Puutarhafilosofiaa

Jälkeen; ennen tuo ylin kuva (olenko sanonut että inhoan harmaata väriä?)

Tämä vuodenaika on monen harrasteviljelijän kannalta sitä ihan parasta aikaa, kun pitkän talven jälkeen on päästy toden teolla kylvöpuuhiin. Minullakin on toukotyöt (yksi suomenkielen lempisanoistani!) suurimmalta osalta jo tehtynä, ja loput, eli pavut, kesäkurpitsat ja sen sellaiset, saavat odottaa kesäkuun alkua. Blogeista, lehdistä ja kaikista keskusteluista saa lukea monenlaisia yleviä ajatuksia viljelyn ihanuudesta ja mielekkyydestä. Minäkin ajattelin vähän avautua omasta puutarhafilosofiastani, silläkin uhalla, etteivät ajatukseni ole kovinkaan yleviä. Oikeastaan minulla on vain kaksi pääajatusta, jotka kantavat vuodesta toiseen:

Maksimihyöty minimivaivalla

Savimaata katsellessa tämä "minimivaiva" ei tule ihan heti mieleen, mutta ehkä tähän voisi lisätä vielä loppuun huomautuksen olosuhteet huomioon ottaen. Minä haluan käyttää pienen maaplänttini, sekä pihalla että vuokrapalstalla, mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Kun tilaa on vähän, siihen on tungettava kaikki tiiviisti. Minulla ei näy niitä kauniita kuvia nurmi- tai sorakentistä, joille on aseteltu kauniisti kasvulaatikoita sinne tänne leveiden kylkuväylien varteen. 

Viljelen pääasiassa lajeja, jotka onnistuvat ainakin kohtuullisina vuosina vähintään keskinkertaisesti tai sitä paremmin. Tiedän savimaan rajoitukset, enkä yritäkään mitään liian eksoottista. Sipuli, punajuuri, lehtikaali ja tilli saattavat olla aika tylsiä kasvatettavia, mutta niistä ainakin saa hyvän sadon vuodesta toiseen (viime vuotta ei lasketa, se kesä ei ollut kohtuullinen millään tavalla).

Maanmuokkauksen, kitkemisen ja kaiken  muun suhteen teen juuri ja vain juuri niin paljon kuin sadon kannalta tarvitsee (siis jos ehdin), mutta en sen enempää. Palstan käytävät (ja pihan "nurmikko") eivät pääsisi puutarhalehteen kuvitukseksi, mutta niin kauan kun sellainen ei haittaa satoa niin ei se haittaa minuakaan.

Tärkeintä on päämäärä, ei matka sinne

Minä olen sato-orientoitunut ihminen. Kaikella toiminnalla kasvimaalla ja pihalla on merkityksensä tulevan sadon kannalta, en siis kuopsuta maata kuopsuttamisen ilosta, hih, vaikka kivaa sekin on.

Toki minä haaveilen suuresta hedelmä- ja marjapuutarhasta, muutaman aarin kokoisesta multavasta kasvimaasta omalla pihalla ja kauniista kukkapenkistä, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, joten mennään sillä aarilla savimaata ja postimerkin kokoisella pihalla. Haaveista huolimatta ei ole valittamista, olen tyytyväinen että on edes nuo!

Raparperi ja lipstikka kasvun alussa

Mansikkamaan alkua yläoikealla

Osa käytävistä muovilla peitettynä