Uudet verhot

Minähän en sisusta. Meillä ostetaan uusia asioita kotiin kun vanha menee rikki tai tulee uusi tarve. Koti on sekamelska kaikkea perittyä, vanhaa ja vähemmän vanhaa, yli 10 v vanhoja väliaikaisia juttuja eikä mikään sovi yhteen. Sellainen paikka jossa (huonosti käyttäytyvät) vanhat työkaverit päivittelevät ettei samassa tilassa saa olla montaa puulajia yhdessä. Koti jossa kaikkea on liikaa paitsi tilaa. Jossa verhot ovat vanhoja, ja niitä on hankittu vain silloin kun on tullut muuton myötä uusia ikkunoita niin, etteivät vanhat verhot ole riittäneet.

Eikä tämä ole sisustusblogikaan, miten voisikaan kun en kerran sisusta. Mutta tässä sitä ollaan, varsinainen poikkeusvuosi sauvajyväsessä, ensin tulee jaettu ravintolakokemus ja samana vuotena vielä juttu verhoista. Mutta pakkohan tämä on jakaa kun olen niin iloinen uusista verhoista, meillä koko perhe iloitsee näistä. 

Samoja hennonvihreitä pellavaverhoja oli katsottu jo 11 v, mutta pikkuhiljaa se hidaskin mieli kypsyi siihen, että olisi kiva jos keittiön pöydän päässä olisi talvisemmat verhot. Löysin aivan ihanan suomalaisen verkkokaupan Kuovi by Kaipiainen. Birger Kaipiaisen perilliset perustivat yrityksen Kaipiaisen 100-vuotisjuhlavuotena. Suunnittelu, kankaiden painanta ja ompelu tapahtuu Suomessa, ja tuotteita voi tilata nettikaupan kautta. Valikoimissa on verhoja, keittiö- ja saunatekstiilejä, sisustustyynyjä, lakanoita jne. Ihania kankaita, ihania värejä, upeita kuoseja, hyviä ideoita myös pukinkonttiin. Kannattaa käydä sivuilla jo ihan sen takia että ne ovat niin kauniit.

Ostin punaiset verhot Kuovi-kuosilla. Etukäteen olin ajatellut Orvokki-kuosia, mutta mallitilkun perusteella ihastuin kuitenkin Kuoviin, ja hyvä niin sillä nämä verhot ovat niin kauniit, ja juuri sopivat meille. Palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja täsmällistä. Sain juuri sen mittaiset verhot kuin halusinkin, juuri minulle ommellut.

Aikaisemmin olin tilannut lautasliinat ja pannumyssyn (ja vähän asioita pukinkonttiin). Halusin punaista kangasta joulua ajatellen, ja onnekseni värjättyä pellavakangasta oli pieni koe-erä jäljellä, joten sain ostettua aivan uniikit tekstiilit, niitä ei ole myynnissä ollenkaan. Kaunista, niin kaunista.


ps. Kuovi tuo edelleen mieleen sen töyhtöhyypän, jonka hätä valvotti minua sinä kesänä kun odotin kuopusta. Mökillä haukka oli vienyt töyhtöhyypän poikaset, ja lintuäiti huuteli poikastensa perään juosten edestakaisin patopenkkaa yökaudet. Minä valvoin silloin kesällä kaikki yöt ja itkeä tihersin kun ajattelin että tuolla se lintu etsii poikasiaan ja minulla potkii vauva onnellisesti mahassa.