tiistai 15. marraskuuta 2016

Kauriin maksa


Tänään söin ensimmäisen kerran elämässäni kauriin maksaa. Se oli parasta maksaa mitä olen eläessäni syönyt, no ehkä sen yhden hanhen maksa oli yhtä hyvää. Paistoin puolet ihan sellaisenaan pannulla ja puolet maustoin vehnäjauhon ja mausteiden seoksella. Lisänä paistettua sipulia reilusti, porkkanaraastetta ja ruisleipää (Asikkalan ratas, tämän hetken lempileipä meidän perheessä). Tästä ei arkiruoka parane. Lapset söivät ruisleipää, kylmäsavulohta ja porkkanaraastetta, olivat myös tyytyväisiä. En kirjoita tähän mitä sanoivat maksasta.

kauriin maksa
voita, öljyä
suolaa pippuria

1 rkl vehnäjauhoja
n. 1 rkl mausteita

Viipaloi tuore maksa n. ½ cm paksuiksi viipaleiksi. Minä en poistanut ohuen ohutta kalvoa, mutta halutessa sen voi poistaa. Kuumenna pannulla voita ja öljyä. Paista viipaleet sellaisenaan n. minuutti puoleltaan ja rouhi suolaa ja pippuria päälle. Nauti heti. Tai pyöräytä maksaviipaleet vehnäjauhojen ja mausteiden seoksessa ja paista sen jälkeen samalla tapaa. Yksinkertaisen hyvää, suorastaan loistava ruoka.

7 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

En ole koskaan maistanutbkauriin maksaa, varmaan hyvää. Sain tänään neljän nuoren luomulampaan maksat, munuaiset, sydämet ja kielet. Huomenna meillä syödään maksapihvejä.

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Oi, miltä ihanuutta!

sauvajyvänen kirjoitti...

Ulla, tämä on kyllä harvinaista herkkua. Toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi, tältä vuodelta kylläkin. Teilläkin on herkkuja tiedossa.

Sari, kyllä :)

Elina / Linnunlaulu kirjoitti...

Hienoa, että teillä käytetään myös sisäelimet. Toivottavasti lapsetkin pian oppivat noita herkullisia tiiviitä ravintopakkauksia arvostamaan.

Antti | Kamera ja Kauha kirjoitti...

Vahva oletus että tuo oli herkkua! En ole kaurista syönyt missään muodossa... Harmi!

Ulla kirjoitti...

Varmasti hyvää; olis mahtavaa päästä maistamaan (jep, murhanhimoisia mietteitä, kun kauriit kipittää tuossa pihalla nykyään joka päivä). Meillä ykkössijaa toistaiseksi pitää hirven vasan maksa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Elina, saattaa olla etteivät koskaan opi pitämään maksasta, se jää jollekin ikuiseksi kammotukseksi. Yritetty kyllä on. Pitävät kyllä maksamakkarasta, mutta sehän nyt on sellaista missä maksasolu etsii toista maksasolua. Sekä minä että mies ollaan pidetty maksasta ihan pienestä lapsesta asti.

Antti, oletuksesi on aivan oikea ;) Toivotaan että se vielä on mahdollista, kauan sitä piti minunkin odottaa.

Ulla, hyvää kannattaa odottaa, kyllä tämä ainakin minusta oli vielä ihan omassa luokassaa hirvenvasan maksaan verrattuna.