Tattikeitto, se paras tattikeitto

Tästä keitosta olen haaveillut useamman vuoden, liemeen keitetystä pelkistetystä tattikeitosta. Viime vuosina tattisaaliit ovat jääneet valitettavan pieniksi ja ne vähät on käytetty johonkin muuhun. Ei tänäkään vuonna sato päätä huimannut (joo tiedän että muilla kyllä), mutta olen sentään saanut tehtyä tattisipsejä, nyhtötattia ja tattilientä. Ja tätä keittoa. 

Määrät eivät ole tarkkoja, mutta suunnilleen näin:

vajaa l l pilkottuja tuoreita tatteja

voita/öljyä

1 iso sipuli

tuoretta timjamia, ehkä rosmariinia

2 rkl vehnäjauhoa

2 rkl tiukkaa tattilientä

n. 1 l vettä

1-2 tl suolaa

2 dl kermaa

Puhdista ja pilko tatit pienehköiksi kuutioiksi. Paista pannulla niin, että neste haihtuu. Lisää pannulle voita/öljyä ja pilkottu sipuli, mausta tuoreilla yrteillä. Kuullota sipuli kuultavaksi. Lisää pannulle vehnäjauho, kääntele niin että jauho peittää tasaisesti kaiken. Lisää liemi ja vesi ja anna kiehua kunnes keitto sakenee. Mausta suolalla ja lisää kerma, keitä vielä vähän aikaa. 

Tämä keitto on syvän sienimäinen, niin paljon makua. Jos et tee keittoa heti metsästä tultua, voit paistaa sienet pannulla ilman rasvaa ja pakastaa sellaisenaan. Ja keittoa tehdessä kuullota sipulit ja lisää sitten paistetut sienet ja jatka keiton tekoa ohjeen mukaisesti. 

Yhden lauantain saalis

Ei ole suuria saaliita tullut. Tateista sain kuitenkin niitä sipsejä, nyhtötattia yhdelle ruualle, lientä muutamaan ruokaan ja tämän keiton. Rouskuista tulee joulun sienisalaatti, lampaankäävät ja orakkaat söin yhdellä lounaalla. Kantarellit ja suppilovahverot menivät nuorille keittoon, olivat lisäksi itse löytäneet kantarelleja. Ja huomaa kaksi vihertuoksumalikkaa, sienet jotka huomasin huumaavasta tuoksusta jo ennen kuin edes näin sienet 💚 Ja sen vihertuoksumalikan opin silloin Punkaharjun sieniviikonloppuna, niihin muistoihin palaan edelleenkin usein. 

Ja tänäänhän on metsän pojan eli Aleksis Kiven syntymäpäivä. Juha Hurme kertoi vuosi sitten Aleksis Kiven radikaalista metsäfilosofiasta ja totesi, että aikalaisistaan Kivi oli ainoa joka kirjoitti metsästä. Dostojevskille kaupunki oli se juttu, Tshehoville pelto. Näinhän se oli. 

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Pesto-pastasalaatti juhliin

Vuoden 2023 ylioppilaan yksi lempisalaateista oli jossain salaattipöydissä myytävänä ollut punainen pestopastasalaatti, jossa on punaista pestoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Työkaverini kertoi, että heillä oli ollut ylioppilasjuhlissaan pastasalaatti, johon lisäsivät vielä ennen tarjoilua tuoreita kasviksia ja basilikaa. Nämä ideat yhdistämällä päädyimme tällaiseen salaattiin. Gluteeniton versio tehtiin muuten samalla tavalla, mutta käytettiin gluteenitonta Rummon pastaa, vegaanisen version saa käyttämällä vegaanista pestoa. 

Tätä salaattia on sittemmin tehty pariin otteeseen protuleirien loppujuhliin, tämä kuva on tämän kesän juhlasta, pastasalaatti oikealla. Protukokkeina olemme käyttäneet Cooppia ja vastaavaa sekä ehkä vähän vähemmän tuoreita tomaatteja kuin ylioppilasjuhlien versiossa,  ja ihan hyvää sekin on ollut. Muutenkin tästä salaatista on tullut yksi luottosalaatti moniin eri tarpeisiin. Tuon määrän voi laskea riittävän n. 20:lle hengelle tai ylikin, toki riippuen siitä mitä muuta on tarjolla. 

1 kg pastaa (Rummo fusilli)

1½ prk Calabrese-pesto (Rummo)

1 prk aurinkokuivattu tomaatti öljyineen (VegOnTable 200/100g)

½-1 sitruunan mehu

n. 500 g kirsikkatomaatteja puolitettuina

tuoretta basilikaa reilusti

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä suunnilleen kypsäksi. Huuhtele pasta reilulla kylmällä vedellä ja anna jäähtyä. Sekoita pesto joukkoon. Hienonna aurinkokuivattuja tomaatteja vähän (tai käytä valmiiksi pilkottuja!) ja lisää nekin öljyineen pastan sekaan. Purista vähän sitruunamehua päälle ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

Ennen tarjoilua lisää reilusti halkaistuja kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaan pilkottuna. 

Protujuhliin olen tehnyt annoksen 2½-3x ja se on riittänyt ihan hyvin, vähän jäänyt mutta ei liikaa. Tämä on myös siitä kiva salaatti, että jos sitä jää juhlista yli, voi sen pakastaa tomaatteineen päivineen ja valmistaa siitä myöhemmin vaikka hyvää makaronilaatikkoa lisäämällä lempiproteiinia ja vähän jotain nestettä (kermaa, kaurakermaa, lientä, mitä vaan), ehkä juustoa ja paistamalla 200 asteessa puolisen tuntia. 

Vuoden 2023 ylioppilasjuhlat

Peuranpotka padassa eli nyhtöpeura

Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut. Samoja sanoja kirjoitan kuten niin monta kertaa aiemminkin: minulla on taas tiedossa tiukat työviikot, paljon töitä ja jokunen iltameno. Vanhaan tyylin käytin viikonloppuna yhden päivän eli tämän päivän tuleviin viikkoihin valmistautumiseen ja tein ruokaa vähän enemmän. Aiemmin tällä viikolla olen saanut pakastimeen chili sin carnea ja kolmen kaalin keittoa. Tänään tein kaksinkertaisen annoksen lasagnea Nigellan tyyliin (perheen toiveesta) ja valmistin peuraa monelle ruualle. Minulla oli reilu 2 kg peuranpotkaa ja muuta sellaista lihaa joka on tarkoitettu jauhelihaksi. Viime aikoina olen huomannut, ettei oma lihamylly meinaa jaksaa jauhaa näitä jänteisimpiä osia hienoksi. Olen tehnyt aiemmin ragua vastaavista lihoista, nyt tein lihat mausteiseksi nyhtölihaksi. Huomenna syömme kuopuksen kanssa lihaa hodareissa, joku toinen kerta syömme  kaikki joko hodareita tai hampurilaisia. Pakastin lihaa vielä pari annosta, se tulee käytettyä kastikkeissa, pastassa tai tortilloissa. 

Pata menossa uuniin

  

Tämä on sellainen vähän oiottu helppo versio, kaikki valmistui siivouksen ohessa vähällä vaivalla, mutta lopputulos on todella hyvä. Padassa kasvikset ovat vain tuomassa makua liemeen, ne hautuvat melkein muhjuksi. Ja koska meillä asuu kirsikka-fani, valmistin lihan näin:

2-3 kg peuranpotkaa ja muita hauduttamista vaativia osia osia (jauhelihaksi sopivia)

1 rkl mausteita (pippureita, chilejä, savupaprikaa, mitä vaan)

2 tl suolaa

1 iso sipuli

1 iso porkkana

varsisellerin varsi

3 laakerinlehteä

3 rkl kirsikkahyytelöä

50 g voita

vettä niin että kaikki peittyy

Laita lihat pataan, sekoita mausteet lihojen joukkoon. Kuori sipuli ja porkkana, viipaloi ja lisää pataan varsisellerin varren kanssa. Lisää hillo, voi kuutioina ja kaada vettä sen verran että kaikki juuri ja juuri peittyvät. Laita pata uuniin 250 asteeseen, laske lämpö vartin päästä 125 asteeseen. Hauduta viitisen tuntia (vähempikin riittää varmasti). 

Siirrä liha lautaselle ja revi se suikaleiksi kahdella haarukalla. Siivilöi liemi kattilaan ja keitä sitä kasaan suunnilleen puoleen. Kaada lientä lihan joukkoon ja käytä liha joko heti tai myöhemmin. Lientä jää myös ylimäärin, pakasta se jonkun toisen padan pohjaksi.

Liha jäähtymässä ennen pakastusta

Munakoisopasta

 

Tänä kesänä minulla on ollut varsinainen munakoisohimo. Syön niitä melkein joka päivä eri tavoin valmistettuna, yksinkertaisimmallaan itketyksen jälkeen paahdan sen air fryerissa ja syön sieltä suoraan. Yhden kerran näin tehtynä minulla jäi munakoisot liian suolaisiksi. Totesin heti, että niistä kannattaa tehdä ruokaa, jonne suola laimenee. Tein ensimmäisen kerran niistä aineksista mitä sattui olemaan, mutta siitä tuli niin hyvää, että olen tehnyt (suunnilleen) samalla tapaa monta kertaa. Kuva on otettu esikoisen luota, jossa teimme tämän pastan yhdessä meille päivälliseksi. Tuo annos on hyvä kahdelle, vaikka taisi siitä vähän jäädä ylikin. 

1 munakoiso, suolaa, oliiviöljyä
3-4 tomaattia
kesäkurpitsaa (pieni tai pätkä isompaa)

2 dl hernisrouhetta (+ n. 1 dl vettä)

1-2 tl Provencen yrttiseosta

öljyä
1-2 sipulia 
lehtikaalia (jos on) 

Pastaa 80-100 g per annos, keitä ja valuta

Viipaloi munakoiso, ripottele suolaa molemmin puolin ja itketä sitä vähintään puoli tuntia. Pyyhi suolat ja nesteet pois ja paahda pannulla oliiviöljyssä, tai pyöräytä palat oliiviöljyssä ja paahda air fryerissa n. vartin verran 180 asteessa niin että viipaleet saavat riittävästi tummaa pintaa. Pilko paahdetut munakoisot, tomaatit ja kesäkurpitsa ja sekoita kaikki. Maut (=suola) saavat tasaantua pidempääkin jääkaapissa, teen tämän yleensä aamulla, tai jopa edellisenä iltana.

Kuumenna paistipannu ja mittaa hernisrouhetta ja siitä puolet vettä (käytän yleensä n. dl per hlö), anna herniksen imeä vesi, mausta Provencen yrttiseoksella. Lisää pannulle öljyä ja silputut sipulit, kuullota vähän ja lisää sitten munakoiso ja muut kasvikset. Anna hautua vähän aikaa ja sekoita joukkoon keitetty pasta. Valkosipuli sopii tähän, samoin tuore basilika. Ja kaikki kasvikset mitä sattuu olemaan, kunhan on munakoisoa, tomaattia ja sipulia.

Uutta vanhaa tulossa

Terve taas, pitkästä aikaa, kyllä piti monenlaista kokeilla että pääsin taas sisään tänne. Ei ole tullut käytyä blogissa yli vuoteen, vaikka muiden on kyllä tullut täällä vierailtua, yllättävänkin paljon. En ole ollut missään somessa aktiivinen pitkään aikaan, mutta nyt olen alkanut taas aktivoitua privapuolella, olkoon se alku blogillekin. Oikeastaan mielenkiintoista palata ajassa jossa suuri osa "oikeista" tai ammattimaisista someihmisistä on alkanut pitää pitkiä sometaukoja tai ilmoittanut rajoittavansa omaa somen käyttöään. Minunkin paluu tulee olemaan rajoittunutta, tyyliin tietäjät tietää ja löytäjät löytää. En aio mainostaa uusia postauksia ainakaan isommin, enkä aio seurata juttujen suosiota. Sauvajyväsen insta ehkä vähän aktivoituu, ainakin käyn siellä kurkkaamassa. 

Paluuni on siis lähinnä itseäni ja läheisiäni varten. Kun on useampia reseptejä näpytellyt whatsuppiin tai hukannut pikkulappusen mille kirjoittanut jonkun ohjeen olen taas alkanut kaivata sitä helppoutta että voi vain kopioida linkin tai kaivaa reseptin blogista. Ostin hienon täytettävän reseptikirjankin, mutta en sitten saanut sitä kuitenkaan toimimaan, vaikka bujoilua jatkankin edelleen.

Mitään paineita en ota, mikään vanha "sarja" tai perinne ei jatku enkä ehkä kirjoita juurikaan muuta kuin reseptit ylös. En ota paineita siitäkään kuinka monta reseptiä tänne tulee tai kuinka usein/harvoin. Mielipiteitähän minulla on vanhaan malliin, mutta tämä ei enää ole se paikka missä voisin vaikuttaa asioihin (missä enää voi?). Luonnoksissa on muutamia ihan kelvollisia ohjeita vuosien takaa, ehkä palaan niihin, ja muuten tiedossa on varmastikin kaikenlaista sadonkorjuuta, metsänantimia, pönttöuunia, protukokkausta ja sen sellaista. Ja ehkä jopa niitä käsitöitä. Vanhoihin kommentteihin en palaa, mutta uusiin kommentteihin lupaan vastata jos joku jaksaa vielä kommentoida (eipä sitä keskustelua enää blogeissa taida olla).

Paljonhan tässä välissä on tapahtunut, on juhlittu, on eletty arkea ja on eletty puuduttavaa arkea, on ollut kivaa ja vähemmän kivaa. Kotona asuva perhe on vähentynyt yhdellä mutta toisaalta meidän elämään on tullut uusi ihminen. Ruokaa on syöty, välillä paremmin, välillä (lue: useammin) tylsemmin. Välillä kokkaaminen on ollut kivaa, välillä (lue: useammin) ei todellakaan. Mutta täällä ollaan sellaisena kuin elämä on 💚