torstai 9. lokakuuta 2014

Chili con carne


Olin ihan varma että olen kirjannut ylös chilin ohjeen, mutta en näköjään ollut. En käytä normaalisti mitään ohjetta, vaan teen aina vähän sen mukaan mitä raaka-aineita ja chilejä sattuu olemaan. Nyt ajattelin kuitenkin kirjata yhden version ylös, tein tämän satsin yhtenä iltana tulevia kiireisiä arkipäiviä varten. 

Jos joku ruoka, niin chili kuuluu nuoruuteeni. Sitä tuli tehtyä paljon parikymppisenä, se oli bileruokaa, se oli liharuokaa kaikkien sipuli-, peruna- ja sieniruokien ohella (köyhä opiskelija, juunou), yleensä tehtynä hirven jauhelihasta. Chiliä syötiin lempielokuvissani (en vaan enää muista missä leffoissa), se oli hyvä keskustelunaihe jne. Silloin söin chilini aina vaalean leivän/patongin kanssa, sillä korianteri ja ranskankerma tuli kuvioihin vasta paljon myöhemmin jenkkivuosien aikana, riisi tuli lasten myötä. Jos en inhoaisi sanaa lohturuoka, ja boikotoisi yleensäkin siihen liittyvää ajatusta tunnesyömisestä, niin chili olisi varmaan minulle se juttu.

En yleensä ole ruokien suhteen puristi, ja ymmärrän että eri paikoissa/perheissä tehdään samat ruuat eri tavalla, ja se on ihan jees. Mutta on ehkä kaksi asiaa missä pieni puristi nousee pintaan, ja toinen niistä on chili con carne (ja toinen on karjalanpaisti, johon ei siis kuulu porkkanoita eikä lanttua, jos niitä on, on silloin kyse lihapadasta).Chili ei todellakaan ole minusta sitä, että laitetaan jauhelihaa, papuja ja tomaattimurskaa ja maustetaan aavistuksella chilihjauhetta, vaan silloin kyseessä on tietysti maustettu jauhelihakastike/pata. Chiliin kuuluu ehdottomasti jeera, se on se mikä tuoksuu esim. valmiissa chilimausteseoksissa, jeera tuo chilille sen ominaisen maun. Toinen mitä oikea chili vaatii, on se, että käytetään useampaa chililajiketta, sekä kuivattuna että tuoreena (tuoreesta chilistä voi hätätilassa tinkiä) niin, että makumaailma on kokonaisuus, jossa on etupotkua ja takapotkua ja sopiva keskimaku. Se on chiliä se.

Tämä chili on tehty aika miedoksi, sillä lapsetkin syövät tätä. Lisäämällä tulisempia chilejä saa kunnolla poltetta, jokainen käyttää juuri sellaisia chilejä kuin haluaa. Lista aineista näyttää pitkältä, mutta kun käyttää kaikkea sellaista mitä on helposti käsillä, ruoka vamistuu kuin itsestään.

ölyä/voita
1 kg hyvää naudan jauhelihaa
3 tl savupaprikajauhetta
3 tl paprikajauhetta
musta- ja valkopippuria
2-3 tl kuivattuja savustettuja chilejä (Ajit Cristal ja Fantasy)
cayennepippuria
1-2 tl jeeraa
2-3 tl yrttisuolaa
3 isoa sipulia
2-3 valkosipuin kynttä
4 tlk tomaattimurskia (minulla sekaisin Muttia ja Ciriota, murskaa ja kokonaisia tomaatteja)
2 tlk papuja (nyt tölkki valkoisia ja tölkki tummia papuja)
2 rkl tummaa sokeria
1-2 rkl punaviinietikkaa
2 pientä vartta varsiselleriä (sellerikammoiset voivat jättää tämän pois)
tuoretta chiliä, nyt 1 Aji Fantasy ja 1 Aji Angelo

hapankermaa
korianteria
limen lohkoja

Paista huoneenlämpöinen jauheliha pienissä erissä voissa/öljyssä. Mausta jokainen erä mausteilla. Kuori ja pilko sipulit, paista nekin rasvassa. Kaada kaikki kattilaan, jossa on tomaattimurskat ja huuhdotut pavut, lisää sokeri ja viinietikka. Pilko selleri ja chilit pieneksi, kaada nekin kattilaan. Anna hautua vähintään tunnin verran, sekoittele välillä. Chilin voi valmistaa etukäteen, se ei kärsi lämmityksestä eikä pakastuksesta.

Tarjoile chili hapankerman, korianterin ja mahdollisesti limen kanssa. Lisukkeena voi olla riisiä tai vaaleaa leipää. Leipää pitää olla ainakin sen verran, että sillä saa kaalittua viimeisetkin pisarat lautaselta. Hyvän mielen ruokaa joka lämmittää sekä fyysisesti että psyykkisesti.

3 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Chili con carne on meidän suosikkiruokia. Usein laitan pataan vähän kahvia pannunpohjalta ja vähän suklaata, loistokombo!

Sofia kirjoitti...

Hyvä chili on parhaita mahdollisia syysruokia! Suosittelen myös kasaamaan sitä sämpylän väliin Slippy Joeksi. Se on sillälailla erityisen hyvää. Saa, ja pitääkin, valua sormille :)

sauvajyvänen kirjoitti...

Hannele, nuo ovatkin klassisia chilin mausteita. Minä en vaan tykkää kahvista siinä ei-kahvinjuojana, ja suklaakin maistuu suuhuni "väärältä", vaikkakin hyvältä. Mutta jos joku sellaista chiliä tarjoaa, tykkään silti, ei vaan itse tule tehtyä.

Sofia, se on tosiaan hyvää leivän/sämpylän kanssa.