Kyyhkykastike

Tämä on niin perinteinen ja yksinkertainen kastike kyyhkysestä kuin vain voi olla. Kyyhky ei kuivu, kun sen ensin keittää, ja sitten valmistaa keitetystä lihasta kastikkeen. Sydän ja kivipiira ovat niin pieniä, ettei niitä tarvitse keittää, vaan ne voi laittaa suoraan kastikkeeseen.

Keitetty kyyhky:

vettä niin että kaikki peittyy

3 kyyhkyä

2 porkkanaa

1 sipuli

muutamia musta- ja valkopippureita

muutama katajanmarja

merisuolaa

Keitä lintuja vajaa tunti, kuori vaahto alussa. Irrota lihat, siivilöi liemi. Kaikki liemi ei kulu kastikkeeseen, ylimääräinen liemi kannattaa pakastaa keiton, kastikkeen tai risoton pohjaksi.Ota porkkanat ja sipulit talteen.

Kastike:

voita

kivipiirat ja sydämet (jos ovat tallessa)

pilkotut kypsät lihat

keitetyt porkkanat ja sipulit

lientä muutama dl

kermaa 2 dl

halutessa jotain suurusta

Jos käytät sydämet ja kivipiirat, ruskista ne kuumalla pannulla voissa. Meillä oli taas kolmea kyyhkyä kohden kuusi sydäntä ja kivipiiraa (esikoinen on pitänyt huolen, että kaikki isin metsäkaverit tietävät kuinka suurta herkkua kyyhkyn sydän hänen mielestään on). Lisää keitetyt lihat, vihannekset ja liemi ja anna kiehahataa. Lisää kerma ja halutessa suurus ja anna hautua vähän aikaa. Erityisen hyvää mustaviinimarjahillon kanssa.

Chili-sinappi

Kuvasta puuttuu etikka ja jallu. Takana valkosipulit istutusta varten

Ennen kuin tapasin mieheni, luulin tietäväni paljon chileistä. Mutta sen jälkeen huomasin, että tietämys voi olla ihan omalla tasollaan, mikä tietysti on hyvä, koska itsekin on oppinut paljon uutta. No, sentään chilin viljelystä oli kokemusta melkein 10 vuotta jo siinä vaiheessa. Tämän vuoden chili-uutuus meillä on sinappi. Mies löysi chilifoorumilta Naga sinapin ohjeen, ja halusi samanlaista. Hän oli ostanut aiemmin kaupasta kotimaista Fatalii Gourmetin Naga Morichia säilöttynä ja savustettua ja kuivattua Aji Cristalia. Niinpä sitten kokeilin sinapintekoa, ensimmäistä kertaa elämässä.

2 dl sinappijauhetta

2 reilua teelusikkaa savustettua ja kuivattua Aji Cristal-jauhetta

1 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

1 dl hunajaa

1 muna

1½ rkl etikkaa

ja puoleen tuosta määrästä vielä lisäksi:

4 tippaa Naga Morich-säilykettä

1 rkl Jaloviinaa

Sekoita sinappijauhe, chilit ja sokeri kattilassa, lisää kerma hyvin sekoittaen (ettei jää klönttejä). Lisää hunaja ja muna ja keitä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä. Kun seos on sopivan sakeaa, ota kattila hellalta ja lisää etikka. Kaada sinappi desinfioituihin purkkeihin. Halusimme kokeilla kahta tulisuutta, joten kaadoin puolet purkkiin tässä vaiheessa, ja loppuun lisäsin vielä Nagaa ja Jallua. 

Sinapit ovat niin hyviä, että minä, joka en syö makkaraa, pistän harkintaan makkaransyönnin aloittamisen.

Vaaleaorakas-risotto

Halusin kokeilla kuivattuja vaaleaorakkaita risotossa. Tein risoton suunnilleen samoin kuin tattirisotokin, koska halusin vertailla makua. Tällä kertaa tein pienen annoksen:

nokare voita
1 pieni sipuli
1 dl risottoriisiä
3 dl vedellä laimennettua vihanneslientä
10 g kuivattuja orakkaita murskattuna
reilu loraus kermaa
50 g raastettua parmesania

Sulata voi kattilassa, lisää pilkottu sipuli ja riisi, kuullota. Lisää sienet ja vähän vihanneslientä, sekoittele ja anna riisin ja orakkaiden imeä liemi itseensä. Lisää lientä vähän kerrallaan reilun vartin kuluessa niin, että riisi jää aavistuksen kovaksi. Lisää reilusti kermaa ja parmesaania ja hauduta vielä hetki.

Tämä oli ihan hyvää, mutta ei niin pehmeän maukasta kuin tattirisotto. Tattirisotto toimii sellaisenaankin, tätä teen seuraavalla kerralla lisukkeeksi.

Lehtikaali-pesto

Lehtikaalit näyttävät vielä hyvältä penkissä, ovat piristyneet syksyä kohti. Ajattelin kerätä viimeiset ja kokeilla niitä pestoon. Keräsin vielä viimeiset pienilehtiset basilikat vähän tuttua makua antamaan. Laitoin pestoon

kaksi isoa kourallista lehtikaalia

pari pientä oksaa pienilehtistä basilikaa

50 g pinjansiemeniä

75 g parmesaania

reilu 1 dl rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi

Laitoin kaikki aineet tehosekoittimeen, ja ajoin sileäksi. Valkosipuli maistui aika voimakkaasti läpi, olisi voinut olla pienempi kynsi tai ehkä vain puolikas. Tulee syötyä leivällä ja jos jotain jää, pakastan jääpalarasiassa kastikkeisiin makua antamaan.

Keitetty kieli

Keitetty kieli on hyvää, pehmeää lihaa. Lapsena se oli suurta herkkuani, ja esim. lasteni serkun mielestä se on parasta ruokaa mitä on. Minä valmistan sen keittämällä, ja sen jälkeen se syödään joka leivän päällä, tai sitten siitä valmistetaan kastike. Minua on viime vuosina kielen kuoriminen alkanut tökkiä, ja enää en juurikaan valmista sitä omalle perheelle, vaikka hyvänmakuista se mielestäni on edelleenkin. Minä keitän kielen oikeastaan samalla tapaa kuin sydämenkin, toki liemeen voi lisätä juureksia ja sipulia, varsinkin jos keitinvedestä tekee myöhemmin kastikkeen. Keitin kielen näin:

1 vasan kieli

lipstikkaa reilusti
musta- ja valkopippureita, pari maustepippuria
merisuolaa

Laita kieli veteen kiuhumaan, ja kuori vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää mausteet ja suola (ja porkkanat, sipulit ja palsternakat viipaleina). Keitä kieltä n. 1½ tuntia. Tämän jälkeen nosta kieli pois liemestä, ja kuori se heti kun sormet kestävät. Poista myös epämääräiset roippeet, jos niitä on. Viipaloi kieli ja tarjoile sellaisenaan. Vaihtoehtoisesti voit tehdä kastikkeen, ja siivilöidä liemen, lisätä siihen vähän kermaa ja halutunlaisen suuruksen ja kieli palasina ja keittää sen verran, että kastike sakenee.

Maapähkinäkanaa

500 broileria palasina

2 rkl öljyä

2 tl kurkumaa

¼ tl cayennepippuria

1 valkosipulinkynsi

500 ml kookosmaitoa

500 ml vettä

1 limen mehu

4 rkl maapähkinävoita

300 g nuudeleita pilkottuna

kevätsipulia pilkottuna

Kuumenna mausteet ja valkosipuli öljyssä. Lisää kananpalat ja ruskista. Kaada kanat kattilaan, lisää nesteet, lime-mehu ja maapähkinävoi ja keitä 10 min. Lisää nuudelit ja keitä kunnes nuudelit ovat imeneet suurimman osan nesteestä. Tarjoillessa pilko päälle kevätsipulia tai ruohosipulia.

Tätä ruokaa aloin tehdä jenkeissä, jossa oli maapähkinävoita kunnon valikoimat. Onneksi sitä saa nykyään täältäkin ihan tavallisista ruokakaupoista kohtuulliseen hintaan. Tästä ruuasta tuli yksi lasten suosikeista, kunhan pääsivät kookosmaidon hajuennakoluuloista eroon. Tuo kuva näyttää kyllä sopivalta ruualta lähinnä halloween-juhliin, mutta ei se oikeasti ihan noin epäilyttävältä näytä.

Säilötyt punajuuret

Punajuurisato oli hyvä sekä mökillä että palstalla. Säilöin pienimmät punajuuret etikkaliemeen sellaisenaan, isommat viipaloin. Käytin Rajamäen ohjetta aika sellaisenaan, neilikoiden määrää vähensin reippaasti. Minä tein näin:

2 kg punajuuria

1 l vettä

3 dl sokeria

1 rkl suolaa

2 neilikkaa

 ½ rkl valkopippureita

5 dl Rajamäen Väkiviinaetikkaa (10%)

Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi. Kuori kypsät punajuuret ja lado ne joko kokonaisina tai viipaleina puhtaisiin lasitölkkeihin. Keitä vettä, sokeria ja mausteita niin että sokeri ja suola sulaa. Lisää etikka ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Kaada kuuma liemi punajuurien päälle ja tarkista, että liemi peittää punajuuret. Säilötään kylmässä.

Keitetty sydän

Jos muistan oikein, lapsuudenkodissani saimme hirvensydäntä silloin, kun isä oli kaatanut hirven. Nykyään sydämiä saa paljon useammin, tuntuu että harva sitä enää haluaa valmistaa. Se käy minulle, meidän perheessä hirvensydän on suurta herkkua. Nuorimmainen totesi että tuommoista lihaa, hyvää. Minä valmistan sydämen useimmiten yksinkertaisesti keittämällä:

1 sydän

lipstikkaa

laakerinlehtiä

musta- ja valkopippureita, pari maustepippuria

merisuolaa

Laitan kattilaan vettä niin, että sydän peittyy kunnolla. Annan kiehua  ja poistan vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Sen jälkeen lisään mausteet ja suolan, ja keitän koosta riippuen reilun tunnin (vasan sydäntä) tai reilun puolitoista tuntia (ison hirven sydän). Annan jäähtyä liemessä, ja sen jälkeen leikkaan siisteiksi paloiksi.

Meillä sydäntä syödään ruualla sellaisenaan, tai leivän päällä leikkeleenä.

Aleksis Kiven päivä ja mustikkakukko

Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tanterilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitsimme.

A. Kivi, Seitsemän veljestä

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Lempikirjailijani päivää tulee juhlittua aina jollain tapaa. Juhlistamisen aste riippuu melkoisen tarkkaan viikonpäivästä, viikonloppuisin on aikaa kokkailla pitkän kaavan mukaan, ja toisaalta näin maanantaisin juhliminen voi jäädä pelkkään jälkkäriin. Yleensä tulee tehtyä jotain sellaista, mitä kuvittelen veljestenkin syöneen, tai sitten niin kuin tänään, vankasti soveltaen. Halusin tehdä mustikasta jotain, ja tiedän että perhe olisi nyrpistänyt nenää, jos olisin tarjonnut hämäläistä mustikkapöperöä. Päädyin sitten tekemään savolaisten perinnejälkiruokaa eli mustikkakukkoa. Osin Kokit ja Potit-blogin innostamana, osin Itämeren ruokavalion saaneen huomion ansiosta. Tässähän yhdistyy jo kaksi neljästä voima-aineksesta, eli mustikat ja ruis. Mustikkakukon teen aina vähän soveltaen, nyt se valmistui suunnilleen näin:

200 g voita

4 dl Vääksyn myllyn riihiruista

½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 l mustikoita (pakastimesta)

½ dl sokeria (reilu)

1 rkl perunajauhoja

Sekoita sokeri ja jauhot+leivinjauhe pehmenneeseen voihin nopeasti. Vuoraa korkea vuoka taikinalla, jätä vajaa 1/3 taikinasta syrjään. Kaada taikinan päälle keskenään sekoitetut mustikat, perunajauhot ja sokeri. Kauli loppu taikinasta kanneksi voipaperin päällä. Siirrä kansi paperilta mustikoiden ja reunan päälle ja huolehdi että taikina peittää mustikat kokonaan. Paista 175 asteessa tunti. Perunajauhoa olisi voinut olla kaksikin ruokalusikallista. Perinteisesti kukko tarjotaan kermavaahdon kanssa, mutta meillä syötiin vaniljajäätelön kanssa.

Possupata

Yksinkertainen ruoka on hyvä, varsinkin kun raaka-aineet ovat ensiluokkaisia. Mökillä on kiva tehdä yksinkertaista ruokaa eikä hellan ääressä jaksa ainakaan usein olla pitkiä aikoja. Sen lisäksi että tämä ruoka on erinomaisen hyvää ja helppo valmistaa, se on hyvin edullistakin, vaikkei edes olisi omia porkkanoista, sipuleita ja perunoita. Lapa on edullista ja maukasta lihaa, toki tähän käy muutkin ruhon osat, tai lammas, nauta, hirvi, mikä vaan.

voita tai öljyä

1.5 kg possun lapaa

4 sipulia

4 porkkanaa

pippureita

suolaa

2 dl vettä

Ruskista liha padassa. Pilko joukkoon sipulit ja porkkanat (ja mitä tahansa muita juureksia), lisää mausteet, suola ja vesi. Paista 200 asteessa vajaa puoli tuntia, laske lämpö n. 120 asteeseen ja anna hautua reilu kaksi tuntia uunissa. Lopputuloksena on lusikoitavan mureaa lihaa, ihanaa lientä ja maukkaita juureksia. Lasten lempiruokaa.

Syksyn hiljaisuutta

Minä olen siinä mielessä onnekas ihminen, että minusta juuri parhaillaan oleva vuodenaika on se paras ja juuri sillä hetkellä kivoin. Vuodesta toiseen, aina. Vaikka kuinka olen nauttinut lämpimästä ja hyvästä kesästä, ja miten antoisaa on ollutkaan touhuta satoisa sadonkorjuuaika, niin mikä ihana hiljaisuus ja rauha nyt onkaan parhaillaan. Kuivurit ovat hiljenneet, lintuja ei kuule, ja muutenkin on aivan rauhallista. Saa rauhassa istua keinussa ja kutoa sukkaa, saa rauhassa lukea lehtiä ja alkaa miettiä tulevia juhlia. 

Aurinko paistaa sen verran matalalla, että savusaunan räppänästä paistaa sisään. Iltaisin on jo ihan pimeää, takkatuli ja kynttilät lämmittävät sekä mieltä että ympäröivää ilmaa. Sienimetsäänkään ei enää tarvitse lähteä, eikä marjojakaan tunnu olevan, eli nyt vaan ollaan.

Spagettikurpitsa ja aurajuustokana

Kyllä kannatti kokeilla spagettikurpitsaa! Kasvatin sitä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja sain yhteensä 4 kurpitsaa, vaikka muuta alkuun epäilin. En ole ennen valmistanut sitä, ja vähän etsiskelin hyviä tapoja kuinka se kannattaa tehdä. Keittäminen taitaa olla yleisin tapa, mutta Herkkusuun lautasella-blogissa suositeltiin uunissa paistamista, jota minäkin päätin kokeilla, tosin vähän eri tavalla tehden. Valmistin kurpitsan näin:

1 spagettikurpitsa

loraus öljyä 

ripaus yrttisuolaa

Halkaise kurpitsa, poista siemenet. Sivele pinta öljyllä ja ripottele vähän yrttisuolaa päälle. Laita puolikkaat uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin. Paista 250 asteisessa uunissa 20 min ja toinen 20 min 200 asteessa. Anna vähän levähtää ja kaavi sisus haarukalla lautaselle. Tätä voisi ehkä vähän valuttaa, nestettä jäi jonkun verran lautaselle. Kurpitsa oli rakenteeltaan tosi miellyttävä ja hyvän makuinen, suorastaan ihan huippu!

Kastikkeena oli meidän perheen pikaruokaa, eli aurajuustokanaa. Siihen tulee yksinkertaisesti suikaloitua broileria, kermaa, aurajuustoa ja jotain hedelmää, esim. ananasta, mangoa tai omenaa (tänään oli raastettua Åkeroa). Hyvä kastike joka on lasten suurta herkkua, ja maistui suorastaan erinomaisen hyvältä spagettikurpitsan kanssa.

Mysi Lahtisen punajuuripaistos

Tuli tuon aikaisemman kaalikäärylekeskustelun innostamana luettua taas hyllyssä olevia Mysin kirjoja. Minulla on edelleen se suuri säkillinen punajuuria odottamassa käyttöä, joten ajattelin kokeilla punajuuripaistosta Mysin ohjeella. Tämä ohje löytyy hänen kirjastaan Juhlat sivulta 184. 

6 punajuurta (en tiedä olivatko kauniita, käyriä kylläkin)

voita

3 rkl sitruunamehua (ei ollut)

1 rkl hunajaa

raastettua muskottipähkinää ripaus pari

rouhitittua mustapippuria vähän enemmän

100 g Aura-juustoa (ehkä ihan vahingossa lipsahti enemmän)

3 dl kasvislientä

kylmää smetanaa

Leikkaa punajuuret tikuiksi. Sulata voi ja hunaja pannulla, lisää punajuuret (ja sitruunamehu värin säilyttämiseksi). Paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta muskottipähkinällä ja pippurilla. Laita punajuuret uunivuokaan, murustele homejuusto päälle ja lisää vihannesliemi. Paista 200 asteessa puoli tuntia, sitten alenna lämpö 150 asteeseen, peitä vuoka ja jatka paistamista kolme varttia. Syödään kylmän smetanan kanssa.

Paistos oli ihanan mehevää ja auramaisen maukasta, punajuuret juuri sopivia. Tätä reseptiä kannattaa kokeilla.

Kaalikääryleet

Kaalikääryleet ovat olleet suurta herkkuani ihan lapsesta asti. Ei niitä monesta paikasta saanut, mutta koulunkin oli ihan hyviä ;)  Minun tulee tehtyä niitä keskimäärin pari kertaa vuodessa, näin sadonkorjuuaikaan, ja sitten jossain vaiheessa talvella. Tänä vuonna kokeilin niitä litteästä kaalista, ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa. Minä teen kaalikääryleet aina vähän mukaellen Mysi Lahtisen ohjetta, välillä oion enemmän, joskus vähemmän. Mutta riisiä en käytä koskaan, enkä lihaliemikuutioita. Ja lisään sipulia aina. Jos jotain riisin korviketta käytän, käytän keitettyä ohraa, ihan kuten käytän kaalilaatikossakin. Hyvä liha ei mielestäni kaipaa lisämakua lihaliemestä, eli sitä ei tule käytettyä ollenkaan. Tänään tein kääryleet näin:

iso kaalinpää

400 g hirvenjauhelihaa

400 g luomukaritsan jauhelihaa

2 sipulia

2 dl kermaa

siirappia

mustapippuria

valkopippuria

yrttisuolaa

2 munaa

voita

Keitä kaalia vedessä niin että se pehmenee. Leikkaa kanta pois valmiiksi, jotta ei tarvitse kuumana alkaa leikellä lehtiä irti. Sekoita lihat, sipulit, mausteet, munat sekä loraus kermaa ja siirappia keskenään, lisää sinne vielä hienoksi silputut pienet kaalinlehdet.Ohenna kaalinlehden paksua lehtiruotoa vähän ja laita täytettä kaksi ruokalusikkaa, vähemmän jos lehti on pieni. Kääri hyvin ja laita uunivuokaan. Lisää päälle voita, kermaa ja siirappia. Paista 225 asteteessa puolisen tuntia, niin että lehdet tummuvat päältä. Käännä kääryleet, lisää uusi kerros voita, loraus kermaa ja siirappia. Paista edelleen niin, että lehdet saavat väriä, yleensä tälle puolelle vähempi aika riittää. Käännä taas kääryleet, lisää vähän siirappia ja alenna lämpö 175 asteeseen. Paista vielä reilun tunnin verran, käännä muutaman kerran. Valele kääryleitä tarvittaessa nesteellä. Lopulta käännä lämmöt pois ja jätä kaalikääryleet hautumaan uuniin. Tämä kaikki tehdään edellisenä päivänä, säilytä kääryleet kylmässä peitettynä (tai pakasta). Sitten kun kääryleet syödään seuraavana päivänä, voitele kääryleet lorauksella kermaa ja kaalin keitinlienä ja lämmitä uunissä miedolla lämmöllä kuumiksi. Syödään puolukkasurvoksen kanssa.

Alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen kirjasta Kootut kokkaukset, mutta olen tuota ohjetta muokannut kuten näkyy.

ps. haluan Mysi Lahtisen keittokirjoista uusia painoksia! Harmi että joku on ollut niin edellä aikaansa, että sitten kun olisi "muodissa", ei enää kirjoja eikä ohjelmia ole saatavilla.

Syyssadon kuivaaminen

Kuvassa pieni osa sienisadosta, omenoita ja mesiangervoa kuivattuna

Mitä tehdä silloin kun sato ylittää kaupunkilaisen säilömismahdollisuudet? Kun pakastimet ja jääkaappi ovat niin täynnä, ettei niihin saa enää mitään tungettua. Kun kellaria ei ole, eikä ihan kaikkea ei-mahtuvaa viitsi lahjoittaa poiskaan. Silloin palataan vanhaan aikaan ja kuivataan satoa talteen. Sienien kuivaamisesta on jo ollut juttua, ja hyvä kuivuri kelpaa kaiken muunkin mahdollisen kuivaamiseen. Tällä viikolla olen kuivannut omenoita syksyn naposteluhetkiin. Toisin kuin sienet, omenat saavat jäädä vähän nahkeiksi ja silti säilyvät hyvin. Olen kuivannut omenat hieman alle 50:ssa asteessa muutaman tunnin/yön yli, uunissa tarvitsevat pidemän ajan. Toisin kuin luulin, minulla ei ollutkaan omenaporaa, joten en saanut kauniita renkaita niistä, mutta kivoilta nuo lohkotutkin omenat näyttävät. Jossain ohjeissa kehoitetaan uittamaan omenat sitruunavedessä tummumisen estämiseksi, mutta minä en ole koskaan tehnyt niin. Kauniita noista punakaneleista tuli noinkin.

Tänään kuivasin porkkanasatoa, samassa lämmössä kuin sienet ja omenatkin. Viipaloin porkkanat siivuttajalla ohuiksi siivuiksi. Jääkaapista löytyi myös yksi palsternakka ja mukulasellerin palanen, sekä pilkoin yhden pienen purjon ohuiksi suikaleiksi. Kuivasin nekin, ja nyt on hyvät keittojuurekset kuivattuna maastopyöräilyretken ruuaksi. Kuivatut juurekset säilytän Minigrip-pusseissa sopivan kokoisina annoksina neljän hengen keittoihin. 

Lihan kuivaaminen on sitten oma juttunsa, siitä tulee oma kirjoitus jahka saadaan uutta hirveä taas taloon.