Minä olen suorastaan ihan liikuttunut. Niin upea kirja Juuri nyt -kirja on. Ostin kirjan melkein heti sen ilmestyttyä, mutta nyt vasta ehdin pikkuhiljaa päästä sen kimppuun. Osaksi olen odottanut sopivaa aikaa tuhlattavaksi keittiöön (monet reseptit vaativat vähän enemmän aikaa), osaksi sadon kasvamista ja osaksi helteiden ohimenoa. Aikaa ei meinaa löytyä, helteet eivät mene ohi (kuukauden aikana meillä on satanut yhteensä 4 mm!) mutta sato sentään on kasvanut. Ihan ensimmäiseksi halusin tarttua tähän kaikkien aikojen Juuren sapas-suosikkiini.
Taustaksi sen verran, että Ravintola Juuri on juuri se ravintola, joka palautti uskoni siihen, että ravintolaillallisen jälkeen voi olla hyvä olo, siis suorastaan mielettömän hyvä olo. Ja vahvisti näkemystäni siitä, että suomalainen keittiö on se paras keittiö kaikista etnisistä keittiöistä. Ja että hyvistä kotimaisista raaka-aineista saadaan loistavaa ruokaa ilman kikkailua. Palasimme jenkeistä kymmenen vuotta sitten, ja vähän sen jälkeen sain esikoisen (esikoinen taitaa olla viikon pari nuorempi kuin Juuri) ja vähän sen jälkeen kävin syomässä Juuressa.
Se ensimmäinen kerta oli mieleenpainuva kokemus, vieläkin muistan sen hyvän olon ruuan jälkeen. Sitä en enää muista mitä söin, paitsi sen, että yksi sapaksista oli juuri tämä punajuurimureke. Sen jälkeen olen käynyt Juuressa monen monta kertaa, sekä kavereiden kanssa että yksin, vienyt sinne kymmenittäin ulkomaalaisia vieraita syömään (työn takia ja joskus muutenkin) ja joka ikinen, siis ihan joka ikinen kerta, ruoka on ollut ihan loistavaa ja siitä on jäänyt hyvä fiilis ja olo. Sapaksia on tullut kokeiltua vaikka mitä, siinä määrin että kirjankin sapaksista suuri osa oli tuttuja. Pitkään tämä punajuurimureke oli aina yksi tilaamistani sapaksista, sitten vähän myöhemmin se alkoi vaihdella poron sydämien kanssa, eli tilasin aina jomman kumman sekä lisäksi yhden tai kaksi muuta sapasta.
Kun sain kirjan käsiini, ensimmäiseksi katsoin että löytyykö tämä ohje, seuraavaksi katsoin poron sydämet, jotka nekin löytyivät. Ja hiffasin senkin, että miksi en ole ikinä onnistunut saamaan niin hyvää juurespyrettä mitä Juuressa aina saa. Selvisipä sekin mysteeri. Minä tein murekkeen pienempänä, mutta laitan tähän sen kokoisena kuin ohje löytyy kirjasta. Mietin muuten liivatteen takia, että laitanko vege-tagia, mutta päätin laittaa sen kumminkin. Liivatteen voi jättää poiskin, ja muotoilla murekkeesta sellaiset palat kuin haluaa.
900 g punajuuria
kylmäpuristettua rypsiöljyä
4 salottisipulia
2 dl maapähkinöitä
1 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
1 ruukku basilikaa
125 g smetanaa
7 liivatelehteä
mustapippuria myllystä
Paista punajuuria paistopussissa 180 asteessa n. tunti. Minä tosin keitin pienet, juuri maasta nostetut juuret, sellainen 10 minuuttia riitti niille. Anna vähän jäähtyä, kuori ne ja pilko paloiksi. Kuullota pilkottua sipulia öljyssä, anna sipulin jäähtyä. Paahda pähkinät kuivalla pannulla, suolaa lopuksi, minä en tainnut käyttää ihan noin paljoa suolaa. Laita kaikki aineet kulhoon, liivatetta lukuunottamatta. Aja karkeaksi tahnaksi sauvasekoittimella. Pehmennä liivatteet kylmässä vedessä, purista vesi pois ja sulata ne tilkassa kiehuvaa vettä. Sekoita tasaiseksi massan joukkoon, lisää vielä pippuria. Laita tahna elmukelmutettuun leipävuokaan, käännä kelmua päälle niin että saat tiukan paketin. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.
1 l kantarelleja
½ dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
½ dl fariinisokeria
suolaa
½ purjoa
½ dl omenaviinietikkaa
sormisuolaa
Paahda sieniä pannulla öljyn, fariinisokerin ja suolan seoksessa kunnes sokeri sulaa. Kaada sienet kulhoon, lisää ohueksi suikaloitu purjo joukkoon. Anna jäähtyä ja lisää lopuksi etikka Laita kansi päälle ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.
Leikkaa punajuurimurekkeesta pala lautaselle. Laita päälle sieniä ja purjoa. Ripottele suolaa tarvittaessa.
Se ensimmäinen kerta oli mieleenpainuva kokemus, vieläkin muistan sen hyvän olon ruuan jälkeen. Sitä en enää muista mitä söin, paitsi sen, että yksi sapaksista oli juuri tämä punajuurimureke. Sen jälkeen olen käynyt Juuressa monen monta kertaa, sekä kavereiden kanssa että yksin, vienyt sinne kymmenittäin ulkomaalaisia vieraita syömään (työn takia ja joskus muutenkin) ja joka ikinen, siis ihan joka ikinen kerta, ruoka on ollut ihan loistavaa ja siitä on jäänyt hyvä fiilis ja olo. Sapaksia on tullut kokeiltua vaikka mitä, siinä määrin että kirjankin sapaksista suuri osa oli tuttuja. Pitkään tämä punajuurimureke oli aina yksi tilaamistani sapaksista, sitten vähän myöhemmin se alkoi vaihdella poron sydämien kanssa, eli tilasin aina jomman kumman sekä lisäksi yhden tai kaksi muuta sapasta.
Kun sain kirjan käsiini, ensimmäiseksi katsoin että löytyykö tämä ohje, seuraavaksi katsoin poron sydämet, jotka nekin löytyivät. Ja hiffasin senkin, että miksi en ole ikinä onnistunut saamaan niin hyvää juurespyrettä mitä Juuressa aina saa. Selvisipä sekin mysteeri. Minä tein murekkeen pienempänä, mutta laitan tähän sen kokoisena kuin ohje löytyy kirjasta. Mietin muuten liivatteen takia, että laitanko vege-tagia, mutta päätin laittaa sen kumminkin. Liivatteen voi jättää poiskin, ja muotoilla murekkeesta sellaiset palat kuin haluaa.
900 g punajuuria
kylmäpuristettua rypsiöljyä
4 salottisipulia
2 dl maapähkinöitä
1 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
1 ruukku basilikaa
125 g smetanaa
7 liivatelehteä
mustapippuria myllystä
Paista punajuuria paistopussissa 180 asteessa n. tunti. Minä tosin keitin pienet, juuri maasta nostetut juuret, sellainen 10 minuuttia riitti niille. Anna vähän jäähtyä, kuori ne ja pilko paloiksi. Kuullota pilkottua sipulia öljyssä, anna sipulin jäähtyä. Paahda pähkinät kuivalla pannulla, suolaa lopuksi, minä en tainnut käyttää ihan noin paljoa suolaa. Laita kaikki aineet kulhoon, liivatetta lukuunottamatta. Aja karkeaksi tahnaksi sauvasekoittimella. Pehmennä liivatteet kylmässä vedessä, purista vesi pois ja sulata ne tilkassa kiehuvaa vettä. Sekoita tasaiseksi massan joukkoon, lisää vielä pippuria. Laita tahna elmukelmutettuun leipävuokaan, käännä kelmua päälle niin että saat tiukan paketin. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.
1 l kantarelleja
½ dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
½ dl fariinisokeria
suolaa
½ purjoa
½ dl omenaviinietikkaa
sormisuolaa
Paahda sieniä pannulla öljyn, fariinisokerin ja suolan seoksessa kunnes sokeri sulaa. Kaada sienet kulhoon, lisää ohueksi suikaloitu purjo joukkoon. Anna jäähtyä ja lisää lopuksi etikka Laita kansi päälle ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.
Leikkaa punajuurimurekkeesta pala lautaselle. Laita päälle sieniä ja purjoa. Ripottele suolaa tarvittaessa.
6 kommenttia:
Kuulostaapa älyttömä hyvältä! Pitää näköjään tsekata tuo(kin) kirja. Juuresta on hyviä kokemuksia täälläkin :-)
Myös Demo tarjosi karamellisoituja kanttarelleja ja se palautti uskon siihen, että kanttiksista saa jotain hyvää. Yleensä niissä on jotenkin kloorimainen maku.
Tuo on sellainen klassikkokirja, että kannattaa ilman muuta tsekata. Minusta kyllä kantarellitkin ovat hyviä, toimii hyvin esim. lehtikaalilasagnessa, jonka olen postannut herkkutateilla tässä blogissa.
Tuo on huikea kirja. Selailen sitä tasaisesti, vielä kun helle helpottaa, niin ehkä selviän keittiöönkin ;-)
Mikä oli se Juuren pyreen salaisuus?
Huikea on kyllä osuva sana tälle kirjalle.
No se salaisuus on tietysti voi. Tai senhän kyllä jo tiesin, mutta se on se voin ja juureksen suhde, joka on 1:2,5 eli 200 g voita ja 500 g juuresta. Minä olen aina laittanut tyyliin nokareen voita, ja eihän se pyre tietystikään maistu yhtä pehmeältä ;)
Ihana ohje, tämä menee kyllä testiin minunkin kotikeittiössä. En ole koskaan päässyt käymään itse ko ravintolassa... :( Ehkäpä pitää tsekata tuo kirja, jos sitä osaisi itse väkätä ohjeiden avulla jotain samantapaista.
Kirjassa on hyvät ohjeet, niiden avulla varmasti onnistuu :)
Lähetä kommentti