Kävin tällä viikolla ostoksilla Hellassa&Herkussa. Ostoslistalla oli etenkin pastaa ja risottoriisiä koska omat varastot olivat ihan tyhjiä. Huomasin ison simpukkapastan (lumaconi giganti), sen sellaisen joita voi täyttää ja paistaa uunissa, vähän kuin lasagne mutta silti erilainen. Pastaa on kuulemma ollut aina, jotenkin en vaan ole tajunnut sitä.
Löysin vähän mustarouskuja viikonlopun sienestysreissuillani. Mustarousku on ollut ei-suositeltavien rouskujen listalla muutaman vuosikymmenen, mutta viime vuosina se on palautettu listalta takaisin syötävien joukkoon. Tietysti on jokaisen oma asia kelpuuttaako sen syötävien listalle vai ei, eikä sientä edelleenkään suositella pienille lapsille eikä raskaana oleville/raskautta suunnitteleville, ainakaan isoissa määrin. Minulle mustarousku on kuitenkin se rousku, se lapsuuden herkku, josta tehty kastike oli minusta paras sienikastike. Aavistus lakritsaa ja pähkinää maussa rouskumaisuuden lisäksi. Meillä sienet olivat pääruokana sellaisenaan, ei siis lihan lisukkeena. Muistaakseni äiti teki sienikastikkeet aina maitoon, kermaa käytettiin vain juhlapäivinä. Eli syksyisin/talvisin tavallinen ateria saattoi koostua sipulisesta rouskukastikkeesta ja perunasta, minun kohdalla se tarkoitti paljon kastiketta ja vähän perunaa.
Meidän perheessä rouskuja ei syö kuin minä. Nyt halusin kokeilla rouskukastiketta näihin isoihin pastasimpukoihin. Kastike sellaisenaan on minulla matka lapsuuteen ja hyviin lapsuuden ruokamuistoihin. Löydän edelleen mustarouskuja silloin tällöin, ja herkuttelen niillä kerran pari vuodessa. Nämä rouskut kasvoivat jättimäisen, hylätyn muurahaispesän läheisyydessä. Tiedättehän, pesä on puolitoista metriä korkea, ja ympäristö on laajalta alueelta aivan tyhjä sammaleesta ja karikkeesta.
Tämä annos on yhdelle:
6-7 isoa simpukkapastaa (80 g)
vettä, suolaa
n. 1-1½ dl ryöpättyjä mustarouskuja
½ sipuli
voita/öljyä
suolaa, pippuria myllystä
2 rkl kermaa
1-1½ dl maitoa
parmesania
Keitä pastaa puolet suositellusta keittoajasta hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä välin kastike: käytä ryöpättyä sieniä (pilkotut sienet keitetään 10 minuuttia runsaassa vedessä, huudellaan kylmässä vedessä). Kuori ja pilko sipuli, kuullota sitä pannulla. Lisää sienet, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermamaito ja anna hautua 5-10 minuuttia.
Täytä esikypsytetty simpukkapasta kastikkeella ja ripottele parmesania päälle. Paista n. 15-18 minuuttia 175 asteessa.
8 kommenttia:
Tuollaiset pastat olisivat kivoja alkuruokana, jotain ylellistäkin täytettä ja yksi/syöjä. Vaikka kuningasrapua ja pikkuisen kaviaaria houkuttimeksi. :)
Loistava idea, pitää laittaa mieleen. Meillä lapset innostuivat pastasta kovasti, ja tilasivat heti noita jauhelihatäytteellä ja juustokastikkeella. Ihana pasta.
Minä olen syönyt mustarouskua läpi vuosien, kielloista piittaamatta. Se on hyvää ja antaa myös makua muiden rouskujen joukossa sienisalaatissa. Tuo pasta näyttää hyvältä, kiitos vinkistä.
Minäkin käytän sitä suolasienien joukossa, jos vaan löydän. Jostain syystä se on ollut kadoksissa aika pitkään omista sienimaastoista, mutta onneksi aina silloin tällöin löydän sitä vähän.
Mustarousku on näköjään päässyt pannasta, jee! Keräsin sitä aikoinaan mieluusti, mutta sitten se kiellettiin. Olen tänäkin syksynä kävellyt usein ohi, harmitellen. Kiitos sulle, nyt kävin oikein Luontoportissa tsekkaamassa mitä noista myrkyllisyydestä sanotaan. Saapi syödä, kunhan ei joka päivä syö.
Juuri niin Merja. En minäkään kovin usein syö, mutta joka kerta fiilistellen ;)
Mustarouskukin kuuluu entuudestaan tuntemattomiin sieniin. Tänä kesänä olen opetellut sikurirouskun. Mustarousku voisi olla ensi kesän juttu.
Se onkin helppo sieni tunnistaa, ja omalla tavalla kaunis.
Lähetä kommentti