Viikolla huomasin hienon vaniljapitkon ohjeen kivassa Pata porisee-blogissa, ja ajattelin heti että lauantaina pitää leipoa pullaa. Aamulla heräsin kukonlaulaun aikaan, ja laitoin pullataikinan nousemaan. Nyt tuli tehtyä kolmea erilaista pullapitkoa, joista mikään ei kestä ulkonäöllisesti kriittistä tarkastelua, mutta hyviä kaikki ovat siitä huolimatta. Lettipullaa minä teen oikeastaan vain ja ainoastaan köyhiä ritareita varten, eli se saa aina vähän kuivahtaa jonka jälkeen se pistetään pakastimeen. Tavallisesta puolen litran pullataikinasta sain nämä kolme pitkoa tehtyä:
Tavallisen pullapitkon, eli lettipullan osaan juuri ja juuri letittää neljällä säikeellä. Jaoin kolmasosan taikinaa kahtia, ja pyörittelin kummastakin palasta vähän vajaa metrin mittaisen säikeen. Taitoin ne puolesta välistä, ja aloin letittää, aina vasemmalta yhden yli, yhden ali, yhden yli. Ja taas vasemmalta samaan tapaan. Lopussa taitoin päät pitkon alle. Annoin kohota, voitelin munalla ja laitoin sokeria päälle. Paisto 200 astetta 20 minuuttia. Minulla välillä pulla repeilee, välillä ei. Köyhissä ritareissa ei haittaa, mutta jos juhliin haluaisin tehdä, pitäisi vähän optimoida ja harjoitella, kerta pari vuoteen ei minulla riitä siihen, että tuntuma olisi joka kerta hyvä.
Korvapuustipitkon tein tavallisen korvapuustin tapaan, eli kaulin kolmasosan taikinasta levyksi, levitin päälle voita, kanelia ja sokeria ja käärin rullalle. Sitten leikkasin viillot, mutta niin, että pitko säilyi kokonaisena toisesta reunasta. Sitten vaan nostelin "pullat" vuorotellen toiselle reunalle ja vähän avasin niitä. Normaali kohotus, voitelu ja sokeri päälle, uuniin 200 asteeseen 20 minuuttia.
Omena-vaniljapitkoon käytin vaniljakreemijauheesta ja vedestä (1 + 3 osaa vettä) tehtyä vaniljakreemiä ja omenahilloa. Hillon päälle sirottelin vähän kanelia. Vaniljakreemi-jauhe on sellainen e-ihme, ettei sitä usein tule käytettyä, mutta hyvin se toimii pullassa. Olin kaulinnut kolmasosan taikinasta levyksi, ja tehnyt kummallekin reunalle 1/3 leveydeltä viillot, ja täytteet keskelle. Sen jälkeen nostelin suikaleet reunoilta keskelle ristiin, normaali kohotus, voitelu ja sokeri päälle, ja 200 asteessa 20 minuuttia.
Nyt on pullaa pakastimessa muutamia ritareita varten ja kahvipullaa vaaria varten.
3 kommenttia:
Tuoretta pullaa ei voita mikään!
Jos mun Armastus sais päättää, niin meillä joka päivä olisi pullapäivä :) Tuon vanilja-omenapitkon ohjeen minäkin näin, ja laitoin korvan taa seuraavaa pullapäivää varten.
Luimupupu, juurikin niin. Lasi kylmää maitoa ja tuoretta pullaa...
Kotiharmi, meillä ihan sama juttu jos mies (tai lapset) saisi päättää :)
Lähetä kommentti