River Cottage handbook -sarjasta löytyy aivan loistava Pam "the Jam" Corbinin säilöntäkirja. Siinä on ainakin minulle vähän uudenlaisia ideoita säilömiseen, sen lisäksi että kokemattomampi löytää hyvät perusohjeet kaikkeen säilömiseen liittyvään. Minä olen suuri karviaisfani, ja ennen kaikkea pidän keltaisista karviaisista. Kirjassa oli ohje omenatahnalle, ja sivun alareunassa vihje, että tahnan voisi tehdä karviaisista. No sitähän oli ihan pakko kokeilla, ja kyllä kannatti. Minä puolitin kirjan ohjeen, paitsi käytin karviaisia enemmän, sillä paseerauksen jälkeen niitä on vähemmän kuin omenaa olisi. Tässä on tuo muokkaamani ohje sellaisena kuin tein.
450 g karviaisia
½ dl vettä
sitruunan kuori raastettuna
½ dl sitruunamehua
65 g voita
225 g sokeria
2-3 munaa
Keitä karviaisia vedessä sitruunankuoriraasteen kanssa hetki. Paseeraa karviaiset siivilän läpi, jotta pääset eroon kuorista ja siemenistä. Laita sen jälkeen karviassose, sitruunan mehu, voi ja sokeri kerroskattilaan tai kattilaan, joka on toisen kattilan päällä (alakattilassa kiehuu vesi). Lämmitä seosta sen jälkeen niin että voi sulaa. Vatkaa munat kulhossa ja lisää ne pallovispilällä vatkaten (näin ohjeessa luki) seokseen. Anna seoksen saostua sen jälkeen, sekoita vispilällä aina välillä. Ohjeen mukaan kymmenisen minuuttia riittää siihen, että seos muuttuu tahnamaiseksi, mutta minulla meni kyllä reilusti kauemmin aikaa. Kun karviastahna on tahnamaista, purkita se kuumennettuihin purkkeihin ja anna jäähtyä. Tahna säilyy kirjan mukaan kuukauden jääkaapissa, mutta minä voin jo nyt todeta, että ei säily.
Käytin tänään tahnaa lättänän kakun päällä, tein lättänän kakun, levitin päälle tahnaa ja sen päälle kermavaahdon. Päälle niin paljon mustikoita kuin pensaista löytyi, ja niin hyvä ja maukas kakku oli valmis. Ehkä on kokeiltava kääretorttuakin. Ja paahtoleivän päällä. Ja tuoreiden sämpylöiden. Ja ehkä sitä tahnaa voi kokeilla omenoillakin. Mutta tämä on parasta näin!
4 kommenttia:
Tuon voi jo suorastaan maistaa pelkästään ohjetta lukemalla! Pitänee uhmata amppareita ja riipiä karviaiset puskasta.
Minäkin sain yhden piston viinimarjapensaissa kökkiessä, mutta onneksi en ole allerginen ampiaisille. Tuo on niiiin hyvä tahna, kannattaa tehdä vaikka onkin vähän työläämpi kuin tavallinen hillo.
Oih, tämä kuullostaa taivaalliselta! Leivoin viime viikonloppuna ihanaa karviaisfrangipanetorttua ja karviaishimo jäi päälle. ;)
http://ssiiri.wordpress.com/2014/08/21/ihana-karviaisfrangipanetorttu/
Karviaiset ovat kyllä niiiin hyviä, kaikella tapaa.
Lähetä kommentti