Tässä tulee toinen mustikkaherkku, josta monet eivät tunnu olevan samaa mieltä kuin minä, nimittäin mustikkapöperö. Sehän on survottua tuoretta mustikkaa, hiven sokeria ja talkkunajauhoa sekaisin. Minulla yleensä suhteena on suunnilleen desi survottua mustikkaa ja ruokalusikallinen talkkunaa, mutta aika mututuntumalla menee, mustikoiden mehukkuus vaikuttaa myös, eli kuinka paljon imevät jauhoa sekaansa.
Minä olen aika pienestä pitäen syönyt talkkunaa. Muistan vielä elävästi elämäni ensimmäisen kerran, olin ehkä ekalla tai tokalla luokalla koulussa. Isä oli puhunut pitkään ostavansa talkkunaa, ja minä innoissani odotin sitä mielessäni kuva Mummo Ankan mehevästä kiitospäivän kalkkunasta, joka otetaan juuri uunista pois. Olikin melkoinen pettymys, kun isä tulee kaupasta jauhopussin ja piimäpurkin kanssa. Ihan ensimmäisen kerta ei siis ihan vastannut odotuksia, mutta pikkuhiljaa opin makuun niin, että talkkuna kuuluu nykyisin lähes jokaisen työpäivän aamiaiseen.
Minä pidän ainoastaan sellaisesta talkkunasta, jossa ei ole hernettä. Ylivoimaisesti parasta (ja ainoaa jota nykyisin käytän) on Vääksyn Myllyn parvitalkkuna (kuvassa). Siinä on aivan ihana savun maku ja se on ihanan maukasta pelkän piimän kanssa, ja etenkin hyvää piimän ja puolukan seassa, jota syön lähes jokainen aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti