Pitää varmaan päivittää puutarhafilosofia-postaukseni, jossa olen (ehkä vähän kärjistettynä) sitä mieltä, että tärkeintä ei ole matka vaan päämäärä. Olen tässä pitkin vuotta kehunut, kuinka vihdoinkin, nyt viidentenä vuotena, olen saanut se aarini savimaata siihen kuntoon kuin olen halunnutkin, ja että sitä on nyt mukava viljellä. Eli päämäärä on saavutettu siltä osin. Mutta kai se on pakko myöntää, että se matkakin kiinnostaa.
Menin nimittäin sitten varaamaan naapuripalstan itselleni. Se on se palsta, jota ei ole kukaan viljellyt koko tänä viitenä vuotena kun minä olen tuolla ollut, enkä tiedä kuinka kauan ennen sitä se oli viljelemättä. Nyt minulla on sitten käsissäni toinen aari, jonka kanssa pitää tehdä vielä isompi työ että sen saa viljelykuntoon. Tuo viereinen kuva on otettu tänään siltä palstalta, koko aari on tuollaista syväjuurista heinikkoa.
En tiedä mikä lie hulluus iski, vielä tähän aikaan vuodesta kun alkaa palstaviljely ja muu puutarhanhoito kyllästyttää, mutta tässä sitä ollaan. Tarkoituksena on käyttää pari seuraavaa kesää pelkästään maanparannukseen ja rikkaruohoista eroon pääsemiseen, eli tiedossa on varmaan lähinnä hernettä, härkäpapua ja ehkä auringonkukkaa tai jotain vastaavaa. Ja hulluna työtunteja, maankääntämistä ja kitkemistä.
ps. En ole ihan niin hullu kuin miltä vaikuttaa, oikeastihan olen tätä miettinyt toisen palstanaapurin kanssa jo pari kesää, ja jaamme tuon ylimääräisen aarin, eli minulla vain puolet tuosta aarista, mikä tietysti järjellä ajateltuna on puoli aaria liikaa.
Menin nimittäin sitten varaamaan naapuripalstan itselleni. Se on se palsta, jota ei ole kukaan viljellyt koko tänä viitenä vuotena kun minä olen tuolla ollut, enkä tiedä kuinka kauan ennen sitä se oli viljelemättä. Nyt minulla on sitten käsissäni toinen aari, jonka kanssa pitää tehdä vielä isompi työ että sen saa viljelykuntoon. Tuo viereinen kuva on otettu tänään siltä palstalta, koko aari on tuollaista syväjuurista heinikkoa.
En tiedä mikä lie hulluus iski, vielä tähän aikaan vuodesta kun alkaa palstaviljely ja muu puutarhanhoito kyllästyttää, mutta tässä sitä ollaan. Tarkoituksena on käyttää pari seuraavaa kesää pelkästään maanparannukseen ja rikkaruohoista eroon pääsemiseen, eli tiedossa on varmaan lähinnä hernettä, härkäpapua ja ehkä auringonkukkaa tai jotain vastaavaa. Ja hulluna työtunteja, maankääntämistä ja kitkemistä.
ps. En ole ihan niin hullu kuin miltä vaikuttaa, oikeastihan olen tätä miettinyt toisen palstanaapurin kanssa jo pari kesää, ja jaamme tuon ylimääräisen aarin, eli minulla vain puolet tuosta aarista, mikä tietysti järjellä ajateltuna on puoli aaria liikaa.
7 kommenttia:
Jokaisessa puutarhurissa taitaa piillä pieni masokisti :) Samanlaisia "Lisää tilaa olisi kiva"-oireita tunnistan täälläkin vaikka olen jo nykyisen kasvimaan kanssa helisemässä.
Eipä ainakaan tarvi maksaa kuntosalijäsenyydestä, kun tuon alan kääntää!
Hahaa. Tsemppiä. Jokseenkin samalta näyttää pihani tämän vuoden laiminlyönnin jäljiltä.
Kuis se menöö, että hullulla on halvat huvit....
Vaikka kyllä tuossa työtäkin joutuu tehdä....
Sanna, juurikin noin. Helisemässä sitä ollaan täälläkin vaikka muuta väittäisin :)
Ulla, joo, palstavuokrahan on iso säästö. Ja maan kunto on parempi motivaattori kuin paraskaan personal traineri.
Jonna, äkkiä se menee, mutta syvyys tulee vasta ajan kuluessa, tuossa rikkaruohojen juuria on yli puolen metrin syvyyteen.
Nanna, niin juuri, hullua halpaa työlästä hupia :D
Kaikki on turhaa, paitsi... Saat paljon erilaisia papuja ja herneitä :D
Jep, toivotaan niin. Ja jos ei ensimmäisenä vuotena, niin sitten jonain tulevana :)
Lähetä kommentti