Mitä meillä syödään pääsiäisenä?

Kuva vuodelta 2011

Jo jonkin aikaa blogit ovat olleet täynnä pääsiäisherkkujen reseptejä ja toinen toistaan hienompia menukokonaisuuksia pääsiäisen pyhille. Pääsiäiseen ei ehkä kuulu samanlaisia koko maan kattavia ruokaperinteitä kuten jouluun, mutta monenlaisia vanhoja ja uusia perinteitä ihmisillä tuntuu olevan.

Minä en muista lapsuudestani varsinaista ruokaperinnettä, paitsi sen pääsiäissunnuntain aamiaisen (jota nykyään kutsuttaisiin brunssiksi) jolle koko suku kokoontui syömään, parhaimmillaan taisi olla pitkälle yli 20 ihmistä jatkettujen pöytien ääressä. Tarjolla oli aika tavallista aamiaista hyvine lisukkeineen, mutta lihapiirakka kuului siihen aina. Kuten tuossa postauksessa totesinkin, minulla ei taida olla yhtään pääsiäistä etten olisi syönyt sitä, samassa postauksessa on kerrottu aamiaistarjoilut muutenkin vähän tarkemmin. Välillä jo ehdin miettiä, että teenkö piirakkaa tänä vuonna ollenkaan, mutta esikoinen kysyi tuossa pari päivää sitten, että äiitii koska sitä lihapiirakkaa taas saa, kun niin rrrrrakastan sitä, enkä malta odottaa enää kauaa. Vuosi on kulunut edellisestä kerrasta, ja lapsi kaipaa sitä eniten pääsiäisestä. Eli perinne jatkuu, se on selvä.

Mutta muuta perinnettä en muista, toki aina leivottiin pullaa ja rahkapiirakkaa. Sitä en muista mitä yleensä syötiin, ehkä se vaihteli pääsiäisestä toiseen? Ehkä sisko voisi muistaa. Lammasta muistan äidin tehneen muutaman kerran, mutta vasta minun aikuisiälläni, eli mikään varsinainen perinne lammas ei ainakaan meillä ole ollut. Miehen perheessä pääsiäistä ei vietetty lainkaan.

Niinpä on ollut helppo luoda omat perinteet. Jo vuosia olen perjantaiksi tehnyt kalaa jossain muodossa. Ehkä eniten lämmöllä muistelen Murun bouillabaissea. Tänä vuonna ajattelin tehdä kalan seuraksi äyriäisrisottoa. Jo monen monta vuotta olen tehnyt villisian kinkun lauantaiksi, eri versioita löytyy tästä blogista villisika-tagin alta. Tämä perinne katkennee jossain vaiheessa, mutta mukava se on niin kauan kuin kestää. Sunnuntaina syömme aina sen brunssin, joka on niin tukeva, että sillä selviää pitkälle päivään. Varsinaista ruokaa en sunnuntaisin edes tee, jos päivän mittaan tulee vielä nälkä, on villisikaa ja leipiä varmasti jäljellä, eli nälkä pysyy niillä loitolla.

Pääsiäiseen kuuluu myös aina mökin pasha ja rahkapiirakka, eli onhan niitä muitakin lapsuudenkodin perinteitä kun oikein miettii. Tänä vuonna tosin pulla ja rahkapiirakka tuli tehtyä jo palmusunnuntaina, mutta eipä se haittaa. Sen lisäksi olen aina leiponut jotain erikoisempaa jälkkäriksi, mutta se vaihtelee vuodesta toiseen. Tänä vuonna voisi kokeilla pientä, syvää sitruunamarenkipiirasta.

Joinain vuosina tulee vietettyä keittiössä paljonkin aikaa, joinain vuosina päätän, että tämä pääsiäinen menee vähäisellä panostuksella. Ja viime vuoden jälkeen päätin, että en tee mitään mikä ei huvita juuri sinä vuonna. Mutta kevät se tulee pääsiäisestä, vaikka kuinka olisi lunta. Ja ohrakin on muistettu kylvää parin vuoden tauon jälkeen.

ps. Mämmi meinasi unohtua kokonaan: sitä aletaan syödä jo hyvissä ajoin paljon ennen pääsiäistä, puuron korvikkeena, eli mämmiä ja maitoa. Ja toki sitä pääsiäispyhien aikaan syödään jälkiruokana, silloin tietysti kerman ja sokerin kanssa.