Marraskuu on melkein lopussa, mutta minulla on vain pienesti asioita mielessä, muuhun ei kai ole ollut aikaa. Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisesti kolmeen juttuun huomiota:
1) Valikoimista
Muutin jenkkeihin vuosituhannen alkupuolella. Siellä tuli hetken illuusio, että kaupoissa on isot valikoimat kaikkea. Tämä mielikuva karisi äkkiä, kun tajusi etten tarvitse viittäkymmentä erilaista hapankermaa, yksi riittää. Mutta joukosta puuttui smetana, viili, rahka ja kaikki muu sellainen, mitä oli tottunut pitämään hyvänä valikoima. Ja jos ei syö muroja, ei yhtään auta että hehtaarin kaupassa on puoli hehtaaria erilaisia muroja saatavilla. Vähän samalta on tuntunut viime vuosina Suomessakin, kaikkia tuotteita on kamala määrä, vaikka oikeasti se yksi tai kaksi riittäisi, toisaalta monta samaa ei korvaa montaa tai edes muutamaa erilaista tuotetta. Vähän aikaa sitten uutisoitiin isosti ylen sivuilla, kuinka leikkelevalikoiman vähentäminen oli vähentänyt hävikkiä S-ryhmän kaupoissa. Hieno uutinen kertakaikkiaan.
2) Ruokavaliosta
Personal trainer ja ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad kirjoitti hienosti blogiinsa siitä, kuinka terveellisesti syöminen on nykyään vaikeaa. Nauroin melkein vedet silmissä kun mietin että kuinka hankalaa elämä on, kun peruna ja ruisleipä ja maito (tai mikä tahansa muu) on epäterveellistä, paitsi se karkki ja pizza ja limsa ja hampurilainen. Kun huono olo tulee siitä perunasta eikä noista muista. Siinä on nykyihminen vaikeassa tilanteessa.
3) Herkuista
Ehkä aavistuksen ristiriidassa edellisen kirjoituksen kanssa, mutta siitä huolimatta ei unohdeta pienen herkuttelun ja hyvän mielen hyödyllisyyttä. Ranskassa asuva toimittaja Helena Liikanen-Renger kirjoitti kolumnissaan suomalaisten ja ranskalaisten eroista suhtautumisessaan herkutteluun. Muistetaan siis kohtuus joka ehkäisee övereitä ja pidetään tunteet erillään pikkuherkuttelusta, ja unohdetaan myös ruualla palkitseminen ja rangaitseminen. Nautinto sellaisenaan ja kasvatus erikseen. Vai onko niin, että suomalainen joka on tottunut ääri-ilmiöihin esim. valon ja lämmön suhteen ei osaa pitää mitään muutakaan kohtuudessa? Että keikutaan vaan övereissä tai ääriehdottomuudessa. Jos yritettäisi vaihteeksi kokeilla kohtuutta, ja samalla katkaista sukupolvien ketju.
2 kommenttia:
Todella hyvä postaus :) Niin asiaa! Olen ihan samaa mieltä noista valikoimista. Esim. maustettuja jugurtteja yms. on miljoonittain - voi kuinka turhaa. Ja usein tuntuu siltä, että hylly toisensa jälkeen sisältää heikkolaatuista hiilihydraattia huonoilla teollisilla rasvoilla ryyditettynä.
Vielä kun oppisin erottamaan tunteet syömisestä, niin jo olisin terveellä polulla, mutta se ei olekaan helppoa. Luulen, että en ole tuota tapaa kotona oppinut, vaan ihan itse keksinyt, että voi syödä sekä iloon että murheeseen ja myöskin helpotukseen ja jännityksen laukeamiseen ja kaikkein eniten väsymykseen. Se vasta onkin vihonviimeistä. Kohtuus olisi niin viisasta ja kaunista, mutta mielenkiintoiselta se vaan ei ole tuntunut koskaan. Taitaa mennä loppuikä tässä kohtuuden opiskelussa :) Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin.
Elina, niin juuri. Ja vaikkei tunnesyömisen mallia olisi kotoa saanutkaan niin kyllähän media sitä tyrkyttää koko ajan, ja vähän kaikki muukin. On lohturuokaa, on palkintoa, on syntiä jne. Kun mikään ei riitä, pitää keksiä raflaavampia juttuja, kuin vain se, että hyvä ruoka hyvässä seurassa on hyvää ja nautinto sellaisenaan, ilman hypetystä.
Lähetä kommentti