torstai 28. kesäkuuta 2012

Jänispata

Ylempänä jänis, alempana nauta, kuva otettu kännykällä
Riistakamerat napsivat kuvia koko talven ja kevään. Siellä oli video mm. ilveksestä, joten ei siis ihme ettei jäniksiä ole viimeaikoina paljoa näkynyt. Yhden jäniksen isä sentään sai viime talvena, ja nyt sen satula löytyi pakastimesta. Minun ei ole tullut tehtyä juurikaan mitään jäniksestä muutamaan vuoteen, mutta tänään sain tehdä ruuan siitä. Jäniksen satulasta ei riitä kovin isolle porukalle, joten laitoin samaan pataan nautaa kypsymään. Kauppareissulla ei ollut tiedossa mitä ruokaa tulen tekemään, joten käytössä oli sitä mitä sattui olemaan. Tein tutun yksinkertaisen padan lusikoitavan mureaa lihaa lisukkeineen näin:

voita
jäniksen satula
pala naudan potkaa
3 sipulia
3 porkkanaa
6 perunaa
4 dl vettä
2 tl vaahterasiirappia
1 rkl balsamico-etikkaa
musta-, viher- ja valkopippureita vähän rouhittuna
katajanmarjoja vähän rouhittuna
merisuolaa

Ruskista lihapalat voissa. Lisää pataan pilkotut sipulit ja juurekset, mausteet ja vesi. Laita 250-asteiseen uuniin, anna olla siinä lämmössä reilun vartin verran, laske sitten lämpö 125 asteeseen ja anna muhia uunissa kolmisen tuntia. Käännä lihoja vähintään kerran. Helppo kesäpäivän ruoka: kaikki kerralla ja vähällä vaivalla.



4 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minun pitää tunnustaa, etten tiedä, mikä/mitkä kohdat jäniksestä on satulaa:) Kerro:)

sauvajyvänen kirjoitti...

Se on selkäpalaa, meillä siinä oli siis selkäranka ja siinä kiinni olevat fileet. Lihaa varmaan sellainen puolisen kiloa.

Jokihaka Kokkaa kirjoitti...

Mahtavat herkut padassa! Voi kun saiskin jostain tuota jäniksenlihaa.. Viimeksi olen syönyt jänistä pari vuotta sitten ravintolassa Kreikassa ja siellä sitä näkyi lihakauppojen tiskeilläkin.. Eipä näy lähi S-marketissa...

sauvajyvänen kirjoitti...

Meilläkin on jänis ollut harvinaista herkkua viime vuosina. Ennen sitä sai tehdä monta kertaa vuodessa, mutta ei enää. Kaupungissa niitä kyllä riittäisi, kun vaan saisi kantaa jotenkin harventaa.

Jenkeissä oli maatilatorilla aina kania myynnissä, se oli sellaista mietoa vaaleaa lihaa, muistutti enemmän kanaa kuin meidän metsäjänistä. Mutta hyvää, tosi hyvää suorastaan.