Rendang-pata

Syksyisin ja talvisin tulee syötyä paljon pataruokia. Ne ovat hyviä, kaikki omalla ja samalla tapaa. Patoihin saa laitettua kaikki "jämä"lihat, upotettua paljon juureksia, ja usein vielä padasta jää vähän lientä joka on todella hyvää kastikkeen tai keiton pohjaa. Mutta kun välillä tuntuu siltä, että pataruuat ovat hallinneet jokaisesta vuodesta keskimäärin puolet jo vuosikymmenten ajan, niin jokainen uudenlainen pataresepti on aina juhlan arvoinen. Ei sillä, että niissä katajanmarjoilla ja timjamilla maustetuilla, porkkanoin, sipulein ja lantuin höystetyissä hirvipadoissa olisi mitään vikaa, ne vaan ovat niin hyvää mutta niin tavallista. Se päivä, kun löysin Nannan blogista tämän ohjeen, tiesi tulevaa juhlaa: sitä niin tehtäisiin seuraavana viikonloppuna. Joka on siis nyt.

Ohje on kopsattu melko suoraan sellaisenaan, vähän muutin aineiden määriä, osin sen mukaan mitä oli, ja osin sen takia, että pata olisi riittävän miedon makuista lapsillekin. Ihan turhaa, ei ollut. Neljäsluokkalainen söi kyllä lihaa, kehui että se on hyvää ja mureaa, mutta kastike sai tyrmäyksen. Eskarilaisen kommenttia en viitsi edes tähän laittaa, kun se oli oikeasti painokelvoton. Söi kyllä kaksi palaa lihaa ja reilusti riisiä ketsupilla (jep), mutta kumpikin iloitsi kanssani siitä, että saan monta todella hyvää ja maukasta lounasta töihin. Sillä minusta tämä oli, kuten Nannakin totesi, ihan koukuttavan hyvää. Minulla vaan pata ei tummunut samalla tapaa kuin Nannalla, eikä öljy erottunut padan pinnalle, mutta suolaa sain minäkin lisätä lopussa ihan reilusti. Koukuttavan hyvää tämä oli, tosi hyvää. Kannattaa lukea Nannan postaus, siellä on taustaa enemmän, ja ihailla samalla kuvia sieltä.

Kookosmaitoja/kermoja löytyy monenlaisia. Minä suosin sellaista, missä ei ole mitään muuta kuin vettä ja kookosta, löysin ViiVoanista hyvää kookoskermaa, samalla kun ostoskoriin päätyi paljon muutakin tarpeellista. Olen aina sanonut, etten saa kasvatettua korianteria, se ei joko idä tai sitten intoutuu tekemään siemeniä heti ennen kuin on kunnolla edes lehdessä. No nyt sitä oli sitten kylväytynyt kumpaankin kasvulaatikkoon reilusti, ja sainkin kerättyä syksyllä melkein puoli litraa siemeniä. Eipä tarvitse korianterinsiemeniä ostaa kaupasta. Tämä pata kannattaa tehdä riittävän isossa padasa, sillä se kuohuu aika lailla (joo, pesin uunin puolessa välissä). En tehnyt kaikkea ihan siinä järjestyksessä mitä Nanna oli tehnyt, mutta ei kai se haitannut.

1 dl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

reilu 1 kg naudan paistikuutioita

öljyä

2 sipulia

1 vakosipulin kynsi

pala inkivääriä

1 tl kurkumaa

2 sitruunaruohoa

2 tl korianterin siemeniä jauhettuna

2 Aji Fantasy-chiliä, tai jotain vastaavaa mietoa chiliä

mustapippuria

vähän kanelia

3 limen lehteä

3 rkl tummaa siirappia

2 tlk kookosmaitoa (yht. 800 m)

1 limen mehu

korianteria, keitettyä riisiä

Sekoita kulhossa maisstärkkelyksen sekaan suolaa ja pippuria. Pyörittele paistikuutiot tärkkelyksessä ja ruskista ne erissä öljyssä. Siirrä pataan odottamaan. Laita pannulle vähän lisää öljyä ja kuullota silputtua sipulia hetki. Lisää sipulin joukkoon kuorittu ja pilkottu valkosipuli ja inkivääri. Lisää kurkumaa ja morttelissa rouhittua korianteria, pilkottua chiliä ja kanelia, jatka kuullottamista minuutti pari. Kaada sipulit mausteineen pataan. Lisää vielä tilkka öljyä, lisää muutamaan osaan pätkityt ja veitsen kahvalla vähän hakatut sitruunaruohot sekä limenlehdet ja siirappi. Anna siirapin vähän kuohahtaa, lisää kookosmaidot. Kun maito alkaa kiehua, kaada nesteet pataan ja sekoita kaikki sekaisin. Pata on tässä vaiheessa ihan vaaleaa. Siirrä pata 150 asteeseen uuniin, ja anna hautua kannen alla kolmisen tuntia, jonkun kerran voi sekoittaa välissä. Kolmen tunnin päästä ota kansi pois, ja anna hautua uunissa vielä tunti pari. Lisää limen mehu ja sekoita pataa, lisää tuoretta korianteria päälle. Syö hyvän riisin kanssa.