Taas on yksi vuosi vierähtänyt edellisistä blogin synttäreistä, siitä on jo viisi vuotta kun aloitin blogin pitämisen. Aika menee kovaa vauhtia, toisaalta tuntuu että on tapahtunut paljonkin tässä ajassa, toisaalta tuntuu ettei ole mitään ehtinyt. Tässä blogi on, taas vuotta vanhempana.
Tämä blogi on pysynyt tällaisena sisältökeskeisenä yksinkertaisena blogina, joka ei kuvilla koreile, ei keksi uutta eikä kerää huomiota. Siinä saattaa olla blogin vahvuutta, mutta ainakin siinä on rutkasti heikkoutta, jopa niin, että tämän kevään/alkukesän aikana olen miettinyt blogin lopettamista enemmän, ja enemmän tosissaan, kuin koskaan aikaisemmin. Tai ehkä blogin muuttamista yksityiseksi, silloin se palvelisi itseä ja perhettä paremmin kuin tällaisenaan.
Toinen mahdollisuus tietysti olisi, että miettisin voisiko blogia muuttaa jotenkin niin, että se keräisi enemmän huomiota ja uudistuisi jotenkin. Tai olenhan minä miettinyt, ja todennut ettei minusta ole siihen: hektisen työn takia aika ja jaksaminen eivät riitä, sen lisäksi olen jämähtäjä. Ja mitä vaikuttavuuteen tulee, kaikki on niin suhteellista. Se oikein konkretisoitui yhdellä Marttaliiton kurssilla, jolla ihana Hanna Pikkarainen totesi, että martat ovat tehneet 117 v työtä sesonkiruuan edistämiseksi mutta vasta kun tuli Samuli Karjula ja Satokausikalenteri alkoi tapahtua ja isosti tapahtuikin. Mutta onhan sitä myönnettävä pikkumaisuuteni eli sen harmistuksen mikä seuraa siitä että bloggaa jotain jännää, kukaan ei huomaa, ja sitten kuukauden päästä kun jossain suositussa blogissa on samanlainen juttu, kaikki taputtavat yhdessä käsiään ja kehuvat kuinka hienoa. Tämä ei normaalisti haittaa, mutta silloin kun olen väsynyt blogiini tuollaiset ajatukset nousevat mieleen.
Inhoan sanaa pöhinä, mutta onhan minun myönnettävä että sitä kaipaan. Kaipaan sitä oman blogin ympärille ja kaipaan sitä muiden blogien ympärille. Jonkinlainen kyllästyminen on kuitenkin päällä, kun ei oma blogi innosta (anteeksi jos sen huomaa muutkin) eikä oikein muidenkaan blogit innosta (anteeksi). En jaksa oman blogin tylsyyttä, mutta en oikein jaksa tapahtumia, sponsseja enkä sisällöntuottamista. Kaipaan elämää blogeihin, kaipaan sitä että kirjoitetaan kirjoittamisen ilosta eikä siksi että sillä hankitaan lisää yhteistyötä, kaipaan perspektiiviä ja toisaalta ajankohtaisuutta, kaipaan rosoisuutta. Minä muistan sisällön, tarinan, viestin, mutta en muista kuvia. Ja sitähän nykyblogit pitkälle ovat, kuvituksia vieraiden ihmisten kuvitetusta elämästä, tai siis siltä minusta tuntuu. Ehkä on aika keksiä muuta ajanvietettä? Ehkä aika on ajanut semi-anonyymien riippumattomien blogien ohi, tai ainakin tämän blogin?
Olin oikeastaan jo päättänyt, että jättäisin bloggaamisen tähän, tai ainakin tauolle, mutta päätin nyt kuitenkin antaa mahdollisuuden ihan kohta alkavalle River Cottage -kurssille. Nimittäin onhan se mahdollista että innostun taas uudestaan, innostun mukavuusalueen ulkopuolella, keksin jotain uutta, annan kesän ja mahdollisen sadon viedä mennessään. Tai lopetan ihan muuten vaan tämän vatvomisen kun saan vähän levättyä ja kerättyä voimia lomalla sillä voihan tämä kaikki olla vain työperäistä uupumusta ja kyllästymistä. Josko tämä ei ollutkaan ihan vielä tässä, se jää nähtäväksi.
ps. Olipa masentava synttäripohdinta, sorisiitä.
Olin oikeastaan jo päättänyt, että jättäisin bloggaamisen tähän, tai ainakin tauolle, mutta päätin nyt kuitenkin antaa mahdollisuuden ihan kohta alkavalle River Cottage -kurssille. Nimittäin onhan se mahdollista että innostun taas uudestaan, innostun mukavuusalueen ulkopuolella, keksin jotain uutta, annan kesän ja mahdollisen sadon viedä mennessään. Tai lopetan ihan muuten vaan tämän vatvomisen kun saan vähän levättyä ja kerättyä voimia lomalla sillä voihan tämä kaikki olla vain työperäistä uupumusta ja kyllästymistä. Josko tämä ei ollutkaan ihan vielä tässä, se jää nähtäväksi.
ps. Olipa masentava synttäripohdinta, sorisiitä.
21 kommenttia:
Onnea 5-vuotiaalle blogille! Saat varmasti uusia ideoita River Cottage -kurssilla. Nauti siitä ja kerro kuulumiset.
Onnea 5-vuotiaalle! Tosi harmi, jos päädyt lopettamaan! Ota happea, nauti ihana River Cottage, pidää lomaa ja sitten uudella innolla!?! Toivottavasti, sillä sun blogi on niitä josta käyn tarkistamassa jossa mulla on jokin kypsymisaika tms. asiantuntemusta vaativa asia tarkistettava. Onneksi kaikki ei ole höttöä, huomiotaloutta, kauniita kuvia ja fiilistelyä omasta ihanuudesta. Edelleen tässä maailmassa tarvitaan niitä jotka tekevät asiat kunnolla, perusteellisesti ja asiaan paneutuen!
Onko 5-vuotias blogi keski-ikäinen blogi? Jospa kyseessä on joku keski-iän kriisi? Onnea nyt kumminkin synttärisankarille. Älä lopeta tai rajaa yksityiseksi. Ei joka paikassa tarvitse olla pöhinää. Yksinkertainen on kaunista :)
Onnea 5-vuotiaalle! Jaksa kirjoittaa, kyllä hötöttömiä blogeja tarvitaan!
Mä sain valtavasti kirjoitus- ja kuvausintoa karvakersan muutettua meille. Iso osa ruokablogilukijoista on varmaankin koirajuttujen myötä kadonnut, mutta koska blogini on ollut aikamoinen sekamelska aina ja koska kirjoitan lähinnä omaksi ilokseni, niin en ole jaksanut sitä murehtia.
Onnea 5-vuotiaalle! =D
Ymmärrän täysin pointtisi! Harmittaa joskus itseänikin, että kirjoitat jostain sikamakeesta jutusta ja "kukaan" ei käy sitä lukemassa. Itse en ole ollut millään lailla innostunut kosiskelemaan mitään yhteistyökumppaneita omalle blogilleni. Olen kuitenkin ansiotyössä, joka vie oman aikansa. Ja se etten kuulu Faceen, tuntuu vaikuttavan blogini kiinnostavuuteen. Tämä Omavaraisharrastelu vie muutenkin niin paljon aikaa!
Mutta minä esim. olen löytänyt moneen "ongelmaani" apua sinun blogistasi. Jatka vaan samaan malliin, omien voimavarojesi mukaan!
Mukavaa kesän jatkoa sinulle!
Kiitoksia onnitteluista kaikille :)
Ulla, näin minäkin toivon. Ehkä ensi viikolla alkaa jo matkakuume iskeä, pitää jo viikonloppuna vähän miettiä pakkaamisia, kun ensi viikko on niin hullun kiireinen.
Merja, tosiaan loma taitaa tulla isoon tarpeeseen. Ja pitäähän minun vielä se parsapenkin perustaminen postata, kyllähän minulla asiaa on edelleen, kun vaan ehtisi saada ne ylös. Ja kaunista ja ihanaahan kaikki ei ole ollenkaan, ei varsinkaan tässä blogissa.
Tuplaespresso, tosiaan taitaa olla keski-iän kriisiä, sopii omaankin ikään hyvin ;)
luimupupu, ihailenkin sitä, miten sinä keksit aina uutta sisältöä, se on hienoa. Oma jämähtyneisyys välillä kypsyttää, kuten nyt, mutta on se ennenkin mennyt ohi, toivottavasti nytkin. Hötötön on hauska termi, sinulta olen ominut tuon semi-anonyymiydenkin.
marketta, niinhän se on, että ansiotyöstä tulee elanto, ja tämä on omaa juttua. Saa olla oikeasti ihan sitä mieltä kuin haluaa, vaikka niinhän kai kaikki muutkin ovat, ainakin omien sanojen mukaan.
Onnea 5-vuotiaalle! Kuulun blogisi säännöllisiin seuraajiin, mutta kommentointi valitettavasti jää vähäiseksi. Pidän tälläisistä blogeista joissa on asiaa ja joista saa hyviä neuvoja itselleen. Nykyään tuntuu kuitenkin olevan suuntauksena kauniit kuvat ja sponsoreiden tuotteiden mainostaminen. Pidä lomaa ja kirjoita silloin kun on aikaa, mutta minua harmittaisi jos kokonaan lopettaisit.
Ei, ei, ei! Maailma just tarvii keskinkertaisuuden ylistystä ja kuvia & juttuja normaalielämästä (= niistä keltaisista kesäkurpitsan lehdistä), eikä sitä siloiteltua somehöttöä, jota Siskonpeti erittäin onnistuneesti parodioi sketsissään. Sun blogi on niitä harvoja, jossa oikeasti on jotain uutta ja erikoista ja josta oppii ja hoksaa asioita - ja jota jaksaa lukea. Suosituimmat blogit jää multa lukematta, kun ne ovat vain sitä iänikuista mainostamista, eikä niissä mitään uutta ja jännää ole. Harmittaa, kun parit hyvät tamperelaisblogit, joiden ravintola-arvosteluja seurasin, ovat menneet tähän ilmaissyöntibuumiin, joten niitäkään ei viitsi enää lukea kuin korkeintaan puolella silmällä. Sisältö on selvästi kärsinyt, kun pääosassa ovat nätit kuvat, huoh.
Sun blogi on kuitenkin aina korkealla Top100 ruokablogit -sivustolla, joten kyllä täällä lukijoita (ja kommentoijia) hyvin käy :-) Ja samoin kuin Veera, muakin harmittaisi, jos lopettaisit kirjoittamisen.
Ai että minä nautin tästä postauksesta. Edes synttäripostauksessa ei hehkutusta, vaan tiukkaa arkirealismia. Eniten kaipaan itse sitä yhteisöllisyyttä, joka blogeissa oli vielä hetki sitten. Oma aika ei ole siihen juuri nyt riittänyt, niin oma kuin muidenkin blogit ovat olleet vähällä huomiolla, mutta uskon, että siihen vielä palataan. Eikä blogia jaksa muutoinkin kuin rakkaudesta lajiin. Kaipaan sitä, että ehdin kirjoittaa ja penkoa ja pohtia. Niitäkin päiviä vielä tulee. Hetken väsymyksestä itsekin pohdin blogin lopettamista, mutta sitten tajusin, että se on minulle tärkeä kanava ilmaista itseäni. Pian siihen on ehkä aikaa enemmän.
Onnea tinkimättömälle, rosoiselle ja kiinnostavalle viisivuotiaalle. Vedä happea, jos siltä tuntuu, mutta älä lopeta :-)
Kiitos teillekin kaikille!
Veera, kiitos kauniista sanoista ja kiitos kun tulit nyt kommentoimaan :)
Ulla, vähän samoja ajatuksia minullakin, monen blogin seuraaminen on jäänyt sisällön köyhdyttyä, mutta ei oikein muutakaan ole löytynyt tilalle, tuntuu että monet uudet blogit hyppäävät suoraan siihen yhteistyöhön. Ja laitan kuvia rikkaruohoista ja jurottavista/kuolevista kesäkurpitsoista jatkossakin :D
Jonna, kiitokset näteistä sanoista. Sitä yhteisöllisyyttä kaipaan minäkin, tosin minun kohdalla sitä ei ole syntynytkään, kun en ole missään tapahtumissa ja kekkereissä mukana, epäkaupallinen blogi on sen suhteen epäkiinnostava. Tavallaan siihen epäkaupallisuuteen kuuluu perusideana ettei ole missään mukana, vaikka juuri se yhteiöllisyys voisi olla kaivattu lisäsuola. Kaipasin muuten sitä epäkaupallista puolta What's cooking Helsinki -tapahtumaan, siis että siellä olisi ollut myös blogia edustamassa joku, joka ei saa elantoa blogista tai ole muuten ravintola-alalla. Uskon että meilläkin olisi annettavaa. Ehkä pitää varmistaa, että kiinnostaisiko tuollaisen tapahtuman yleisöä asia, vai onko kaikilla oikeasti mielessä halu tienata blogin kautta? Tuskin, tai sitten olen väärässä.
Minulle yhteisöllisyys ei ole niinkään ollut kekkereissä pyörimistä, vaan kommentointia, keskustelua, enemmän sellaista omaehtoista tekemistä. Se on viimeaikoina jäänyt aiempaa vähemmälle - liian vähälle.
Samaa minäkin ajattelen, mutta usein se kekkereissä pyöriminen synnyttää sitä kommentointia ja keskustelua, tutuille on helpompi kommentoida. Ainakin ennen oli näin, ei ehkä enää niinkään. Ehkä osa blogeista ei kaipaakaan mitään keskustelua, olen miettinyt niitä bloggaajia jotka eivät koskaan vastaa mihinkään kommenttiin, tai niitä jotka vastaavat vain kavereiden tai "tuttujen" kommentteihin, mutta ei muille, että ehkä he eivät kaipaakaan keskustelua. Jos minulle ei vastata kommentointiin takaisin, niin oletan ettei siellä kommentteja kaivata, ja lopetan kommentoinnin kokonaan. Mutta keskustelut ovat aina kivoja seurata, etenkin kun ruokablogeissa ei ikäviä kommentteja näe.
Blogissani on sinulle haaste!
Kiitos haasteesta :)
Miksi sä et voi olla just vaan tuollainen kun oot. Sauvajyvänen.
Mä tykkään.
No niinhn minä olen, mutta kyllä se oma juttu välillä kyllästyttää ihan täysillä. Ja silloin ainakin minun on pidettävä tuumaustauko, ja mietittävä että onko valmis tekemään jotain ettei kyllästyttäisi, tai odottaa että kyllästyminen menee ohi. Muista voi pitää taukoa, itsestä tauon pitäminen on hankalaa. Ja kiitos <3
Vaikken jaksa kommentoida kuin harvoin (mutta toivon sitä itsekkäästi muilta...) niin enemmän kuin mielelläni luen näitä normaaleja blogeja, jossa kaikki ei ole ihanaa ja upeaa ja kaikki menee aina hyvin.
Mikään ei ole turhautuneelle ja rasittuneelle puutarhurille terapeuttisempaa kuin lukea että ei se aina mene putkeen muillakaan. Ylionnistumis-blogit ärsyttävät pahasti. Mieluummin luen muiden ongelmista ja niiden ratkaisuista tai ratkaisemattomuuksista. Ja että elämää tämä vain on, ei aina kroonisen kivaa.
Samaa mieltä, minustakin on mukava lukea muidenkin kokemuksista, sekä niistä hyvistä mutta ennen kaikkea ongelmista. Niiden avulla voi itsekin selvitä monesta. Mutta tuollaista rikkaruohomäärää mikä minulla nyt on, sitä ei näy missään ;)
Pahus kun jäi kuvaamatta kasvimaa eilen. Olisit saanut hyvän vertailukohteen... Nyt on selkä rullalla ja hartiat huutaa hoosiannaa, puoli päivää meni pariin penkkiin pelkästään kitkemisessä.
Kommenttisi inspiroimana laitoin pikkupostauksen tämän illan urakasta :)
Älä nyt vaan lopeta, kun justiinsa vasta löysin tämän sinun blogisi :) Ai, että olin iloinen, kun huomasin, että ei ole kaupallista yhteistyötä. Ihana lukea omia rehellisiä ja oikeasta elämästä kertovaa tekstiä.
Lähetä kommentti