Sauvajyvänen 1 v

Vuosi sitten aloitin blogin pitämisen kesken kiireisen elämänvaiheen. Kuten Mielensäpahoittaja toteaa, että elämässä kaikenlaisia vaiheita tuppaa tulemaan, vaikkei pyytäisi. Ja välillä sitä kyllä on ihan itse pyytänytkin vaikkei ehkä olisi kannattanut. Ja se alkuperäinen hektisyys oli pientä verrattuna siihen mitä tuleman piti, mutta se on taas toinen tarina. 

Mutta ei se haittaa, bloggaaminen on ollut kivaa. Olen "tutustunut" uusiin ihmisiin, saanut paljon uusia ideoita ja taas kerran huomannut kuinka erilaisia, ja kuitenkin samanlaisia, ihmiset ovat. Hauska huomata, että joku lukeekin tätä, vaikka taitaa lukijakunta suurimmaksi osaksi koostua muutamasta kaverista ja sukulaisesta :D Ulkomaillakin on joitain lukijoita, eniten USAssa (Hi H, I hope you are there!) ja Venäjällä. 

Suosituin teksti kuluneen vuoden aikana on ollut amerikkalaiset suklaakeksit, Mysi Lahtisen punajuuripaistos heti hyvänä kakkosena.  Joulufanin mieltä lämmittää että rusinasoppakin on mahtunut top-vitoseen. Erityisesti pidän kaikista kommenteista ja niistä seuraavista keskusteluista, niitä ei voi koskaan olla liikaa (en ainakaan osaa kuvitella). Olisi kiva tietää enemmänkin ketä kaikkia täällä käy lukemassa.

Olen kirjoittanut asioista, joista ajattelin etukäteenkin kirjoittavani, ainoastaan käsityöt ovat jääneet harmittavan vähälle. Mutta ehkä niihinkin alkaa taas riittää aikaa pikkuhiljaa. Puutarhajutut ovat olleet vähäisiä talvella, mikä on ihan ymmärrettävää Suomen olosuhteen huomioon ottaen (pois lukien lehtikaali), ruokajuttuja sen sijaan on tasaiseen tahtiin, myös niitä lihaisempia, vaikka muuta epäiltiin loppusyksystä.

Vuoden aikana lapset ovat kasvaneet (yllätysyllätys) vuodella, ja kuopus on näiden kahden kesän välillä oppinut erottamaan penkin ja käytävän eron, ja hän viihtyykin palstalla vallan mainiosti, kunhan keppejä ja eväitä on riittävästi tarjolla. Esikoinen on tehnyt ihan itsenäisesti muutaman ruuan meille ja samaa on odotettavissa jatkossakin. Saan olla niin onnellinen kun lapset kasvavat ja oppivat koko ajan uutta, se kun ei aina ole itsestäänselvää.

Minulle tämä vuosi on ollut ollut poikkeusellisen kiireinen. Sain sentään ravitsemustieteen perusteet-kokonaisuuden valmiiksi (25 op, eli vanhan "appron" verran), siitä olen oikein mielissäni. Se oli hauska kokonaisuus tehdä, vaikkakin vielä kivempaa on nyt kun se on tehty. Aina ei jaksa olla mukavuusalueen ulkopuolella.

Vuosi sitten ajattelin että kokeilen bloggaamista vuoden, ja katsotaan sitten jatkanko. No kyllä jatkan!