Tänään tasan 8 v sitten kirjoitin ensimmäisen kirjoituksen blogiini. Pitkä aika on kulunut, ja vaikka aika on mennyt äkkiä, paljon on tapahtunut, todella paljon. Nyt en edes tiedä mitä sanoa, alun bloggaus-into on jatkunut vuoristoratana, välillä bloggaaminen on ollut kivempaa ja välillä vähemmän kivaa. Tällä hetkellä taidan olla melko välinpitämätön koko blogia (ja myös blogimaailmaa) kohtaan, tämä välinpitämättömyys heijastuu tietysti kirjoituksiin ja kirjoitustahtiin, ja sitä kautta myös lukijoihin, joita ei enää blogiin eksy.
Kun oma kokkausinto on ollut kadoksissa ja viljelyinnon on vienyt kansalaisvaikuttaminen, on aiheetkin olleet aika vähissä. Mutta toki paljon kivaa on ollut ja paljon kivaa on tiedossa. Tämän vuoden kohokohta on ollut ainakin räsymaton kutominen esikoisen pyynnöstä. Sieltä se tuli, lihasmuistista samaa vauhtia ja laatua kuin 20 v sitten. Sain pidätellä yhden illan onnenitkua, harvoin kokee niin syviä tunteita kuin silloin kutoessa mm. kummienon paitaa siihen mattoon.
Mukavia juhliakin on tiedossa, pian on esikoisen Prometheus-juhla, ensi vuonna omat tasavuotissynttärit (vielä kun tietäisi mitä tehdä silloin) ja sen sellaista. Ja muuten tasaista arkea isompien lasten kanssa. Kai sitä tässä iässä omatkin fiilikset vähän vaihtelevat kuten teineillä. Lukeminen on ilokseni tullut takaisin, kohta on Helmetin lukuhaaste suoritettu, vaikka vuosi ei ole edes puolessa. Ja miten upeita kirjoja olenkaan lukenut!
Joten katsotaan, pysyykö blogi vielä hengissä, täällä sitä edelleen ollaan jollain tapaa toistaiseksi.
2 kommenttia:
Sama juttu itsellä: blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Mieli kyllä tekisi kirjoittaa, mutta tuntuu, että kaikki relevantit aiheet on tullut vuosien saatossa käytyä useampaan otteeseen läpi. Yritän kuitenkin jotain kirjoittaa ylös, jotta voi tulevina vuosina itse muistella, mitä tuli puutarhassa milloinkin tehtyä.
Omat tasavuotissynttärit juhlittiin Särkänniemessä :-D Ehdotin 10-vuotta täyttävälle siskontytölle yhteisiä 60-vuotisjuhlia, ja hän sai päättää paikan. Hyvät juhlat saatiin aikaiseksi :-)
Ulla, juuri niin, tuntuu että kaikki sanottava on jo sanottu, tai sitten kun jotain sanottavaa olisi, tuntuu turhalta kirjoittaa kun keskustelua ei kuitenkaan synny.
Mutta koska tämä hetki on tulevaisuuden menneisyyttä, olisi hyvä kirjoittaa asioita ylös. Minä alan taas kallistua siihen, etten enää kirjoittaisi julkiseen blogiin, vaan alkaisin pitää omaa yksityistä "päiväkirjaa". Katsotaan, katsotaan.
Voi miten ihanat juhlat teillä! Minulla ei ole ketään sukulaista lähellä, ja jatkan edelleen miettimistä...
Lähetä kommentti