Karjalanpaisti

Hyvästä lihasta tehty karjalanpaisti on hyvää juhlavaa perusruokaa. Minä teen sitä talvisin aika usein, ja jouluna sitä kuluu laatikoiden kanssa siinä vaiheessa kun kinkku on pelkkä muisto vain. Minä ostan karjalanpaistilihat yleensä aina Benjamin maatilatorilta, samaa lihaa saa myös Heilasta. Liha on hyvää, reiluiksi paloiksi leikattua ja mukaan saa aina makuluita. Karjalanpaistikoulukuntia on useita, kuka ruskistaa lihat, kuka laittaa kylmään veteen ja kuka mitenkin. Minä olen vuosia tehnyt näin, olen vähän yhdistänyt anoppini ja Martta-liiton keskustelupalstalta löytämääni tyyliä tehdä karjalanpaisti:

2 kg karjalanpaistilihaa (puolet nautaa, puolet possua)

4 sipulia

laakerinlehti pari

pippureita 

merisuolaa

vettä

Laita lihapalat pataan, nauta alle, possu päälle. Lisää sipulit (jos pieniä, jätä kokonaisiksi, muuten lohko muutamaan osaan), mausteet ja suola. Lisää vettä niin, että lihat peittyvät juuri ja juuri kokonaan, laita kansi päälle. Laita uuniin, 200 astetta, noin puoleksi tunniksi tai vähän yli. Sen jälkeen laske lämpö reiluun sataan asteeseen ja anna hautua vajaa kolme tuntia. Tässä vaiheessa liha on lusikoitavan mureaa ja liemi maukasta.

Syödään perunan tai muusin ja puolukkasurvoksen kanssa, tai vaikkapa lanttu- porkkana- ja/tai imelletyn perunalaatikon kanssa. Jos paistia jää yli, lihoista ja liemestä tulee todella hyvä lihakeitto, kun siihen lisää vähän vettä ja erilaisia juureksia ja keittää niin että juurekset pehmenevät.

Italiansalaatti

Voiko arkisempaa ruokaisaa salaattia ollakaan? Lapsena kuvittelin, että tämä on sitä parasta salaattia mitä voi olla, koska sitä sai harvoin, mutta kyllähän se pikkuhiljaa arkiseksi muuttui. Omat lapset saavat italiansalaattia lähinnä mökillä, koska laiska äiti tekee lähteissään ison kupin salaattia, pakkaa sen autoon, ja tarjoaa lapsille sitä aamulla ja lounaalla ja iltapalalla, ainakin joillain noista. Ja äiti pääsee helpolla ja lapset ovat tyytyväisiä. Oma äitini pilkkoi kinkun/kinkkumakkaran itse ja kastikkeena oli itsetehtyä majoneesia ja kermavaahtoa sekoitettuna. Nykyäiti oikaisee:

3 dl makaronia (tummaa U-makaronia)

3 pss sekavihanneksia, he-ma-po, he-ma-pa, mitä kukakin haluaa laittaa

500 g (savu)kinkkusuikaleita

3 omenaa (esim. Golden delicius)

1-2 dl majoneesia

2 dl kermaviiliä

1 tl sokeria

2 korkillista etikkaa

1-2 tl sinappia

Keitä makaronit, kiehauta vihannekset ja jäähdytä. Laita kulhoon kinkut, pilkotut omenat sekä makaronit ja vihannekset. Sekoita kastikkeen aineet keskenään, maista ja lisää mitä tarvitsee, ja sekoita salaattiin. Suolaa voi lisätä jos haluaa, samoin majoneesia voi käyttää enemmänkin. Tuo versio uppoaa meillä lapsiin parhaiten. Tämä määrä mahtuu hyvin minun kannelliseen kulhoon, joka sitten kulkee helposti mökin ja kodin väliä.

Valmistautumista kevääseen, osa 2

Nyt ollaan reilusti etuajassa, mutta en malttanut olla tilaamatta siemeniä ensi kevääksi. Valitsin Seeds of Italyn Ullan suosituksesta, halusin nimittäin saada juomukesäkurpitsaa jota hän suositteli. Tilasin sitten samalla muutaman yrtin, tomaatin ja muitakin kesäkurpitsoja, samoilla postikuluilla kaikki. Kun siemenet saapuivat, ei Firenzen pitkää ollutkaan ollenkaan, mutta sen sijaan Firenzen pitkää punaista sipulia oli kaksi pussia. Mitäpä siinä muuta, kuin kirjoittaa sähköpostia heti. Täytyy todeta, että palvelu oli todella nopeaa ja sujuvaa, ensimmäinen erä siemeniä tuli viikossa tilauksesta viime perjantaina, ja kesäkurpitsat tulivat eilen, vähän taitaa auttaa se kun tilaa sesongin ulkopuolella. Ensi keväänä sitten tiedän kuinka siemenet itävät. Ja kiva päästä kokeilemaan sipuleitakin siemenistä, viimeksi niitä olen kasvattunut jenkeissä.

Ai niin, kuulostaako tutulta?

Suomalainen kanaviillokki

Kyllä on odotettu, ja nyt sitä saa, nimittäin suomalaista luomukanaa ihan tavallisesta kaupasta! Kiitos Pajuniemi, ensin loistavasta pekonista ja nyt kanasta.

Ja anteeksi Julia Child, että kutsun tätä ruokaa kanaviillokiksi. Tämähän ei ole oikeaa viillokkia nähnytkään, mutta mitä voi olettaa suomalaisen peruskoulun käyneeltä ihmiseltä. Koulun kanaviillokki oli jo lapsena yksi lempiruuistani, tosin minun täytyy todeta, että kävin koulua, jossa ruoka oli todella hyvää. Koulu oli iso, mutta sillä oli oma keittiö jossa omat ammattitaitoiset keittäjät, jotka tekivät loistavaa ruokaa alusta alkaen itse. Ja kanaviillokki ja -risotto olivat ihan kärjessä lempiruokalistoilla, kaikkien mielestä. Kanarisotto oli ihanaa oranssinpunaista väriltään, maustettu niin, että osalla helmeili hikikarpalot otsalla sitä syödessä. Vasta lukiossa selvisi, miksi niin moni muu ihmetteli meidän kanarisottohehkutusta: kun sai sitä harmaankeltaista mössöä, jossa ruskeat herneet lilluivat ja etsivät sitä liiskaista kananpalaa, niin ymmärsi millaisessa kulinaristisessä ympäristössä olimme viettäneet yhdeksän vuotta.

Mutta takaisin kanaviillokkiin. Muistan myös kun sain todella hyvää kanaviillokkia Ranskassa enoni vaimon tekemänä. Vasta myöhemmin tajusin että se yksinkertainen ruoka oli niin hyvää koska raaka-aineet olivat niin hyviä Ja nyt, melkein 20 vuotta myöhemmin, niitä hyviä raaka-aineita on mahdollista saada kaupasta Suomestakin. Tämä ei ole mikään oikeaoppinen viillokki näin tehden, mutta maistuu hyvin paljon samalle kuin se minkä muistan kouluajoilta:

1 kana

3 porkkanaa

1 palsternakka

pitkä pätkä purjoa

merisuolaa

laakerinlehti

pippureita

vettä

Keitä kanaa parisen tuntia.Kuori vaahto alusssa, lisää juurekset ja mausteet sen jälkeen. Juuriselleriä olisin laittanut palasen, jos olisi ollut. Kun kana on kypsä, anna sen vähän jäähtyä ja irroita liha luista. Tee kastike:

kanan lihat

lientä puolisen litraa

vehnäjauhoa suurukseksi (tai munankeltuaisia)

currya

suolaa tarvittaessa

Lisää suurus liemeen, mausta, ja lisää kananpalat. Anna kiehua niin, että suurustuu riittävästi, tarjoa riisin ja mustaviinimarjahillon tai -hyytelön kanssa. Ja sanomattakin selvää, että siivilöi ylimääräinen liemi talteen ja pakasta keiton tai kastikkeen pohjaksi.

Tästä se alkaa

Viime vuonna sinnittelin pitkälle marraskuulle, ennen kuin annoin lasten kuunnella ensimmäistä kertaa joululauluja, kun eihän sitä voi liian aikaisin aloittaa. Ja sitten kuitenkin joulun mentyä ohi oli tunne, ettei vielä olla ihan riittävästi kuunneltu joululauluja ja katsottu riittävän montaa kertaa Herra Heinämäen joulua. Seuraavan vuoden kalenteriin tuli siis kehoitus aloittaa ihan milloin huvittaa. Ja sehän huvitti nyt, viimeviikkoisen kunnon syysmyrskyn ja pimenevien iltojen myötä, Joululehden (lahjalehti tietty) tipahdettua postilaatikkoon ja torttuainesten tultua kauppaan paraatipaikalle.

Minä olen jouluihminen, sille ei voi mitään. Mutta jos minulta kysyttäisiin, aikuisen aika kiitää sellaista vauhtia, että keskimäärin olisi mielekästä viettää joulua n. joka kolmas vuosi (edellisellä vuosikymmenellä joka toinen vuosi), mutta lapsien takia se on taivuttava joulufiilikseen joka vuosi. Kyllä senkin kestää.

ps. Tortut tulivat ihan kaupan taikinasta ja marmelaatista, glögi jäi viime joulusta yli, päivämäärä pitkälle ensi vuoteen (huolestuttavaa?)

pps. Esikoinen sanoi, ettei saa kertoa isille mitä tehdään. Jäätiin ehkä kuitenkin kiinni?

Ruusunmarjakiisseli kuivatusta ruusunmarjajauheesta

Minä olen aina pitänyt ruusunmarjan mausta. Netti onkin pullollaan ohjeita, joihin tulee ruusunmarjasosetta enkä ihmettele. Minusta kiisseli on kuitenkin paremman makuinen ja tuntuinen, jos käyttää kuivattua ruusunmarjaa. Minä teen arkisen kiisselin juotavaksi, eli olisiko se sitten soppaa?

1 l vettä

½ dl ruusunmarjajauhetta

½ dl sokeria

2 rkl perunajauhoa

Keitä vesi, lisää sokeri ja ruusunmarjajauhe hyvin sekoittaen ja anna kiehua ihan pieni hetki.  Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan, ota kattila hellalta ja sekoita se kiehuvan nesteen joukkoon. Anna jäähtyä kannen alla (ettei kiisseliin tule kuorta) ja sen jälkeen sopan voi juoda sellaisenaan, tai nauttia puuron kanssa tai miten vaan.

Valkosuklaajuustokakku

Tämä resepti minun "amerikantuliaisia", täällä olen vähän modifioinut Suomen oloihin sopivaksi, sekä kaupan tarjontaan että erilaiseen uuniin. Tätä olen tarjonnut kummankin lapsen nimiäisissä, monissa muissa juhlissa ja milloin missäkin, ja ilman muuta tämä löytyy omasta keittokirjastakin kuten muutkin lempireseptini. Juustokakku on amerikkalaiseen tapaan tuhtia tavaraa, joten sitä ei tarvitse suuren suurta palaa. Tämä kakku kestää kuljetuksen hyvin, eli sitä on helppo viedä esim. työpaikalle. Tällä kertaa tein kakun keliaakikolle sopivaksi, joten käytin pohjaan gluteenittomia suklaakeksejä (Pirkka). Ne käyttäytyvät vähän eri tavalla kuin muut keksit, ja ilmeisesti rasvaa olisi pitänyt olla selvästi vähemmän, mielelläni kuulen neuvoja jos jollain on enemmän kokemusta. Normaalisti käytän kaikkein mieluiten ruiskeksejä

Pohja:

3 dl suklaakeksimuruja tai ruiskeksejä (1½ cups)

50 g sulatettua voita (3 table spoons)

Täyte:

700 g tuorejuustoa (esim. Hovi, Philadelphia)

1,1 dl sokeria (½ cup)

1-2 tl vaniljasokeria

3 munaa

200 g sulatettua valkoista suklaata (½pound, oikeasti n. 225 g)

Sekoita pohjan ainekset (voita voi tarvita vähemmän, tai enemmänkin, riippuu vähän mitä keksejä käyttää) ja laita ne irtopohjavuokaan.

Paista 10 min 150-175 °C (350 F) (jos tiedät uunisi kuumaksi, käytä 150 astetta, muuten vo olla tuo korkeampi lämpötila.)

Vatkaa juusto ja sokerit, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon sulatettu valkoinen suklaa ja kaada täyte pohjan päälle.

Paista 150-175 asteessa 35 min, sammuta uuni ja anna jäähtyä vähintään tunti. Irrota vuoasta ja anna jäähtyä lisää pöydällä. Pidä jääkaapissa vähintään 2 tuntia ennen tarjoilua. Minä teen tämän aina edellisenä päivänä.

.

Kyyhkykastike

Tämä on niin perinteinen ja yksinkertainen kastike kyyhkysestä kuin vain voi olla. Kyyhky ei kuivu, kun sen ensin keittää, ja sitten valmistaa keitetystä lihasta kastikkeen. Sydän ja kivipiira ovat niin pieniä, ettei niitä tarvitse keittää, vaan ne voi laittaa suoraan kastikkeeseen.

Keitetty kyyhky:

vettä niin että kaikki peittyy

3 kyyhkyä

2 porkkanaa

1 sipuli

muutamia musta- ja valkopippureita

muutama katajanmarja

merisuolaa

Keitä lintuja vajaa tunti, kuori vaahto alussa. Irrota lihat, siivilöi liemi. Kaikki liemi ei kulu kastikkeeseen, ylimääräinen liemi kannattaa pakastaa keiton, kastikkeen tai risoton pohjaksi.Ota porkkanat ja sipulit talteen.

Kastike:

voita

kivipiirat ja sydämet (jos ovat tallessa)

pilkotut kypsät lihat

keitetyt porkkanat ja sipulit

lientä muutama dl

kermaa 2 dl

halutessa jotain suurusta

Jos käytät sydämet ja kivipiirat, ruskista ne kuumalla pannulla voissa. Meillä oli taas kolmea kyyhkyä kohden kuusi sydäntä ja kivipiiraa (esikoinen on pitänyt huolen, että kaikki isin metsäkaverit tietävät kuinka suurta herkkua kyyhkyn sydän hänen mielestään on). Lisää keitetyt lihat, vihannekset ja liemi ja anna kiehahataa. Lisää kerma ja halutessa suurus ja anna hautua vähän aikaa. Erityisen hyvää mustaviinimarjahillon kanssa.

Chili-sinappi

Kuvasta puuttuu etikka ja jallu. Takana valkosipulit istutusta varten

Ennen kuin tapasin mieheni, luulin tietäväni paljon chileistä. Mutta sen jälkeen huomasin, että tietämys voi olla ihan omalla tasollaan, mikä tietysti on hyvä, koska itsekin on oppinut paljon uutta. No, sentään chilin viljelystä oli kokemusta melkein 10 vuotta jo siinä vaiheessa. Tämän vuoden chili-uutuus meillä on sinappi. Mies löysi chilifoorumilta Naga sinapin ohjeen, ja halusi samanlaista. Hän oli ostanut aiemmin kaupasta kotimaista Fatalii Gourmetin Naga Morichia säilöttynä ja savustettua ja kuivattua Aji Cristalia. Niinpä sitten kokeilin sinapintekoa, ensimmäistä kertaa elämässä.

2 dl sinappijauhetta

2 reilua teelusikkaa savustettua ja kuivattua Aji Cristal-jauhetta

1 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

1 dl hunajaa

1 muna

1½ rkl etikkaa

ja puoleen tuosta määrästä vielä lisäksi:

4 tippaa Naga Morich-säilykettä

1 rkl Jaloviinaa

Sekoita sinappijauhe, chilit ja sokeri kattilassa, lisää kerma hyvin sekoittaen (ettei jää klönttejä). Lisää hunaja ja muna ja keitä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä. Kun seos on sopivan sakeaa, ota kattila hellalta ja lisää etikka. Kaada sinappi desinfioituihin purkkeihin. Halusimme kokeilla kahta tulisuutta, joten kaadoin puolet purkkiin tässä vaiheessa, ja loppuun lisäsin vielä Nagaa ja Jallua. 

Sinapit ovat niin hyviä, että minä, joka en syö makkaraa, pistän harkintaan makkaransyönnin aloittamisen.

Vaaleaorakas-risotto

Halusin kokeilla kuivattuja vaaleaorakkaita risotossa. Tein risoton suunnilleen samoin kuin tattirisotokin, koska halusin vertailla makua. Tällä kertaa tein pienen annoksen:

nokare voita
1 pieni sipuli
1 dl risottoriisiä
3 dl vedellä laimennettua vihanneslientä
10 g kuivattuja orakkaita murskattuna
reilu loraus kermaa
50 g raastettua parmesania

Sulata voi kattilassa, lisää pilkottu sipuli ja riisi, kuullota. Lisää sienet ja vähän vihanneslientä, sekoittele ja anna riisin ja orakkaiden imeä liemi itseensä. Lisää lientä vähän kerrallaan reilun vartin kuluessa niin, että riisi jää aavistuksen kovaksi. Lisää reilusti kermaa ja parmesaania ja hauduta vielä hetki.

Tämä oli ihan hyvää, mutta ei niin pehmeän maukasta kuin tattirisotto. Tattirisotto toimii sellaisenaankin, tätä teen seuraavalla kerralla lisukkeeksi.

Lehtikaali-pesto

Lehtikaalit näyttävät vielä hyvältä penkissä, ovat piristyneet syksyä kohti. Ajattelin kerätä viimeiset ja kokeilla niitä pestoon. Keräsin vielä viimeiset pienilehtiset basilikat vähän tuttua makua antamaan. Laitoin pestoon

kaksi isoa kourallista lehtikaalia

pari pientä oksaa pienilehtistä basilikaa

50 g pinjansiemeniä

75 g parmesaania

reilu 1 dl rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi

Laitoin kaikki aineet tehosekoittimeen, ja ajoin sileäksi. Valkosipuli maistui aika voimakkaasti läpi, olisi voinut olla pienempi kynsi tai ehkä vain puolikas. Tulee syötyä leivällä ja jos jotain jää, pakastan jääpalarasiassa kastikkeisiin makua antamaan.

Keitetty kieli

Keitetty kieli on hyvää, pehmeää lihaa. Lapsena se oli suurta herkkuani, ja esim. lasteni serkun mielestä se on parasta ruokaa mitä on. Minä valmistan sen keittämällä, ja sen jälkeen se syödään joka leivän päällä, tai sitten siitä valmistetaan kastike. Minua on viime vuosina kielen kuoriminen alkanut tökkiä, ja enää en juurikaan valmista sitä omalle perheelle, vaikka hyvänmakuista se mielestäni on edelleenkin. Minä keitän kielen oikeastaan samalla tapaa kuin sydämenkin, toki liemeen voi lisätä juureksia ja sipulia, varsinkin jos keitinvedestä tekee myöhemmin kastikkeen. Keitin kielen näin:

1 vasan kieli

lipstikkaa reilusti
musta- ja valkopippureita, pari maustepippuria
merisuolaa

Laita kieli veteen kiuhumaan, ja kuori vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää mausteet ja suola (ja porkkanat, sipulit ja palsternakat viipaleina). Keitä kieltä n. 1½ tuntia. Tämän jälkeen nosta kieli pois liemestä, ja kuori se heti kun sormet kestävät. Poista myös epämääräiset roippeet, jos niitä on. Viipaloi kieli ja tarjoile sellaisenaan. Vaihtoehtoisesti voit tehdä kastikkeen, ja siivilöidä liemen, lisätä siihen vähän kermaa ja halutunlaisen suuruksen ja kieli palasina ja keittää sen verran, että kastike sakenee.

Maapähkinäkanaa

500 broileria palasina

2 rkl öljyä

2 tl kurkumaa

¼ tl cayennepippuria

1 valkosipulinkynsi

500 ml kookosmaitoa

500 ml vettä

1 limen mehu

4 rkl maapähkinävoita

300 g nuudeleita pilkottuna

kevätsipulia pilkottuna

Kuumenna mausteet ja valkosipuli öljyssä. Lisää kananpalat ja ruskista. Kaada kanat kattilaan, lisää nesteet, lime-mehu ja maapähkinävoi ja keitä 10 min. Lisää nuudelit ja keitä kunnes nuudelit ovat imeneet suurimman osan nesteestä. Tarjoillessa pilko päälle kevätsipulia tai ruohosipulia.

Tätä ruokaa aloin tehdä jenkeissä, jossa oli maapähkinävoita kunnon valikoimat. Onneksi sitä saa nykyään täältäkin ihan tavallisista ruokakaupoista kohtuulliseen hintaan. Tästä ruuasta tuli yksi lasten suosikeista, kunhan pääsivät kookosmaidon hajuennakoluuloista eroon. Tuo kuva näyttää kyllä sopivalta ruualta lähinnä halloween-juhliin, mutta ei se oikeasti ihan noin epäilyttävältä näytä.

Säilötyt punajuuret

Punajuurisato oli hyvä sekä mökillä että palstalla. Säilöin pienimmät punajuuret etikkaliemeen sellaisenaan, isommat viipaloin. Käytin Rajamäen ohjetta aika sellaisenaan, neilikoiden määrää vähensin reippaasti. Minä tein näin:

2 kg punajuuria

1 l vettä

3 dl sokeria

1 rkl suolaa

2 neilikkaa

 ½ rkl valkopippureita

5 dl Rajamäen Väkiviinaetikkaa (10%)

Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi. Kuori kypsät punajuuret ja lado ne joko kokonaisina tai viipaleina puhtaisiin lasitölkkeihin. Keitä vettä, sokeria ja mausteita niin että sokeri ja suola sulaa. Lisää etikka ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Kaada kuuma liemi punajuurien päälle ja tarkista, että liemi peittää punajuuret. Säilötään kylmässä.

Keitetty sydän

Jos muistan oikein, lapsuudenkodissani saimme hirvensydäntä silloin, kun isä oli kaatanut hirven. Nykyään sydämiä saa paljon useammin, tuntuu että harva sitä enää haluaa valmistaa. Se käy minulle, meidän perheessä hirvensydän on suurta herkkua. Nuorimmainen totesi että tuommoista lihaa, hyvää. Minä valmistan sydämen useimmiten yksinkertaisesti keittämällä:

1 sydän

lipstikkaa

laakerinlehtiä

musta- ja valkopippureita, pari maustepippuria

merisuolaa

Laitan kattilaan vettä niin, että sydän peittyy kunnolla. Annan kiehua  ja poistan vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Sen jälkeen lisään mausteet ja suolan, ja keitän koosta riippuen reilun tunnin (vasan sydäntä) tai reilun puolitoista tuntia (ison hirven sydän). Annan jäähtyä liemessä, ja sen jälkeen leikkaan siisteiksi paloiksi.

Meillä sydäntä syödään ruualla sellaisenaan, tai leivän päällä leikkeleenä.