lauantai 30. joulukuuta 2017

Blogivuosi 2017


Minusta on mielenkiintoista lukea koosteita kuluneesta vuodesta, kiva nähdä mitä kukakin nostaa esiin. Yleensä on kiva palata omaankin kuluneeseen vuoteen: paitsi tänä vuonna, joka on ollut kyllä kamalin vuosi vähän yli kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna on ollut enemmän hautajaisia ja adressien lähettämistä kuin koskaan aiemmin.  Tällä iällä tähän on kai sopeuduttava, että näin se tulee olemaan tästä eteenkinpäin.

Tämä vuosi on ollut myös ihan kamala viljelyvuosi, sää on ollut sopimaton jokaiseen vuodenaikaan. Lumeton joululoma vesisateessa on samaa sarjaa koko vuodenkulun kanssa. Tähänkin on ilmeisesti sopeuduttava tulevaisuudessa. Ehkä tämä lieventää sitä tuskaa mikä on edessä: Espoo luopuu viljelypalstojen ylläpidosta. En usko että tuollasta pientä savimaaplänttiä kukaan muukaan ottaa huollettavakseen. Ensi vuosi on vielä toivottavasti turvattu, mutta sen jälkeen pitänee keksiä muuta.

Olen ollut kyllästynyt myös ruuanlaittoon enemmän kuin koskaan. Siihen, ettei koskaan kaikki ole tyytyväisiä. Jos tarjoan kasvisruokaa, yksi sanoo että on nälkäpäivä. Jos on aavistuksen liian vähän tai liikaa jotain, yksi ilmehtii ja nyrpistelee. Ja yksi söisi pelkkää valkoista hiilaria ja valittaa kaikesta muusta. Ja silloin jos "teen" liian usein ranskiksia ja savukalaa tjs., muut ovat kyllä tyytyväisiä mutta minua itseä saattaa harmittaa.

Tästä kaikesta johtuen en meinannut löytää tältä vuodelta jokaiselle kuukaudelle mitään poimimisen arvoista, välissä sentään on jokunen kuukausi mistä on hyviäkin muistoja. Mutta kun pinnistelin riittävästi, löysin jokaiselle kuukaudelle noston arvoisen postauksen tai pari.


Tammikuu



Arkinen madekeitto on parasta tammi-helmikuussa, aitoa sesonkiruokaa. Yhä useammin pitää turvautua ostettuun mateeseen, verkkokalastajien porukka pienenee pienemistään.

Helmikuu



Helmikuu jatkui arkisena kuukautena ja siihen sopii vaikka yksinkertaiset hirvipullat. Lapsuudesta tuttuja makuja, ja ennen kaikkea muotoja postauksen lopussa, eli yksi jättiphvi perheelle. Ehkä en olisi selvinnyt tätäkään vertaa tästä vuodesta ilman bullet journalia. Se on ollut pelastus vuotena, jolloin muisti on ollut ylikuormitettuna melkein koko ajan.

Maaliskuu



Tapahtui sitä hyviäkin asioita tänä vuonna, kuten vaikka Maxin kala Espoon Kauklahdessa. Ihanaa siikaa savustettuna, ja juhlava sunnuntaiateria oli siinä. Maaliskuussa myös kylmäsavustin haeunmätiä, sekin oli ihanaa.

Huhtikuu



Kauniisti kotimainen. Jos yksi mitätön blogi, tai sen bloggaajan eno 1980-90-lukujen taitteessa ei saa muutosta aikaan, niin josko vaikka se, että itsenäisyyspäivän linnanjuhlien kaikki kukat olivat kotimaisia vaikuttaisi enemmän, eli toisi riittävästi kysyntää kotimaisille kukille. Tämä vuosi oli niin tätä. Oli se myös yhdessäoloa vaikka lumisen vapun peurapadan ympärillä, kuvaavaa tämän vuoden ilmoille, lunta ei ollut koko talvena, mutta vappuna sitä kyllä riitti.


Toukokuu



Jämähtäjäkin kokeilee joskus jotain uutta, kuten vaikka tökkäyskakkua. Kakku oli hyvää ja sitä oli hauska tehdä. 

Kesäkuu



Ihana juhannus ja juhannuksen nyhtöhirvi hodarisämpylöillä. Mitähän sitä ensi juhannukseksi keksii? Kesäkuun ehkä hauskin juttu oli kuitenkin se yhden munan kakku joka jaettiin miehen kanssa puoliksi.


Heinäkuu



Tämä vanhanajan munasalaatti oli tyypillinen esimerkki ruuasta, josta nautin huimasti ja josta lapset valittivat ettei ole mitään syötävää ja poistuivat pöydästä nälissään. Ihana kesäfiilis, minulla siis. Heinäkuussa otin myös muurikkapannun pitkästä aikaa käyttöön, ja tein mm. kasarityyliin kanarisottoa. Ehkä me syödään ensi kesänä vaan kasariruokia.

Elokuu



Kylmä ja sateinen elokuu oli selkeästi leipomiskuukausi. Leivojn mm. sienipiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja kesäkurpitsakakun. Mies ihmetteli kakusta, että miten jokin, missä on paljon kesäkurpitsaa voikin olla niin hyvää.


Syyskuu



Tämän vuoden yksi teema on ollut syödään yhdessä. Me söimme yhdessä hernekeittoa. Kiva suunnitella, kiva valmistaa ja ennen kaikkea kiva oppia jälleen uutta.

Lokakuu



Tänä vuotta tuli hieno sato karhunvatukasta ja Antonokvasta. Marjoja tuli syötyä sellaisenaan, ja siitä tuli tehtyä myös ihanaa karhunvatukka-omenahilloa. Kuopuksen uusi lempihillo, sopi myös täytekakkuun ja kääretorttuun oivallisesti. 

Marraskuu



Marraskuussa alkoi puhti hiipua täysin. Sain järjestettyä neljät synttärijuhlat, mutta täytyy todeta että muisti alkoi pätkiä. Arjen haasteita kuvaa hyvin, että peuraliemen keittäminenkin piti jakaa kolmelle päivälle. 

Joulukuu



Juhlakuukausi jatkui joulukuussa. Aavistuksen ärsyttävästä suomi100-vuodesta ja väsymyksestä huolimatta 6.12. oli ihan juhlava päivä. Silloin syötiin karitsan ulkofilettä ja sydänpataa, hyvää yksinkertaista ruokaa.


Onneksi tämä vuosi alkaa olla ohi. Tiedän toki, etteivät asiat koskaan ole niin huonosti etteivät voisi olla vieläkin huonommin, mutta olen vaan helpottunut kun tämä koko suomisatavuosi on historiaa. Toivotaan ettei sadan vuoden takainen tulevaisuus toistu. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa kaikille (myös itselle)


Onnellista ja parempaa vuotta 2018!


8 kommenttia:

Viikonloppukokki kirjoitti...

I feel you! Kananmunakastike on muiden mielestä pula-ajan ruokaa. Sienikastike ei ole mitään, jos sitä ei tarjoile lihamurekkeen kanssa. Kesäkeitto on kaikkien mielestä periaatteessa ihan jees, mutta yksi ei tykkää herneistä, toinen kukkakaalista ja yhdelle maitoliemi on vastenmielinen. No teeppä siinä sitten kesäkeittoa. Onneksi on kuitenkin ruokia jotka maistuvat kaikille. Onneksi olen löytänyt paikan mistä saan hyvää ja laadukasta karitsanlihaa ja poron kasvattajan, joka toi poroa suoraan kotiovelle. Riistasta olen sinulle kyllä aavistuksen verran kateellinen.

Onnellisempaa vuotta 2018.

sauvajyvänen kirjoitti...

Hih, niin tuttuja kommentteja :D Riista on kyllä kovan työn takana, olisikohan mies ollut nyt tällä lomalla neljä yötä kopissa + päivän jahdit päälle, mutta ei vaan ole saalista tullut. Ja kiitos samoin sinne.

Merja | Ripaus tryffeliä kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta nuo kommentit väärästä ruoasta! Teini-ikä koettelee, mutta onneksi siitä selviää vanhemmatkin hengissä ja usein pienillä kolhuilla. Sain joululahjaksi teini-iän yli kasvaneelta tyttäreltä itse tehtyä granolaa! Semmoinen silottaa muutamankin kommentin ruokakuvauksissa jäähtyneistä omituisista ruuista :D.
Toivottavasti 2018 kohtelee sua lempeämmin! Parempaa uutta vuotta!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kiitos Merja, toivotaan parasta täälläkin ;) Ja kiitos toivotuksista, amoin sinne!

Ulla kirjoitti...

Onpa uskomaton ajoitus Espoolla lopettaa viljelypalstat juuri kun viljely on taas trendinsä huipulla. Toivottavasti siellä joku vielä näkee järjen valon ja pyörtää päätöksen.

Kaikkea hyvää vuodelle 2018!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kaupunki luopuu kustannussyistä toiminnasta. Ja kyllähän minuakin hirvitti se henkilötyömäärä ja huimat kustannukset mitä kaupunki on näihin "käyttänyt", erityisen kummalliseksi sen tekee se, ettei se satsaaminen ole mitenkään näkynyt palstoille saakka. Monta htv:tä kuulemma käytetty tähän :)

Nyt on sitten tarkoitus saada tulevan vuoden aikana paikalliset yhdistykset tai muut toimijat ottamaan vastuu palsta-alueista. Tämä saattaa toimia isommilla alueilla, etenkin jos siellä on aktiivista toimintaa muutenkin, mutta tuollainen pieni, vain muutaman aktiiviviljelijän palsta tuskin kiinnostaa ketään, etenkin kun alueella kaikki muukin yhdistystoiminta on lakannut.

Minä olen tällä hetkellä niin uupunut, etten jaksa ainakaan vielä alkaa selvittää mitä asian hoitaminen vaatisi, toivotaan että jotain keksittäisi kuitenkin. Mutta pahaa pelkään.

Mutta kuten sanoin, nyt on ollut oikeastaan neljä kamalaa viljelyvuotta peräjälkeen, jokainen ollut aina edellistä hirveämpi, joten ehkä pitää tosiaan keksiä jotain ihan muuta kuin savimaa- ja ruukkuviljely.

Nanna kirjoitti...

Minä niin tykkään sinusta, Sauvajyvänen!

sauvajyvänen kirjoitti...

Nanna, kiitos samoin. Ja minä niin tarvitsin tuota <3