Pihakierros ja palstakävelyllä

 

Tänään on hieno ja aurinkoinen päivä, ihan aito T-paitakeli. Pihalla on pensaiden leikkuuta tiedossa, mutta sitä ennen piti vähän käydä katsomassa että mitä kaikkea keväistä näkyy. Sinivuokot ovat kukkineet muutaman päivän ja vielä riittää vähän nuppujakin. Kaunein väri nyt keväällä, ainakin kun oikein läheltä ihailee.

Karviainen Pellervo. Ei vielä lopullisessa paikassaan pihalla, mutta hyvin talvehti väliaikaisessakin. Saatu Kielometsästä. Maltan tuskin odottaa marjoja, ehkä tänä vuonna tulee muutama maistiainen. Ohutkuorinen karviainen joka maistuu aivan ihanalle.

Raparperit ovat ihan vasta aluillaan. Vähän tuntuu olevan myöhemmässä kuin yleensä, edistystä ei ollut tapahtunut melkein kuukauteen. Mutta toivotaan että jonkinlaista satoa olisi tulossa. Laitan ehkä uuden raparperin uudelle aarille, tämä ei tunnu menestyvän kauhean hyvin tässä paikassa. Uuden karviaisen aion tuoda mökiltä, kaivaa sille ison ison kuopan ja täyttää sen kokonaan ostomullalla ja lannalla. Jos vaikka siinä kasvaisi vähän paremmin.

Pari viikkoa ja saan alkaa kokkaamaan nokkosista jotain hyvää. Tämä nokkospuska kasvaa meidän pihalla, yksi puska josta saan monta ruokaa keväisin ja myöhemmin kesästä vielä lannotetta. Kevät se tekee tosissaan tuloaan. Nyt omenapuiden leikkuuseen.

Ruokahifistely(st)ä

Sanat merkitsevät erilaisia asioita eri ihmiselle. Ja erityisesti tämä koskee kaikkia arvottavia sanoja, ja tietysti uusia sanoja/sanayhdistelmiä. Minä olen viimeaikoina miettinyt sanaa "ruokahifistely" sen eri muodoissa. Jostain syystä se esitetään usein vähän negatiiviseen sävyyn, tai niin minä olen sen kuulevani (voihan tietysti olla että olen väärässä, enhän minäkään käytä sitä negatiivisessä sävyssä).

Minä en mielestäni ole ruokahifistelijä: en piperrä keittiössä, fine dining ei ole minun juttu enkä ole selvillä trendien huipuista. Nämä em. asiat liittyvät siis minun käsitykseen siitä, mikä on ruokahifistelyä. Mutta joku toinen luokittelee ruokahifistelijäksi esim. sellaisen, joka haluaa ruokansa maistuvan raaka-aineilta, valitsee kotimaista ruokaa ja suosii sesonkeja.

Se että tykkää raaka-aineilta maistuvasta ruuasta, sulkee pois aapeeseet ja ketjuravintolat, ne samat paikat joissa "kaikki" muut käy. Ja myös kaupan arkea helpottavat valmiskastikkeet ja muut sellaiset jäävät pois. En muista missä vaiheessa (ketju)ravintolaruoka meni sellaiseksi, että kaikki tulee valmiina tai puolivalmiina jostain josta lähtee samat valmisteet jokapaikkaan. Olemme hävittäneet paikallisuuden, erilaisuuden ja raaka-aineetkin samassa hässäkässä. En puutu tässä nyt lisäaineiden terveellisyyteen/epäterveellisyyteen, vaan siihen toiseen puoleen, että mitä ne tekevät maulle. Ja vaikka lisäaineita ei maistaisikaan sellaisenaan, niin kyllähän niillä pidennetään säilytysaikoja, muutetaan koostumusta ja sen sellaista, eli kyllä ei maistu prosessoitu ruoka samalle kuin se ruoka, jota yritetään matkia. Vähän aikaa sitten meidän perheeltä jäi syömättä kala, johon oli käytetty "arkea helpottavaa, lisäaineetonta kastiketta". Ilmeisesti keinotekoiset aromit saivat kastikkeen maistumaan niin pahalta lasten ja aikuisten mielestä, että hyvä kala meni pilalle. Hifistelyä?

Minä näen vaivaa, että tarjoamani ruoka on mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki mikä kasvaa edes kohtuudella Suomessa, syödään kotimaisena, mutta muuten en ole ehdoton. Eli juodaan kyllä teetä/kahvia, käytetään mausteita, syödään banaania ja sitrushedelmiä jne. Ja saatampa sortua tässä vaiheessa vuotta myös eurooppalaiseen parsakaaliin, ihan terveellisyyssyistä. Mutta toisaalta, liha- kala- ja maitotuotteet ovat aina kotimaisia, samoin jauhot/leipä, juurekset, tomaatit, kurkut ja sen sellaiset. Välillä ollaan ilman, jos kotimaista ei ole saatavilla riittävän hyvänä mutta ei sekään haittaa, maistuupa sitten paremmalle kun taas on uutta satoa saatavilla. Hifistelyä?

Se että tykkää kotimaisesta sesonkiruuasta, tarkoittaa sitä, että syö kaiken vähän "myöhässä". Se tuntuu nykyään olevan ainakin (mainos-  ja)blogi- maailmassa kauhistus, kun kaikkea pitää hehkutta etukäteen, ja sitten kun sen sesongin/juhlan aika on, ollaan jo hehkuttamassa seuraavaa juttua. Eli minä tulen väkisinkin myöhässä, ja on myönnettävä että joskus se vähän harmittaa. Suomessa pelloilla on lunta vielä siinä vaiheessa kun etelässä saadaan jo satoa. Ulkomaalaiset sesongit ovat ok silloin, kun kotimaista vastinetta ei ole, kuten vaikka juuri ne sitrushedelmät, mutta minua ei kiinnosta Perun parsasesonki tai Marokon perunasesonki. Maltan kyllä odottaa sitä meidän sesonkia. Hifistelyä?

Minulle nämä ovat ihan tavallisia asioita, samanlaista ruokaa kuin mitä suomalaiset ovat aina ennenkin syöneet. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hienostelua vaan  tavallista hyvää ruokaa jonka hienous on raaka-aineissa, tuoreissa tai talven varalle säilötyissä. Uusia raaka-aineita kyllä tulee (esim kurpitsa, lehtikaali ja härkäpapu pitkän tauon jälkeen) ja menee (mitähän tähän keksisi?), mutta silti se perinteinen ruoka ilman teollisuuden kikkailua on sitä oikeaa ruokaa minulle. Ilman hifistelyä.

Yritän tässä sanoa, että pointti on se, että me olemme kaikki erilaisia. Jos joku hifistelee mielestäsi, se ei välttämättä ole hifistelyä sille toiselle; ja vaikka olisikin, niin 10v:n sanoin: "Mitä välii?". Hifistellään ja ollaan hifistelemättä ihan rauhassa, ilman arvottamista.

ps. Ehkä tämäkin pohdinta menee siihen kategoriaan jota on joissain blogeissa kovastikin paheksuttu, eli itsensä luokitteluun/määrittämiseen/arvottamiseen ruuan kautta. Etta kuulemma sitä ei saisi tehdä; tosin edelleen odotan selventävää vastausta että miksi. Ja että minkä mukaan sitten saisi "luokitella" itseään, sukupuolen, ammatin, siviilisäädyn, hiustenvärin, harrastusten, vai minkä vai ei minkään?  (Sainpahan tämänkin ihmetyksen sanottua ääneen.)

Lindströmin lasagne

Pakastimen tyhjennys etenee ihan hyvin, olen saanut pakastimeen tilaa niin, että sinne mahtuu taas jo jotain (jäätelöä jos lapsilta kysytään). Kaapit odottavat samanlaista tyhjennysoperaatiota, kaikenlaista niihin onkin kertynyt. Tänään sain tyhjennettyä yhden lasagnelevypussin verran (mikä onni että munat olivat lopussa), vihanneslokeroa vähän taas juuresten osalta ja pakastimestakin sain kilon verran jauhelihaa pois. Otin 500 g sika-nautaa ja 500 g hirveä, paistoin ne kimpassa, joskin useammassa erässä, ja pakastin puolet kypsästä lihasta nopeaa keittoa/pizzaa varten, ja puolet käytin tähän lasagneen. Yhdistelin vähän erilaisia lasagneja mitä tästä blogista löytyy vähän sen mukaan mitä kaapissa oli ja tein tälläisen lasagnen:

500 g jauhelihaa (possu-nauta-hirvi)

valkopippuria

pippuria ja suolaa

800 g tomaattimurskaa (2 tlk)

1 iso sipuli

2 punajuurta

1 porkkana

½ palsternakka

1 rkl kapriksia

1 rkl hillosipulia

Valmista jauhelihakastike. Ruskista jauheliha ja mausta se. Siirrä se kattiaan ja lisää tomaattimurskat. Kuori ja pilko sipui, kuullota sitä jauhelihan rasvassa tai öjyssä. Siirrä sipulikin kattilaan. Raasta juurekset raastimen hienolla terää, siirrä ne kattiaan. Pilko kaprikset ja hillosipuit ihan hienoksi ja sekoita kastikkeeseen. Anna kastikkeen kiehua tunnin verran, tai minkä verran maltatkaan. Mitä kauemmin, sen syvempi maku. Tarkista maku, voit tarvittaessa lisätä vähän tummaa sokeria ja punaviinietikkaa.

50 g voita

50 g vehnäjauhoja

7,5 dl maitoa

1 laakerinlehti

suolaa, pippuria, muskottipähkinää

n.75 g paastettua parmesania (tai vähän enemmän)

Tee valkokastike. Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää maito joukkoon vatkaten, ettei tule paakkuja. Lisää laakerinlehti ja anna maidon kiehua hiljalleen niin että kastike suurustuu vähän. Mausta suolalla, pippurilla ja aavistuksella raastettua muskottipähkinää, lisää myös raastettu juusto. Anna kastikkeen vähän jäähtyä, ota laakerinlehti pois ennen kuin kaadat vuokaan.

500 g lasagnelevyjä (hyviä saa itse tehden tai vaikka Hellasta&Herkusta)

400-500 g hyvää mozzarellaa

Kokoa lasagne. Laita pohjalle valkokastiketta, sen päälle lasagnelevyjä. Kerros jauhelihakasviskastiketta, valkokastiketta ja taas lasagnelevyjä. Pilko vähän mozzarellaa valkokastikkeen päälle. Toista niin kauan kuin kastikkeita ja levyjä riittää. Päällimmäisien lasagnelevyjen päälle revi n. 300 g mozzarellaa ja kaada loput valkokastikkeesta jos sitä vielä on. Paista 180 asteessa n. 40-45 minuuttia. Anna hetken tasaantua ja nauti.

Tämä oli todella onnistunut lasagne, ja lapset kehuivat kilvan kuinka onkaan hyvää. Etukäteen olivat kyllä valittaneet senkin edestä, etteivät aio tykätä kun on mozzarellaa ja punajuurta (samat lapset joiden suurta herkkua on punajuuri eri muodoissaan), mutta maku voitti ja ruoka maistui hyvin suunnilleen seitsemän tunnin ulkoilun päälle (ja taas jaksoi mennä uudestaan ulos). Tästä annoksesta tulee ainakin kaksi kertaa neljälle hengelle, ja vähän päälle vielä.

ps. Ylimääräisestä lasagnelevystä ja kastikkeista tein vielä yhden hengen annoksen, johon laitoin hyvää vuohenjuustoa. Luksuseväs töihin.

Villisikaa pääsiäiseksi: kinkku uunissa

Kinkku reilu puoli tuntia levänneenä

Meillä on jo vuosia syöty villisikaa pääsiäislauantaina, niin tänäkin vuonna, kunnon kinkku olikin. Tänä vuonna oli selvästi isompi kinkku kuin aiemmin, en punninnut sitä, mutta varmaankin lähempänä viittä kiloa kuin kolmea. Paistoin sen samaan tapaan kuin aiemminkin, tosin aikaa meni melkein puolitoista tuntia kauemin. Liha oli kuitenkin todella mehukasta ja maistui minusta parhaimmalta kinkulta mitä olen tehnyt (tosin näin taidan sanoa joka vuosi, en tiedä tekeekö muisti tepposet vai paraneeko ne todellakin vuosi vuodelta). Kinkku oli isommasta possusta kuin yleensä ja siinä oli ehkä vähän enemmän rasvaa kuin aikaisempina vuosina, liekö se vaikuttanut asiaan. Viime vuonna tein kinkusta lasten mielestä liian tulista, nyt olin maltillisempi maustamisen kanssa, ja se kannatti sillä liha maistui lapsille todella hyvin, myös sille ei-paljoa-lihaa-syövälle kuopukselle.

2 porkkanaa

pala lanttua

pala juuriselleriä

2 sipulia

2 dl vettä

½ dl makeaa omenaviiniä

muutama tippa sitruunaa (voi jättää pois)

3 oksaa rosmariinia

tuoretta timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Levitä ne isoon uunivuokaan. Lisää nesteet ja tuoreet yrtit.

3 rkl soijaa

2 rkl vaaleaa siirappia

2 rkl balsamicoviinietikkaa

2 rkl öljyä

3 tl yrttisuolaa

3 tl katajanmarjoja morttelin kautta

3 tl viherpippuria morttelin kautta

3 tl kuivattua timjamia

1 tl mustapippuria myllystä

½ tl vaniljajauhetta

½ tl savustettua Aji Christalia

1 tl Aji Fantasya

villisian kinkku, ehkä n. 4,5 kg

Sekoita mausteet kulhossa sekaisin. Aseta kinkku juurespedille. Levitä mausteseos kinkun pintaan kummallekin puolelle vaikka silikonisudilla. Jätä rasvapuoli kinkusta ylöspäin.

Kinkku menossa uuniin

Laita kinkku uuniin 275 asteeseen ja paista 10 min. Laske lämpö 125 asteeseen ja paista kunnes kinkun sisälämpötila on 78 astetta, nyt siihen meni reilu viisi tuntia.

Kun kinkku on kypsä, kääri se hyvin folioon (pidä mittari kinkussa, ettei anturin tekemästä reiästä valu nestettä) ja peittele vielä keittiöpyyhkeillä. Anna kinkun tasaantua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia. Valmista sillä välin lisukkeet ja kastike vuokaan valuneesta liemestä. Kastikkeeseen laitoin

3 dl siivilöityä lientä

3 rkl vehnäjauhoa

n. 1 dl kermaa

1 rkl mustaviinimarjahyytelöä

suolaa, pippuria

Laita lientä kattilaan, suurusta se vehnäjauholla (vatkaa jauhot vispilällä sekaan) ja anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää kerma ja hyytelö, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Samalla tuli tehtyä perunamuusia (joka kuulemma onnistui ihan täydellisesti), uunijuureksia (porkkanaa, selleriä, lanttua ja palsternakkaa kuutioiksi, vähän öljyä, vaaleaa siirappia, timjamia ja sormisuolaa, paisto 250 asteessa n. 20 minuuttia) ja uunipunajuuria (kuoritut punajuuret kuutioksi, vähän öljyä, hyvää balsamicoa, vaaleaa siirappia, timjamia ja sormisuolaa, paisto kuten noilla muilla juureksilla). Jos viime pääsiäisenä ei mikään onnistunut, niin tänä vuonna ainakin ruoka on ollut poikkeuksellisen hyvää.

Katkarapurisotto

Ostin hyvää risottoriisiä Hellasta & Herkusta ja keksin, että teen pitkänperjantain kalalle kaveriksi äyriäisrisottoa. Suunnitelmat muuttuivat aavistuksen, sillä ostamani jokiravun pyrstöt maistuivat vähän oudoille, ei ainakaan hyville, simpukat olivatkin savustettuja (enkä nyt halunnut savun makua) eikä kalalientäkään ollut enää pakastimessa. Viimeinen taisi olla onni, käytin nimittäin aika neutraalia kanalientä, ja lopputulos oli mitä mainioin. Jäljelle jäi siis katkaravut ja se kanaliemi. Nappasin risoton ohjeen Annalta mukaan, tosin muutin sitä vähintäänkin kohtuullisesti. En mm. käytä valkoviiniä risotossa, koska a) emme yleensä saa juotua loppuun b) lapset eivät pidä valkoviinin mausta ja c) olen oppinut korvaamaan sen aivan loistavalla kuivalla balsamicolla (myös Annan kaupasta, häneltä sain tämän vinkin jo aikaisemmin).

Risotosta tuli aivan ihanan kermaista ja maukasta, ja se maistui kaikille paitsi kuopukselle. Kirjoitan tähän ohjeen sellaisena kuin sen tein, tämä ohje olisi neljälle, tosin nyt jäi yli, kun yksi neljästä ei syönnytkään. Perusohjeessa ei tietenkään ollut katkarapuja ja siinä käytettiin viiniä, mutta minä tein näin:

2 rkl öljyä

nokare voita

1 sipuli

300 g hyvää risottoriisiä

1 rkl hyvää kuivaa balsamicoa

½ rkl sitruunamehua (voi jättää poiskin)

n. 1 l kanalientä

suolaa

nokare voita

1 dl raastettua parmesania

300 g katkarapuja (oikeastio vähän vähemmän kun joku oli syönyt kuormasta)

Laita kattilaan öljy ja voi, lisää silputtu sipuli. Anna vähän kuullottua, lisää riisi (ensi kerralla laitan vähän vähemmän). Kuullota riisikin ja lisää balsamico ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää kiehuvaa lientä (minä laimensin sitä vähän vedellä, jotta sain liemen riittämään) kauhallinen kerrallaan. Alkuun saa lientä lisätä nopeaan tahtiin, mutta tahti vähän hidastuu mitä kypsemmäksi riisi tulee. Kun riisi on sopivasti al dente, mausta suolalla, lisää nokare voita ja raastettu parmesan. Sekoita hyvin, nosta kattila lämmöltä pois ja anna hautua minuutti pari kannen alla. Lisää ihan lopuksi sulatetut ja valutetut katkaravut, sekoita ja tarjoa heti.

Nyt syötiin yksinkertaisen kalan kanssa, esikoisen toivomaa uunilohta (lohi vuokaan, päälle vähän yrttisuolaa, 175 astetta ja n. 20-25 minuuttia uunissa) ja lisänä parsakaalia ja tomaatti-kurkkusalaattia. Yksinkertainen mutta maukas pitkänperjantain ateria oli siinä.

TV-ohjelmasuosituksia: tiedettä ja puutarhaa

Minä olen aina pitänyt hyvin toimitetuista tiededokumenteista, etenkin sellaisista, joissa mielenkiintoinen juontaja tekee yllättäviäkin huomioita esiteltävistä ilmiöistä. Jos joltakulta on mennyt ohi, niin osataan sitä Suomessakin tehdä mielenkiintoisia tiedesarjoja. Nimittäin vielä on mahdollisuus nähdä uuden MTV.doc: Suomen tulevaisuus -sarjan pilottijakso perjantaina 3.4. klo 11.45 ja Katsomossa vielä vajaan kahden kuukauden ajan. Sarjassa akatemiaprofessori Howy Jacobs vie meidät erilaisten ilmiöiden ja suurten haasteiden äärelle. Pilottijakso on siis esitetty nyt, ja sarja jatkuu uusin mielenkiintoisin jaksoin tammikuussa 2016. Suosittelen lämpimästi katsomaan ohjelman!

Toinen suosittelemani ohjelmasarja on alkamassa ensi viikon tiistaina, 7.4. Tällöin nimittäin alkaa sarja Suomen kaunein piha. Sarjassa päästään tutustumaan 24 upeaan ja erilaiseen pihaan ja puutarhaan. Erityisesti odotan toista jaksoa, joka esitetään 14.4. Tällöin esittelyvuorossa on nimittäin Kielometsän upea puutarha. Kuulun niihin onnekkaisiin joka on saanut vierailla siellä, ja voin kertoa että sen upeampaa ja tunnellisempaa paikkaa saa hakea. Kielometsä on postannut ohjelmasta myöskin. Olen etuoikeutettu myös siinä mielessä, että olen saanut useammankin kasvin sieltä, mm. mökille siirretystä karhunvatukasta on jo ensimmäiset kouralliset syöty. Seljankukan ja karviaisen satoa vielä odotetaan. Näistä ja muutamasta muustakin upeasta kasvista postaan jossain vaiheessa lisää.

Muistakaa asettua television ääreen!

Mitä meillä syödään pääsiäisenä?

Kuva vuodelta 2011

Jo jonkin aikaa blogit ovat olleet täynnä pääsiäisherkkujen reseptejä ja toinen toistaan hienompia menukokonaisuuksia pääsiäisen pyhille. Pääsiäiseen ei ehkä kuulu samanlaisia koko maan kattavia ruokaperinteitä kuten jouluun, mutta monenlaisia vanhoja ja uusia perinteitä ihmisillä tuntuu olevan.

Minä en muista lapsuudestani varsinaista ruokaperinnettä, paitsi sen pääsiäissunnuntain aamiaisen (jota nykyään kutsuttaisiin brunssiksi) jolle koko suku kokoontui syömään, parhaimmillaan taisi olla pitkälle yli 20 ihmistä jatkettujen pöytien ääressä. Tarjolla oli aika tavallista aamiaista hyvine lisukkeineen, mutta lihapiirakka kuului siihen aina. Kuten tuossa postauksessa totesinkin, minulla ei taida olla yhtään pääsiäistä etten olisi syönyt sitä, samassa postauksessa on kerrottu aamiaistarjoilut muutenkin vähän tarkemmin. Välillä jo ehdin miettiä, että teenkö piirakkaa tänä vuonna ollenkaan, mutta esikoinen kysyi tuossa pari päivää sitten, että äiitii koska sitä lihapiirakkaa taas saa, kun niin rrrrrakastan sitä, enkä malta odottaa enää kauaa. Vuosi on kulunut edellisestä kerrasta, ja lapsi kaipaa sitä eniten pääsiäisestä. Eli perinne jatkuu, se on selvä.

Mutta muuta perinnettä en muista, toki aina leivottiin pullaa ja rahkapiirakkaa. Sitä en muista mitä yleensä syötiin, ehkä se vaihteli pääsiäisestä toiseen? Ehkä sisko voisi muistaa. Lammasta muistan äidin tehneen muutaman kerran, mutta vasta minun aikuisiälläni, eli mikään varsinainen perinne lammas ei ainakaan meillä ole ollut. Miehen perheessä pääsiäistä ei vietetty lainkaan.

Niinpä on ollut helppo luoda omat perinteet. Jo vuosia olen perjantaiksi tehnyt kalaa jossain muodossa. Ehkä eniten lämmöllä muistelen Murun bouillabaissea. Tänä vuonna ajattelin tehdä kalan seuraksi äyriäisrisottoa. Jo monen monta vuotta olen tehnyt villisian kinkun lauantaiksi, eri versioita löytyy tästä blogista villisika-tagin alta. Tämä perinne katkennee jossain vaiheessa, mutta mukava se on niin kauan kuin kestää. Sunnuntaina syömme aina sen brunssin, joka on niin tukeva, että sillä selviää pitkälle päivään. Varsinaista ruokaa en sunnuntaisin edes tee, jos päivän mittaan tulee vielä nälkä, on villisikaa ja leipiä varmasti jäljellä, eli nälkä pysyy niillä loitolla.

Pääsiäiseen kuuluu myös aina mökin pasha ja rahkapiirakka, eli onhan niitä muitakin lapsuudenkodin perinteitä kun oikein miettii. Tänä vuonna tosin pulla ja rahkapiirakka tuli tehtyä jo palmusunnuntaina, mutta eipä se haittaa. Sen lisäksi olen aina leiponut jotain erikoisempaa jälkkäriksi, mutta se vaihtelee vuodesta toiseen. Tänä vuonna voisi kokeilla pientä, syvää sitruunamarenkipiirasta.

Joinain vuosina tulee vietettyä keittiössä paljonkin aikaa, joinain vuosina päätän, että tämä pääsiäinen menee vähäisellä panostuksella. Ja viime vuoden jälkeen päätin, että en tee mitään mikä ei huvita juuri sinä vuonna. Mutta kevät se tulee pääsiäisestä, vaikka kuinka olisi lunta. Ja ohrakin on muistettu kylvää parin vuoden tauon jälkeen.

ps. Mämmi meinasi unohtua kokonaan: sitä aletaan syödä jo hyvissä ajoin paljon ennen pääsiäistä, puuron korvikkeena, eli mämmiä ja maitoa. Ja toki sitä pääsiäispyhien aikaan syödään jälkiruokana, silloin tietysti kerman ja sokerin kanssa.

Hunajainen villisikapata haudutuspadassa ja kastike

Sunnuntaille oli toivottu jotakin villisiasta. Tämä ruoka maistui hyvin villisialle, mausteet korostivat hyvää riistan makua. Pakastimesta tuli ensimmäisenä eteen pieni pala pataan sopivaa lihaa. Valmistin sen haudutuspadassa yön yli ja tein lihasta ja liemestä kastikkeen seuraavana päivänä. Tuosta lihanpalasta viisi nälkäistä söi sunnuntaipäivällisen ja kolme vielä seuraavana päivänä lounaan tai päivällisen. Yhden ruuan verran (neljälle) pakastin lihaa sellaisenaan; voidaan syödä nyhtöpossua jossain muodossa lähiaikoina.

1,5 kg villisikaa

1 tl savupaprikaa

2 tl kuivattua timjamia

1 tl viherpippuria murskattuna

2 tl yrttisuolaa

1 l hyvää lihalientä

½ dl soijakastiketta

½ dl makeaa omenaviiniä

2 rkl hyvää makeaa balsamicoetikkaa

1-2 rkl hunajaa
vettä

Ruskista maustettuun lihaan hyvä pinta. Laita liha, liemi ja muut nesteet + hunaja haudutuspataan. Lisää vettä niin että liha peittyy. Hauduta asetuksella low yön yli, n. 8 tuntia. Aamulla lisää

2-3 porkkanaa
1 palsternakka

2 sipulia

pala juuriselleriä

pala lanttua

Kuori ja pilko kasvikset, lisää pataan. Jatka kypsentämistä asetuksella low nelisen tuntia. Valmista kastike heti, tai anna lihan odottaa padassa siihen kunnes on aika valmistaa se.

6 dl lientä

3 rkl vehnäjauhoa
1-2 dl kermaa

lihat luista irrotettuna (voit jättää osan lihasta myöhempää käyttöä varten)

kasvikset padasta

suolaa, hunajaa, balsamicoa

Ota lientä kattilaan ja suurusta se vehnäjauholla, anna kuplia vähintään viisi minuuttia. Lisää kastikkeeseen kerma, lihat ja hautuneet juurekset. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja/tai hunajaa ja/tai balsamicoa (lisäsin kaikkia). Syötiin perunamuusin ja lehtikaali-hunajameloni-salaatin kanssa, hyvin maistui kaikille.

Kurpitsa-härkäpapu-pasta

Minulla on jokakeväinen projekti eli pakastimen tyhjennys meneillään. Jos vielä maaliskuun lopussa pakastimet ovat niin täynnä, ettei sinne saa mitään mahtumaan, niin asiaan on paneuduttava kunnolla. Sen lisäksi että pakastin on täynnä lihoja ja liemiä, on siellä myös kasvimaan satoa jäljellä. Tänään sain tyhjennettyä pakastinta kahden pussillisen verran, ja vaikkei mitään huomaakaan, niin suunta on oikea. Otin sulamaan kurpitsaa ja härkäpapuja. Kirjoitin googleen kurpitsapasta, ja heti kärkeen tuli ohje Sillä Sipuli -blogista. Siellä oli tehty kurpitsapastaa Sitä parempi soppa -kirjan ohjeella, ja minä mukailin ohjetta ja lisäsin härkäpapuja. Tuo käyttämäni kurpitsamäärä oli vähän liikaa, varmaan puoletkin olisi riittänyt. Pasta oli kuitenkin hyvää, lapsilla meni ketsupin kanssa, mutta saa kuulemma tehdä toistekin kasvipäivinä, hyvähyvä.

pastaa neljälle

voita

300 g härkäpapuja (tuoreena ryöpättyjä ja kuorittuja sitten pakastettua)

suolaa, pippuria myllystä

aavistus muskottipähkinää raastettuna

300 g paahdettua ja soseutettua kurpitsaa (minulla Potimarron)

1 dl kermaa

parmesaania

Keitä hyvää pastaa reilusti suolatussa vedessä. Laita voi paistinpannulle ja lisää sulatetut härkäpavut pannulle. Mausta pavut ja anna niiden paistua hetki kuumalla pannulla. Lisää kurpitsa ja kerma, sekoita hyvin ja kiehauta. Kaada kastike valutetulle pastalle, sekoita hyvin ja nauti parmesanin kanssa.

Vähän parempi vaalea pizza

Minun ei edes pitänyt postata tätä pizzaa. Kuvaakaan en ollut ottamassa, kunhan vaan räiskäsin vauhdissa "varoilta" yhden kuvan pokkarilla, salamalla illalla myöhään. Tein yhtenä iltana siis pizzaa johon käytin vähän parempia raaka-aineita. Mainitsen ne raaka-aineet tässä, sillä niistä tämä maku ja rakenne oli kiinni. Tavallisillakin raaka-aineilla saa varmasti hyvää, mutta ei kyllä ikinä NÄIN hyvää.

Jauhot olivat aivan eritýisen hyviä 00-jauhoja Vääksyn Myllystä, suosittelen! (paras pohja ikinä, ehkä tosin Ankarsrumillakin oli oma roolinsa).

Lehtikaali oli Varpion ruukkulehtikaalia, suosittelen, ainakin niin kauan kuin oma maa on jäässä!

Kaikki juustot olivat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, suosittelen!

Ja se anjovis (Sanfilippo), Hella&Herkku-kaupasta, parhainta mitä olen ikinä syönyt. Tosin sori, ostin tänään viimeisen purkin.

4 dl haaleaa vettä

1 pkt hiivaa (25 g)

1½ tl suolaa

n. 450 g jauhoa

½ dl oliiviöljyä

 

Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Täytteet ovat yhdelle pizzalle (tähän ei viitsi laittaa että toinen oli kinkku-ananas-pizza...). Kauli taikina (puolet tuosta) melkein pellillisen kokoiseksi, ja täytä pohja:

kourallinen lehtikaalia

1 pieni punasipuli

oliiviöljyä

kourallinen cheddaria

kourallinen parmesaania

buffalo-mozzarellaa

anjovis-fileitä

Pilko ruukullinen lehtikaalia pieneksi, leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä kaali ja sipuli tasaisesti suoraan pohjan päälle. Lorauta vähän oliiviöljyä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää cheddaria raastimen karkealla terällä. Levitä kourallinen sitä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää parmesania raastimen hienolla terällä, levitä sitäkin kourallinen. Revi oikein hyvä mozzarella-pallo (pienen kouran kokoinen) juusto käsin ja levitä sekin pizzan täälle. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä. Ota pizza pois uunista ja levitä ne mahtavat anjovis-fileet pizzalle. Ja nauti, nauti isosti.

Sitruunamarenkipiiras

Olin 90-luvun puolessa välissä työmatkalla Liverpoolissa. Tuolla matkalla sain elämäni parasta sitruunamarenkipiirasta, muistan sen maun ja ulkonäön vieläkin. Sitruunamarenkipiiras on yksi lempileivonnaisista, mutta tuon Liverpoolin piiraan ylittänyttä ei ole. Muutaman kerran olen tehnyt itsekin, mutta aina olen oikonut jossain kohtaa, enkä ole ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Sen sijaan kyllä olen tehnyt monta muuta marenkipiirasta, ainakin omenasta, raparperistä, puolukasta ja greipistä.

Sitruunamarenkipiiras nousi taas uudestaan mieleen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin halusin kokeilla kuinka marenkivaahto onnistuu uudella yleiskoneellani ja toiveissa oli juuri tämä piiras eikä esim. pavlova ensimäiseen kokeiluun. Toiseksi, viime viikolla televisiosta tuli aivan loistava elokuva Paahtis (Toast, 2010). Elokuva pohjautuu Nigel Slaterin omaelämänkerralliseen kirjaan hänen lapsuus- ja nuoruusvuosista. Ihan loistava leffa, parhaita ruoka-aiheisia elokuvia mitä olen nähnyt. Lapsuus kuvattiin sellaisella herkkyydellä ja intensiteetillä, että normaalit perjantai-itkut oli taattu.

Yritin löytää netistä Slaterin ohjetta, mutta en ainakaan helposti löytänyt sitä. Ja toisaalta, epäilen, että hänen versiossaan olisi ollut pikkuisen liikaa sitruunakiisseliä ja vähän enemmän liikaa marenkia. Löysin kuitenkin hyvänoloisen ohjeen  tuolta (Recipe from Good Food magazine, April 2005) ja käänsin sen tähän suomeksi ja vähän muutin, mutta en paljoa. Minulla ei mm. ollut appelsiinia, eli tässä kiisselissä on pelkkää sitruunaa. Huomasin muuten aika monta suunnilleen identtistä ohjetta, tosin minkäänlaisia lähteitä ei ollut mainittu, enkä alkanut katsoa mikä on ollut ensin. Luotin että tämä on globaalisti toimiva ohje kun niin moni on itsekseen keksinyt saman reseptin. Piiras oli hyvää, ja ennen kaikkea se maistui vieraille hyvin, mutta seuraavalla kerralla aion vähän muuntaa ohjetta kiisselin ja marengin osalta. Pohja sen sijaan oli ihan täydellinen tähän piirakkaan.

Pohja:

175 g jauhoa

100 g kylmää voita

1 tl sokeria

1 munankeltuainen

1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi (tai tee se koneella). Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä n. 23 cm kokoiseen vuokaan. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä tai esim riisiä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

2 tl maissitärkkelystä (käytä ainakin 3 tl)

100 g sokeria

2 sitruunan kuori

150 ml sitruunanmehua (minulla 3 sitruunaa)

150 ml vettä

85 g voita

3 munankeltuaista

1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys, sokeri ja sitruunan kuoriraaste kattilassa, lisää laimennettua mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaista (käytä ainakin 5)

200 g sokeria (käytä ainakin 250 g)

2 tl maissitärkkelystä

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista vähän kerrallaan. Lisää maissitärkkelyss ja loput sokerit, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle (lämmitä se uudestaan tarvittaessa) ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Tästä tuli aika ohut marenki, tai sitten olisi tarvinnut olla pienempi vuoka, minulla taisi olla isompi kuin tuo 23 m. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa, muutamassa tunnissa kiisseli ei ollut ihan hyytynyt vielä. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Hyvän makuinen piiras, tätä ohjetta aion käyttää jatkossakin, mutta noilla muutoksilla mitä kirjoitin ylös. Ja käyttää vähän pienempää vuokaa. Tässä ohjeessa marenki paistetaan melkein kypsäksi, se ei siis jää vaahdoksi joka on vain ruskistettu päältä, kuten monessa muussa ohjeessa. Nyt piirakka syötiin Farangin karkkipossun jälkeen jälkkärikahvin ja -teen kanssa, hyvin maistui kaikille, aivan kuten ruokakin. Mukavin lauantai-ilta pitkään aikaa: hyvää ruokaa, maistuvaa jälkkäria ja mitä parhainta seuraa.

PT eli pihlaja-tonic

Minulla on vielä vähän jaloviinaan tehtyä pihlajanmarjalikööriä. Ajattelin tehdä siitä pienet yksinkertaiset drinkit ruokahalua herättämään. Rakensin juomat pitkiin laseihin. Tällä kertaa en lisännyt jäitä, sillä tonic-vesi oli 0-asteista eli mukavan kylmää.

Drinkki oli minusta vieläkin parempi mitä uskalsin odottaa. Pihlajan karvas maku sopi yhteen tonicin karvaan maun kanssa, ja juomassa oli hennon kaunis väri ja hieno maku. Syksyllä pitääkin tehdä pihlajanmarjalikööriä enemmän, toivotaan hyvää satoa tällekin vuodelle. Tämä liköörierä ei ollut kovinkaan makeaa, en laittanut siihen ihan niin paljoa sokeria kuin tavallisesti. Likööri on hyvää sellaisenaan, mutta ihan loistavaa drinkkinä.

4 cl likööriä

tonic-vettä

jäitä

Mittaa likööri lasin pohjalle. Jatka tonic-vedellä, lisää jäitä jos haluat. Nauti heti kylmänä. Sopii erityisen hyvin aperitiiviksi, tai muuten vaan vähän erilaiseksi drinkiksi. Kannattaa huolehtia juoman kylmyydestä, mitä kylmempää, sen parempaa.

Likööri sellaisenaan

Villisikapata josta villisikakastike ja villisikapizza

En ole vielä ehtinyt kirjoittaa Arkiruokaa-sarjaani postausta padoista ja niiden monikäyttöisyydestä arjen pyörityksessä. Mutta tässä on yksi käytännön esimerkki, kuinka yhdestä padasta on moneksi. Tein padan niin, että yhtenä sunnuntai-iltana ennen nukkumaanmenoa laitoin padan kypsymään haudutuspataan. Maanantaina töiden jälkeen tein kastikkeen lihasta ja liemestä sekä keitin riisin, aikaa kaikkineen meni ehkä puoli tuntia (padasta ja kastikkeesta ei ole kuvaa: unohdin ottaa kuvat koska oli ruokavieraita eli  ruoka ja seurustelu olivat päällimmäisenä mielessä). Kastiketta tein reilusti, sitä on vielä yksi neljän hengen annos pakastimessa. Lisäksi ihanan makuista lientä on ½ l pakastettuna. Ja osan lihasta pakastin ihan sellaisenaan, mielessä esim. pizza, kastike, salaatti tai keitto. Tällä kertaa siitä syntyi pizza. Laitan tähän kuitenkin padan, kastikkeen ja pizzan ohjeet.

Villisikapata

2 kg villisikaa

2 tl savupaprikaa

2 tl kuivattua timjamia

1 tl mustapippuria

2 tl yrttisuolaa

1 tl kuivattua Aji Fantasya

vähän savustettua Aji Cristalia

1 l hirvilientä

½ dl soijakastiketta

2 rkl ketjap manis -kastiketta

1 rkl osterikastiketta

½ dl makeaa omenaviiniä

1 rkl hyvää makeaa balsamicoetikkaa

1 rkl hunajaa

3 isoa porkkanaa

2 isoa sipulia

pala juuriselleriä

Mausta villisika haluamallasi tavalla, minulla oli nyt savuisia makuja paprikasta ja chileistä sekä timjamia ja pippuria ja ruskista lihaan hyvä pinta paistinpannulla. Laita liha haudutuspataan. Kaada päälle lämmitetty liemi ja siihen lisätyt maustekastikkeet. Pilko mukaan vähän juureksia ja sipulia. Hauduta haudutuspadassa asetuksella low yön yli, tai enemmän. Minulla pata porisi nyt n. 18 tuntia. Irrota liha luista ja siivilöi liemi.

Villisikakastike

1 porkkana ohuesti viipaloutuna

lientä siivilöitynä + vettä
maissitärkkelystä

lihat irrotettuna

Viipaloi porkkanat (ja halutessa muita vihanneksia) ohuesti. Pyöräytä niitä hetki kuumalla pannulla, lisää liemi ja sekoita maissitärkkelys hyvin joukkoon. Lisää liha ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike sakenee. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä jauhoton ja maidoton kastike, ja kyllä tulikin hyvä kastike. Syötiin riisin, parsakaalisalaatin ja pinaattisalaatin kanssa. Hyvää oli kaikkien mielestä. Tein nyt ison kastikkeen, ja pakastin siitä puolet seuraavaa kertaa varten.

Villisikapizza

taikina

tomaattimurska/kastike

kypsää villisikaa

sipuli viipaleina

juusto

Tee normaali pizzataikina, kuten vaikka tuolla. Laita päälle tomaattimurskaa, revi kypsää villisikaa ja lisää vielä viipaloitua sipulia. Raasta juustoa ja/tai parmesaania päälle, ja paista 250 astetta noin 15 min. Ehkä oli vähän kuiva pizza, mutta maukas senkin edestä.

Tomaatit kylvetty 2015

Nyt on tomaatit kylvetty tälle vuodelle. Tänä vuonna laitoin 11 erilaista lajiketta, Sun Goldia kahdenlaisia siemeniä, eli 12 purkkia ikkunalaudalla. Se on kaksi vähemmän kuin viime vuonna. Päätin nimittäin surkean kesän jälkeen, että vähempikin vaiva riittää, hyvänä vuonna satoa tulee vähästäkin, ja huonona vuotena satoa ei tule vaikka näkisi paljonkin vaivaa. Siitä voi sitten olla montaa mieltä, vähentääkö tuo kaksi tomaattilajiketta vähemmän riittävästi vaivaa. Nyt laitoin kasvamaan reilusti kirsikkatomaattia, pari isoa tomaattia ja pari pensastomaattia. Toivottavasti satoa tulisi vähän enemmän kuin viime vuonna. Huhtikuussa kylvän sitten basilikat, joita laitan pieninä puskina tomaattiruukkuihin kasvamaan.

Chilit voivat todella hyvin tässä vaiheessa vuotta, lisävalo mahdollistaa hyvän kasvun. Ei ole minään vuonna chilit olleet noin upeita tähän aikaan vuodesta. Osa chileistä oli niin isoja, ja niissä oli niin paljon ilmajuuria, että vaihdoin ne noista ruukuista maitopurkkeihin kasvamaan. Laitoin kasvin multapaakkuineen maitopurkin pohjalle ja täytin melkein kokonaisen purkin mullalla. Näin juuria alkaa muodostua varresta lisää, ja kasvi kasvaa hyväksi ja vahvaksi.  

C. galapagoense ei ole edelleenkään itänyt.

Pullapäivä - lakritsipullaa ja suklaapullaa

 

Minä kyselin muutama viikko sitten mielipiteitä yleiskoneista, siinä vaiheessa kun olin jo mielessäni päättänyt ostaa Kenwoodin. Sain kuitenkin niin hyvin perusteltua tekstiä Ankarsrumin puolesta, että loppujen lopuksi päädyin siihen. En ulkonäön takia, vaikka helmenvihreä kone onkin sievä, vaan sen takia, että luvassa oli kestävä ja luotettava kone metalliosineen, jossa on kunnolla tehoa, joka on hiljainen ja siinä on hyvin toimivat lisäosat (lähinnä lihamylly ja raastin kiinnostivat). Kone vaivaa taikinaa samaan tyyliin kuin vaivaisi käsin, sen sijaan että vaan pyörittäisi taikinaa, kuten yleensä yleiskoneet tekevät. Ja ennenkaikkea, se on tehty Ruotsissa eikä Kiinassa.

Koska kyseessä oli iso ostos, halusin nähdä ja kuulla koneen myös omin silmin ja korvin ennen lopullista päätöstä. Niinpä kävelin Eiringin liikkeeseen, jossa oli helmikuun ajan synttäritarjouksena kaikesta -20%. Se sopi hyvin, kaiken lisäksi tavarat sai kotiin postin kautta ilmaiseksi. Loppujen lopuksi ostopäätös oli helppo tehdä: minulle näytettiin hyvin konkreettisesti miten kone toimii eli tekemällä kilon juurileipätaikina. Aika huippua, vai mitä. Ja samalla vakuutuin vielä enemmän oikeasta ratkaisusta, sillä en ole niin upeita sitkosäikeitä nähnyt ikinä. 

Kone tuli kotiovelle perjantaina illalla, reilu viikko meni, sillä lihamyllypaketti tuli tuli Ruotsista saakka. Mutta jos asiaa on pohtinut vuosikaupalla, ei yksi viikko sinne tänne enää kamalasti tuntunut. Kaikenlaista sitä on ehtinyt yhdessä viikonlopussa kokeilla. Tähän mennessä olen tehnyt aamiaissämpylöitä lauanataina (ja kyllä, kone on niin hiljainen, ettei kukaan, ei edes se huonosti nukkuva, herännyt meidän avonaisessa kodissa koneen ääniin!). Päivällä tein tiikerikakun esikoisen kanssa. Tiikerikakku oli ehkä paras minkä olen tehnyt, ja niin se taisi olla muidenkin mielestä, aivan loistava koostumus taikinassa. Käytin samaa ohjetta millä olen tehnyt kymmeniä vuosia, mutta silti tämä oli parempi kuin ennen. Yksi vaalea juurileipä on nousemassa ja pullia teimme esikoisen kanssa oikein ison taikinan. Tämä taikina ei tehnyt tiukkaakaan, eli seuraavalla kerralla tehdään litran taikina.

Punaiset housut ja Vääksyn Myllyn jauhot

7,5 dl maitoa

3 munaa

3 dl sokeria

½ tl vaniljajauhetta

1 rkl kardemummaa

2 tl suolaa

75 g hiivaa (1½ pakettia)

n. 2,4 l jauhoja

225 g voita

Tee tavallinen pullataikina: Lämmitä maito, sillä välin laita kulhoon munat, sokeri, vanilja, kardemumma ja suola ja sekoita/vatkaa sekaisin/vaahdoksi. Kaada kädenlämpöinen maito, sekoita hiiva joukkoon. Lisää jauhoja, älä ihan kaikkea kerralla, vaan tunnustele mikä on hyvä määrä. Lisää vähän sulatettu voi ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi, meidän viileässä kodissa siihen meni n. 45 minuuttia. Leivo sen jälkeen sellasia pullia kuin haluat.

Me teimme nyt kaksi pellillistä tavallisia kanelikierrepullia (taikinalevyn päälle voita, kanelia ja sokeria, paisto 225 astetta n. 12-14 min). Lisäksi teimme yhden ison lettipullan, esikoinen halusi harjoitella pullan letittämistä. Hieno tulikin, ensi kerralla tehdään vähän pienempi (nyt oli 1050 g taikinaa, ensi kerralla otetaan siihen n. 750 g taikinaa ja jatketaan harjoitusta).

Yhden pellillisen tein "jämä"pullia. Käytin yhden pistaasitahnapurkin jämät (vihreä vuoka), Pärlansin suklaakinuskitahnan loput (pinkki vuoka) ja suolalakritsikastikkeen jämät (keltainen vuoka). Kaulin levyn pullaa, levitin kutakin tahnaa 1/3:lle taikinalevyä, käärin levyn rullalle, leikkasin pulliksi ja nostin vuokaan. Kohotus, voitelu ja normaali paisto 225 astetta n. 12-14 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen pursotin päälle sokeikuorrutusta. Seuraavalla kerralla laitan kastikkeita vähän ohuemmalti, nyt osasta kastiketta pursui pellille pullien kohottua. Mutta hyviä olivat nämäkin, tahmaista mutta hyvää.