Muurikkapannu kuntoon

Mökiltä löytyi muurikkapannu, jota ei ole käytetty ainakaan n. 15 vuoteen, ellei sitten tauko ole ollut vieläkin pidempi. Irtojalat ovat ruostuneet kiinni, mutta se ei haittaa. Pannu oli kuitenkin siinä kunnossa, että halusin huoltaa sen ennen kuin tein sillä ensimmäisen kerran ruokaa. Olen tehnyt ennenkin rasvapolttoja valuraupannuille ja -padoille, mutta silti fiilistelin viisi vuotta vanhalla Vatsasekaisinkilinkolin-blogipostauksella, joka minusta on kaikkien valurautapostausten äiti, ihan jo ihanien kuvien takia.

Tästä kaikki alkoi. maatilatorilta ostettua silavaa, ja pannu siinä kunnossa kuin se löytyi kesäkeittiön seinältä. Tein hyvät nuotiotulet ja laitoin muurikkapannun ylösalaisin tuleen (yläkuva).

Pannu polton jälkeen. Tässä vaiheessa raaputin kaikki liat ja harjasin ja puhaltelin noet pois. Ruostetta nousee hetkessä pintaan, ja pikkusade ei ainakaan vähentänyt sitä. Tämän jälkeen annoin pannun jäähtyä, mikä kävikin nopeasti jäätävässä viimassa, lämpö oli siinä n. kymmenessä asteessa, heinäkuuta parhaimmillaan.

Kun pannu oli jäähtynyt, hieroin siihen huolella sianihraa. Lopulta poltin tämän pannuun kiinni hyvässä tulessa. Siirtelin puita ja hiillosta niin, että varmasti joka kohta pannusta kuumeni riittävästi.

Ensimmäinen ruoka vuosikausiin tällä muurikalla oli simppeli wokki. Hyvää possua maatilatorilta, sipulia, paprikaa, ja pikkukaupan vaatimattomasta vihannesvalikoimasta johtuen pakastevihanneksia, lisänä mausteita ja nuudelia. Mausteita ja maustekastikkeita saa käyttää ensi kerralla enemmänkin.

ps. Eilen illalla piti lämmittää mökkiä. En muista että olisin ikinä koskaan lämmittänyt mökkiä heinäkuussa.