Joshua McFaddenin lehtikaalisalaatti

Joshua McFadden on se kokki, joka teki lehtikaalista trendikkään USAssa kymmenen vuotta sitten, ja siitä alkoi yhden kasviksen maailmanvalloitus. Hän oli kyllästynyt talven kehnoon salaattitarjontaan ja valmisti maukkaan salaatin tuoreesta lehtikaalista. New York Times julkaisi reseptin, ja loppu onkin (lehtikaali)historiaa. Silloin ennustettiin että lehtikaali on hetken muotivillitys, mutta pitkä hetki siitä hetkestä on kulunut.

Suomeen lehtikaalin suosio tuli normaalilla viiveellä. Kun minä julkaisin ensimmäisen lehtikaali-reseptin kesällä 2011, en löytänyt netistä siitä suomenkielellä oikeastaan mitään. Mutta pikkuhiljaa suosio kasvoi täälläkin, ja nykyään lehtikaalia saa kaupasta ympäri vuoden ja reseptejä löytyy pilvin pimein. 

Joshua McFaddenilta ilmestyi toukokuussa kirja Six Seasons, Kuusi vuodenaikaa. Kirja on ihanan inspiroiva juuri tällaiselle kotikokkaajalle ja keittiöpuutarhurille, jonka mielestä punajuuri on kaksi juuresta: se kesällä juuri maasta nostettu, ja sitten se talven pelastaja jota on säilytetty kellarissa monta kuukautta nostamisen jälkeen.

Kirja on jaettu kevääseen, alkukesään, keskikesään, loppukesään, syksyyn ja talveen. Jokaisessa kappaleessa on monia kokeilemisen arvoisia reseptejä, yhteensä niitä on kirjassa 225, ja samoja kasviksia esiintyy eri aikoina erityylisissä resepteissä. Sesongit sellaisenaan ei ihan kaikki käy suoraan Suomen oloihin, esim. härkäpapu on minulla vasta vähän aikaa sitten itänyt, vaikka kirjassa se on kevätsesongissa. Mutta eipä sekään haittaa, reseptit ovat niin houkuttelevia, että ihan sama milloin niitä kokkaa. 

Joshua jakaa lehtikaalit kolmeen luokkaan, eli palmu-, kihara- ja venäläisiin kaaleihin. Minä pidän tästä jaosta, sillä olen pitänyt kaikkia näitä kolmea aina lehtikaaleina. Joskus minua on oikaistu, ettei palmukaali olisi lehtikaali vaan se olisi mustakaali tai milloin mikäkin. No nyt voin vedota Joshuan luokitteluun ja olla samaa mieltä edelleen.

Minä tein ensimmäisenä tästä kirjasta sen lehtikaalisalaatin joka aloitti kaiken, vaikka ei olekaan talvi. Resepti oli palmukaalille mutta minulla vain osa oli palmukaalia, suurin osa oli Red Russiania, joka on ylivoimainen suosikkini kaikista lehtikaaleista. Minulla ei ole tarkkoja määriä tässä, tein salaatin aika soveltaen mökillä. Joshuakin käski maistelemaan ja tekemään sen mukaan, ja minähän tottelin. Kirjassa kyllä oli tarkka ohje isommalle määrälle, tämä on siis summittainen ohje paljon pienemmälle määrälle. Kirjan alusta löytyy myös hyvä ohje leivänmuruille, minä oikaisin nyt ja tein ne yksinkertaisesti paahtoleivästä.

iso kourallinen lehtikaalia

½ pienen pieni valkosipulin kynsi (ei ollut)

1 rkl pecorino-juustoa raastettuna

1 rkl öljyä

1 rkl sitruunamehua

kuivattua chiliä

suolaa ja pippuria myllystä

kuivattuja leivänmuruja

Leikkaa lehtikaalit ihan ohuiksi suikaleiksi. Pilko valkosipuli tahnaksi veitsellä, minulla ei ollut mökillä valkosipulia eli se jäi tästä salaatista pois. Raasta juustoa, sekoita se öljyn, sitruunamehun ja mausteiden kanssa ja sekoita salaatin joukkoon. Lisää leivänmurut ja raasta vielä vähän juustoa koristeeksi. Anna salaatin mehustua hetki ja nauti upeasta salaatista vaikka keskellä kesää tai talvea.

Salaatti syötiin mökillä yksinkertaisten hampurilaisten kanssa, tai siis ne jotka söivät. Tämä on juuri sitä ruuanlaittoa jota olen kaivannut viime aikoina, lomaonnea.