Joulupipareita tulee yleensä leivottua pari kertaa joulukuun aikana, ensin näin alussa, ja sitten yleensä se piparkakkutalo puolessa välissä kuuta. Lasten mielipuuhaa. Minä en ole vuosikymmeniin juurikaan syönyt pipareita, mutta silti niitä on aina yhtä mukava leipoa, ja taikinan tekeminen on ihan parasta. Tämä on äidin vanha resepti, sen tarkempaa alkuperää en tunne.
2 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
3 dl tummaa siirappia
3 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
2 munaa
2 tl soodaa
1 tl suolaa
1.4 l jauhoja (tai vähemmän)
Kiehauta rasva, sokerit, siirappi ja mausteet kattilassa. Jäähdytä ja vatkaa hieman. Lisää munat yksitellen vatkaten hyvin seokseen. Sekoita suola ja sooda jauhoihin ja lisää taikinaan vähitellen, joskus vähempikin riittää. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa vuorokausi. Paista piparit 225 °C muutaman minuuttin ajan, tai kunnes ovat sopivia (inhoan tälläisiä neuvoja, mutta sen tarkempaa minulla ei ole nyt antaa, jos piparit ovat ihan ohuita, jo muutama minuutti riittää, jos paksumpia/uuni ei niin kuuma, sattaa mennä 5-6 minuuttiakin tai sinne päin).
4 kommenttia:
Pipareissa parasta on voin, siirapin ja mausteiden keittämisestä tuleva tuoksu. Saa nähdä, pitääkö tuon tuoksun takia leipoa pieni setti vaikka pipareiden menekki kahden taloudessa ei ole kovin suuri. Jäisihän niitä sitten Runebergin torttujen ainesosaksi...
Minä olen aivan samaa mieltä! Siksi en ymmärrä tässä asiassa ollenkaan valmistaikinoita, se paras osa piparin tekemisestä jää uupumaan (ja meillä lapset ei tykkää niistä valmistaikinoista tehdyistä pipareista muutenkaan).
Ai että mä rakastan joulupipareita. Hyvä, kun ne ei kaikille kelpaa, niin jää minulle enemmän.
Ankerias, hyvä että maistuu :)
Lähetä kommentti