Jos siivoamiseen käyttää yhtenä lauantaina kuusi tuntia, ei se välttämättä tarkoita että olisi ahkera siivoamaan. Ainakin minun kohdalla se tarkoittaa sitä. että en ole aikoihin tehnyt mitään siisteyden ja järjestyksen eteen. Kun sinä samaisena lauantaina käytin kolme tuntia pelkän keittiön siivoukseen ajattelin että asian voisi hoitaa muullakin tavalla.
Minä kuulun siihen paheksuttuun äitijoukkoon joka on laittanut lapset ihan pienestä hoitoon ja mennyt itse takaisin töihin. Silloin päätin, että arki-illat menevät lapsen/lasten kanssa, enkä käytä iltoja siivoamiseen. Se oli hyvä päätös, olen edelleen sitä mieltä. Viikonloppuina sitten kirittiin yhdessä, ja kävihän meillä siivoaja monta vuotta silloin eli joku tolkku säilyi.
Nyt tilanne on tietenkin toinen, ollut jo pitkään, lapset jo koululaisia ja keksivät keskenäänkin vaikka mitä tekemistä. Eli johan se on aikakin päivittää ajankäyttöä. Minä olen aika-fani, tykkään siis mitata aikaa. Jaksankin siivota paremmin silloin kun minulla on kello soittamassa tietyn ajan päästä. Viikonloppuna munakello soimaan tunnin päähän jonka jälkeen vaihdetaan kohdetta uudeksi tunniksi (tai jatketaan samaa kuten sinä yhtenä lauantaina). Arkena käytän mittana varttia. Keittiö on pysynyt siistinä sillä, että joka iltana olen laittanut kellon 15 minuuttiin päästä soimaan, ja touhunnut sen ajan keittiössä. Se on riittänyt oikein hyvin, ainakin nyt kun ei ole pahemmin ehtinyt kokkailla ja leipoa. Pikkuasia taas, mutta oikeaan suuntaan.
2 kommenttia:
Minäkin käytän kelloa, vähän toisinpäin. Annan itselleni aikaa velttoilla vielä puoli tuntia, "puolelta sitten aloitan" :D Toisinaan sitten aloitankin. Ja yleensä hommissa, jotka on hoidettava ei mene lopultakaan kauan, kun saa vain aloitettua. Tuossa olen samaa mieltä, että jos keittiön siivouksessa menee kolme tuntia on omallakin kohdalla ehdottomasti enemmän kyse siitä, että olisipa pitänyt ryhtyä aikaisemmin kuin poikkeuksellisesta ahkeruudesta.
Minulla onnistuu velttoilu ilman ajan mittaamistakin :)
Lähetä kommentti