Tässä on yksi ohje, jota halusin heti kokeilla nähtyäni sen Soppa365 sivuilla. Mielenkiinnosta huolimatta olin skeptinen ja olin jopa valmistautunut kirjoittamaan kriittisen postauksen. Mutta huihai, nämä ovat ihan loistavan makuisia, ihan sellaisenaankin. Täytyy tunnustaa että jo välivaiheen eli suolaliemessä uiskentelun jälkeen pihlajanmarjat olivat niin hyvä, että napsin niitä siinä määrin, että täysi purkki ei enää ollut lähellekään täysi siinä vaiheessa kun marjat saivat etikat niskaansa. Minä maustoin pihlajanmarjat katajanmarjoilla, ja tein, kuten Kulinaarimurulassa oli tehty, puolet alkuperäisen etikkaliemen määrästä, hyvin riitti niinkin.
Niin hyviä marjat olivat jo ryöppäyksen ja suolakylvyn jäljiltä, että ajattelin kokeilla makeita marjoja jahka saan seuraavan satsin marjoja kerättyä. Eli kokeilen suolaliemen sijaan sokerilientä. Ja näistä etikkamarjoistakin on jo vaikka mitä suunnitelmia, jos vaan niitä jää käytettäväksi asti...
5 dl perattuja pihlajanmarjoja
3 dl vettä
2 rkl merisuolaa
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 rkl sokeria
8 katajanmarjaa
Steriloi purkki/t 100-asteisessa uunissa. Kaikissa ohjeissa on puhuttu 10 minuutista, mutta minä pidän purkkeja uunissa aina lähemmäs tuntia. Kun purkki/t on uunissa, ryöppää peratut ja huuhdotut marjat nopeasti kiehuvassa vedessä, siiviolöi ja kaada purkkeihin. Kaada päälle kiehuva suolavesi. Sulje kannet ja jätä huoneenlämpöön kolmeksi päiväksi. Minulla ne jäi neljäksi päiväksi muiden kiireiden takia, tai lähinnä niistä johtuvasta väsymyksestä/saamattomuudesta.
Kolmen (neljän) päivän päästä siivilöi suolaliemi pois ja kaada tilalle keitetty etikkaliemi. Sulje kannet ja anna jäähtyä. Kun purkit ovat jäähtyneet, siirrä ne jääkaappiin.
Miten voikaan olla näin hyvä säilyke? Ja miten se "keksittiin" vasta nyt? Lähiaikoina tämä ohje on kiertänyt monissa blogeissa, ja ei mikään ihme. Ihan loistava säilyke!
ps. purkin vieressä on purkkeja joista lisää myöhemmin
10 kommenttia:
Tätähän täytyy kokeilla, kun pihapihlajassa on runsaasti marjoja. Vaikuttaa mielenkiintoiselta
Kannattaa todellakin. Minusta tämä voittaa kaikki makeatkin herkut mitä pihlajasta olen tehnyt.
Ei hitsi, tuommoisen mainospuheen jälkeen tätä on aivan pakko kokeilla! Onkohan mulla yhtään lasipurkkia vapaana...
Ulla, edelleen samaa mieltä kuin yllä. Toivottavasti purkkeja löytyy. Minä jouduin keräämään melkoiset jämäpurkit chilihilloa varten. Mihin ne aina häviää?
Oli pakko käydä kaupasta hakemassa lisää purkkeja. Nyt on pihlajanmarjat odottamassa suolakylpyä :-)
Se oli viisaasti tehty se. Minulla on chilihillot sellaisissa jämäpurkeissa mistä en ole saanut etikettejä irti. Sellainen tumman keltainen/oranssi hillo aprikoosimarmeladipurkissa saattaa vähän hämätä... seuraavaa sacher-kakkua odotellessa :)
Minäkin kokeilin näitä ja kannatti kyllä testata. Kiva oppia hyödyntämään noita pihlajanmarjoja, ne kun aiempina vuosina ovat jääneet omalla kohdalla keräämättä.
Minä olen aiemmin tehnyt niistä vaan mehua ja sen johdannaisia, eli puuroa, kiisseliä ja hyytelöä. Tulipahan kerralla kunnolla jotain uutta.
Eri pihlajalajikkeet ovat ilmeisesti kovin eri makuisia. Minä kokeilin yhdestä runsaasti marjoja tekevästä puusta tämänkaltaista reseptiä ja maistui harvinaisen kammottavalta... PItänee ensi syksynä vähän maistella ensin eri puista.
Nuo pihlajanmarjat mitä käytin maistuivat pelkiltäänkin ihan suht hyviltä. Ei ne makeita olleet, mutta ei paljoa puuttunut. Tai jos se happamuus ei vaan maistu kaikista hyvältä?
Lähetä kommentti