Ihanat lähimetsät, ihanat herkkutatit. Niitä taas riittää yhden vuoden tauon jälkeen. Sain viikonloppuna kerättyä herkkutatteja kolme ämpärillistä, sitä edellisenä viikonloppuna saatiin esikoisen kanssa reilu ämpärillinen. Sen verran opin toissavuotisesta huippusadosta, että punikkitatit jätin tällä kertaa suosiolla metsään: vaikka hyviä nekin olisivat olleet, mutta kaikkea ei vaan ehdi säilöä/kuivattaa. Tänä vuonna olen myös ollut tarkempi siitä mitä kannan metsästä pois, eli vähän katsastan missä kunnossa sienet ovat jo ennen kuin ne pääsevät ämpäriin. Lisäksi ranskalaisuusasteeni on lisääntynyt sen verran, että tyhjät reiät eivät enää haittaa. Näistä syistä johtuen epäilenkin, että minulla on jo nyt kuivattuja herkkutatteja saman verran kuin oli silloin kaksi vuotta sitten. Ei haittaa yhtään.
Lisäksi löysin aivan täydellisiä kanttarelleja, sekä tietysti niitä vähemmän täydellisiä kuivahtaneita. Myös orakkaita riitti kastikkeeseen ja haaparouskuja niin, että joulun sienisalaatti on turvattu. Lampaankääpäpaikka on vielä katsomatta, ja tietysti samoille tattipaikoille voi mennä uudestaan niin usein kuin pääsee. Ihanaa satumetsämäistä kuusikkoa riittää, maa täynnä sammalta eikä juurikaan aluskasvillisuutta.
ps. Villasukan kudontakausi on myös aloitettu eli syksyä ilmassa.
7 kommenttia:
Olen muutamia tatteja löytänyt, mutta harmikseni ne ovat olleet huonoja. Pienetkin jo :( Sama haperoiden kanssa. Onneksi olemme saaneet ihan mukavasti kantarelleja. Mitä tarkoitat, ettei tyhjät reiät haittaa? Mulla meni hiukan ohi :D
Aikamoinen saalis. JKL:ssä oli viime viikonloppuna jonkin verran tatteja mutta matoisuusaste oli aikamoinen, luulen, että iso osa hylkäämistämme olisi jäänyt ranskalaisella ja italialaisellakin syömättä.
Pitäisiköhän taas kerran muistutella mieleen, miten se kantapää tehdäänkään? :D
Pieni haaste Campasimpukassa sinulle:)
Minä olen vasta löytänyt yhden herkkutatin ;) Tosin kipaisin nopeasti mökkimme taakse ihan lähimetsään, enkä ole vielä ehtinyt kunnolla sieneen. Sienimetsäily on antoisaa: rentouttavaa ulkoilua ja herkullisten sienien löytämisen iloa.
mammukka, olen ennen ollut niin tarkka tattien putsaamisessa, että olen ottanut vain ne osat sienestä, missä ei ole madot olleetkaan. Nyt en välitä, jos siellä on pieniä madon tekemiä reikiä, kunhan siellä ei ole matoja tai madon kakkaa ;) Eli olen aavistuksen suuripiirteisempi perkaamisessa. Tietty ihan syötyjä en ota, mutta jos siellä on joku yksittäinen kolo, niin ei se niin tarkkaa ole enää...
luimupupu, joo oli tuollakin osa niin syötyjä, että eivät päässeet kyytiin ollenkaan. Herkkutatit ovat olleet kuitenkin puuhtaampia kuin punikkitatit. Ja etanan syömiä on on paljon, todella paljon.
Campas, kiitos haasteesta. Minäkin kaivoin taas netistä ohjeen, aina se ehtii vuoden aikana unohtua. Mutta sitten kun vilkaisee ohjetta, se heti palautuu mieleen.
Hiidenuhma, sienimetsäily tosiaan on ihan parasta ajanvietettä, siinä mieli lepää paremmin kuin missään.
Kateeksi käy. Täällä on niin sateetonta, että tatit nukkuvat vielä, heräävätkö, ei tietoa.
Mökilläkin oli todella sateetonta, mutta silloin muutama viikko sitten tuli rankkasateet, jotka ilmeisesti olivat riittävät siihen, että sieniä alkoi nousta.
Lähetä kommentti