Minä en malttanut odottaa että tämänvuotinen bottarga olisi ehtinyt kunnolla kovettua, vaan halusin käyttää sitä jo parin viikon päästä kuivauksen aloittamisesta. Tänä vuonna tein bottargan aikaisemmin, jolloin mateenmäti oli vielä hyvin pienirakeista, ja taisikin tulla parempaa kuivamätiä kuin viime vuonna, vaikka hyvää se oli silloinkin. Muuten tein ihan samalla tapaa kuin viime vuonnakin.
Tällä kertaa tein pasta-annoksen lounaaksi Mäti - helmiä lautasella -kirjan ohjeen mukaan. Kirjan ohje oli suunnilleen 4-5:lle, mutta minä pienensin ohjeen yhdelle sopivaksi. Sillä Sipuli -blogissa oli tehty tätä pastaa ja arvosteltu kirja heti tuoreeltaan, alkuperäisen ohjeen neljälle voit lukea sieltä.
n. 80 g pastaa
1-2 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
persiljaa reilusti
pari rouhaisua mustapippuria
1 rkl raastettua bottargaa
Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen, keitä se ihan melkein kypsäksi. Laita pannulle öljyä, lisää murskattu valkosipuli ja ihan hienoksi hakattu persilja ja anna makujen irrota pannulla. Valuta pasta melkein kuivaksi (saa jäädä ihan vähän keitinvettä sekaan), kaada se pannulle ja sekoita hyvin. Siirrä pasta lautaselle, rouhaise vähän mustapippuria päälle (ehkä saattoi unohtua, taas) ja raasta kuivattua mätiä hienolla raastimella.
Kuten näkyy, minun bottarga ei ollut ihan kuivaa vielä, eli se ei raastaessa mennyt ihan hienoksi, mutta ihan käsittämättömän hyvää silti oli. Tämä oli yksi parhaita pasta-annoksia mitä olen syönyt (vai pitäisikö sanoa paras, kun en muista parempaa), siitä huolimatta kuinka yksinkertaista ruoka oli. Suosittelen kokeilemaan jos vaan saatte bottargaa jostain. Tai oikeasti, suosittelen tekemään bottargaa!
12 kommenttia:
Tämä bottarga on tosi mielenkiintoinen juttu! En ollut siitä kuullutkaan ennen kuin luin sinun blogistasi. Missähän tällaista pastaa pääsisi maistamaan? Haloo, ravintolat, ottakaapa listalle :)
Minäkään en ole Suomessa tähän törmännyt, mutta jos tietoisuus pikkuhiljaa alkaisi levitä, jos ei muuten niin kotikokkien välityksellä. Helposti salonkikelpoista ruokaa :)
Kun löytyisi se mädillinen made... teimme samantyylistä pastaa viime vuonna pakastetusta mädistä ja oli kyllä suurta namia.
Täällä on hyvä kun ne on aina jaoteltu valmiiksi. Naarasmade on kalliimpi, mutta ei se haittaa, koko kalan saa suunnilleen sillä mädin hinnalla.
Tosiaan, kunpa tätä pääsisi maistamaan! Kuulostaa niiiiin hyvältä.
Ulla, toivotaan että tieto leviää ja jossain vaiheessa tätä voisi saada muuallakin kuin kotona.
Itsekuivattu mäti. Syvä kunnioitus!
Merituuli, se on simppeli juttu! Ainoa hankala juttu on se, että pitää muistaa vaihtaa sitä suolaa suunnilleen viikon ajan (saattoi olla että jollain on loppuviikosta joku päivä jäänyt välistä, vaikka en kyllä oikeasti myönnä mitään).
Tätä on ehdottomasti kokeiltava! Söimme yli 10 vuotta sitten bottargaa pastassa ja varmaan aika monessa muussakin ruoassa Sardiniassa ja ostimme purkin mukaan kotiin.
Tuo mätikirja alkaa vaikuttaa aina vaan kiinnostavammalta näiden sun postausten myötä!
Merja, suosittelen todellakin kirjaa. Sen reseptit ovat ihan huippuja, Sami Tallbergia parhaimmillaan, ja sen lisäksi se tieto-osuus mädistä on ihan huima. Parhaita kirjoja mitä minulla on. Isäkin luki sen kannesta kanteen viime vuonna, ja hän ei ihan kauheasti kirjoja lue :)
Kuulostaa kyllä kokeilemisen arvoiselta!
Sari, sitä se todellakin on :)
Lähetä kommentti