa kaalien kasvaessa niin, että saan pidettyä ne peitettynä pitkälle kesään, jopa elokuulle saakka. Viime vuonna ongelmana oli harakat ja varikset, jotka rikkoivat harsoa, hakivat ilmeisesti pesätarvikkeita. 

4) Tuholaiset: jos ja kun tuholaiset pääsevät syömään satoa, ei kannata masentua. Jos vaan kasvin pää säilyy, eli se osa, jossa kasvua tapahtuu, lehtikaali tekee satoa pitkälle syksyyn. Eli vaikka olisi vain rangat jäljellä alkukesästä, kasvia ei kannata repiä pois, sillä syksyllä lehtiä riittää itsellekin syötäväksi. Kahta vuotta vertaamalla tosin sanoisin, että kertaalleen syödyn kaalin lehdet ovat voimakkaampia, kuin sellaiset joita ei ole syöty, mutta tämä voi olla lajikekohtaista eroakin, en ole varma. Minä en ole myrkyttänyt kaaleja, mutta ammattikasvattajat taitavat turvautua myrkytyksiin, enkä kyllä yhtään ihmettele. Peittämisellä selviää tavallisena vuotena pitkälle, mutta kaikkeen sekään ei auta, kuten tänä kesänä tuli nähtyä.

5) Sadon kerääminen: satoa kannattaa kerätä lehti kerrallaan alhaalta päin. Silloin kasvi tekee uutta lehteä koko kesän ja syksyn, ja yhdestä kasvista saa paljon satoa. Lehtikaali kestää pakkasta hyvin, ja lumen alla se säilyy vihreänä ja tuoreena koko talven, kuten tästä blogista on saanut huomata. Eli kannattaa kylvää lehtikaalia sellaiseen paikkaan mihin pääsee talvellakin helposti, ja vaikka merkitä alue korkeilla tikuiilla ennen lumien tuloa, ja niin on mahdollista saada tuoretta vihreää keskellä kovaakin talvea. Mutta sen jälkeen kun lumi on lähtenyt pois, lehtikaali on pilalla (ainakin minulla on ollut), eli kaiva aina vaan se määrä esiin mitä sillä kertaa käytät.

Lisäys 29.12.2013:

6) Sadon suojaaminen jäniksiltä: lehtikaali tuntuu maistuvan myös jäniksille, eli jos lumi ei tule ajoissa, lehtikaalit kannattaa suojata riittävän korkealla verkolla niin, etteivät jänikset pääse syömään talven varalle säästettyä satoa.