Ruuan hinnasta ja perheen ruokkimisesta

Tiedättehän ne päivittelyt ja syyllistämiset että kyllä kunnon äiti tekee ruuan aina itse lapsilleen eikä turvaudu eineksiin tai edes puolivalmisteisiin tai pakastevihanneksiin.

Ja ne toteamukset että köyhä ei voi syödä terveellisesti.

Ja sitten ei tarjota neuvoja tai empatiaa tai mitään muutakaan, vaikka oikeasti ei tiedetä perheen tilanteesta mitään. Onneksi meillä sentään on Kari Aihinen jolla on kärsivällisyyttä, empatiaa ja huumoria, joiden avulla saadaan perheet muuttamaan tapojaan; ja onneksi on Martat jotka kantavat huolta perheiden hyvinvoinnista.

No joskus sillä kunnon äidilläkin voi olla tilanne, ettei vaan ehdi/voi/jaksa tehdä ruokaa alusta asti, ei ole edes sitä varttia mitä ruuanlaittoon kuulemma maksimissaan tarvittaessa kuluu (miksei muuten kukaan koskaan laske sitä aikaa mikä menee astioiden pesemiseen ja keittiön siivoamiseen pikaisenkin kokkauksen jälkeen?).

Tälläinen tilanne oli minulla yhtenä perjantaina (tämähän oli siis täysin poikkeavaa koska olen kuitenkin tuollainen ensimmäisessä kappaleessa kuvattu kunnon äiti): työpäivän jälkeen oli puoli tuntia aikaa ruokkia perhe, pakata tavarat viikonlopun mökkikeikkaa varten (tiedättehän, talviurheilukamat, vaatteet, ruuat, vedet ja sen sellaiset). Mitään ei ollut valmiina, se vartti menisi pakkaamiseen ja miettimiseen. Niinpä sitten kävin työmatkan puolivälissä ostamassa nopeasti ranskikset ja kalapuikot, ne uuniin reiluksi vartiksi, sillä välin pakkasin kamat ja sen jälkeen lapset ja mies ehtivät syödä juuri ennen kuin lähdettiin, yhteensä tässä meni se n. puoli tuntia. 

Näin pitkä johdatus jotta pääsin asiaan: havahduin nimittäin että koko satsi maksoi 2,70€. Minä en syönyt, koska söin lounaani myöhään, joten yhden annoksen hinta oli 90c. Halpaa sanon minä, vaikkakaan ei hääppöistä ruokaa, ei maun eikä etenkään ravinnon puolesta. Aloinkin miettiä, että voiko siinä sittenkin olla vähän perää, ettei köyhä voi syödä terveellisesti.

Laskin sitten mielessäni (sen lisäksi että olen kunnon äiti, minulla on myös hyvä laskupää) muutaman edulliseksi mieltämäni ruuan hinnan, sellaisten, joiden tiedän ennestään olevan edullisia, mutta myös sisältävän sopivasti kasviksia sekä proteiinia ja hiilareita että jaksaa. Lasken mielessäni yleensä aina laatikot, keitot ja padat niin, että raaka-aineiden suhteet ovat suunnilleen lautasmallin mukaiset ja teen ruuat sen mukaan.

Kaalilaatikko, tuo ehdoton arjen pelastaja, 70c/annos (puolukat poimittu itse). Keitot 50-60c/annos. Vähän juhlavampi ruoka eli juures-lihapata ja perunat, 90c/annos. Kaikki nämä edullisia ja hyviä ruokia, mutta vaativat vähän ennakointia, ja sitä, että kerralla tehdään isompi annos, jota tavallinen perhe syö päivän pari. Eli jos rahapussissa on muutama euro, ei onnistu, mutta jos onnistuu siirtymään itse tehtyyn, varmasti säästyy rahaa pidemmällä ajalla ja sen lisäksi edullinen ruoka on hyvää ja laadukasta. Tuoreet vihreät ovat kesällä edullisia, talvella/alkukeväällä voi idättää papuja ja linssejä ja kasvattaa herneenversoja itse, näin lisäkasvikset eivät montaa senttiä maksa.

Edelleen olen siis sitä mieltä, että vähällä rahalla voi ja ennen kaikkea kannattaa syödä hyvää itetehtyä perusruokaa, vaikka kyllä sitä huonoakin ruokaa saa edullisesti. Ja muistetaan neuvoa ja kannustaa nätisti sellaista, joka neuvoja ja kannustusta/apua kaipaa. Päivittelemällä ja syyllistämällä ei saada kuin pahaa mieltä aikaan. Kokataan ja syödään yhdessä, ei haittaa vaikka ruoka olisi kuinka vaatimatonta sillä hyvä seura nostaa sen uudelle tasolle.