Kukat Pirjo Koppi |
Olin työhyvinvointikoulutuksessa, jossa käsiteltiin stressinsietoa ja sen hallintaa. Koulutuksessa oppi varmaan taas jotain uutta, myös sen, että jos kaikki listassa olleet kolme työuupumuksen merkkiä täyttyisivät, kannattaisi asia tiedostaa ja päättää, ettei antaisi sen häiritä. Tärkeä asia stressinhallinassa on myös se, että ei etsi/jää vellomaan huonoihin asioihin, vaan muistaa joka hetkessä hyviä asioita ja tiedostaa kuinka hyvin asiat kuitenkin on. Siksi päätinkin tehdä positiivisen listan pienistä asioista, joiden koen olevan erityisen hyvin tässä marraskuussa. Lista ei missään nimessä ole kattava, eikä mitenkään tärkeysjärjestyksessä, mutta nämä asiat nostin tässä hetkessä esiin.
Onnea on... oma luottofloristi
Olen tilannut lähes kaikki kukat kuopuksen nimiäisistä lähtien floristimestari Pirjo Kopilta, eli suhde on kestänyt jo aika tarkkaan seitsemän vuotta. Kukkia on tilattu niin merkkipäiville, vuodenaikajuhliin, tuliaisiksi, väitelleille, valmistuneille, yllätysvierailuille, asusteeksi ja ihan vaan omaksi ja muiden iloksi. Kaikki on onnistunut, kaikista on tykätty ja tiukatkin aikataulut ovat käyneet. Muistan vieläkin sen tunteen, mikä tuli niistä ensimmäisistä kukista, nimiäisjuhlissa olleista kolmesta asetelmasta. Tuntui että koko koti sai uuden tunteen, ja juhla tuli vieläkin herkemmäksi. Tai kuinka yhtenä vuotena lapsen syntymäpäiväkimpusta kehkeytyi oma ohjelmanumero kaverisynttäreillä: tytöt olivat jonossa nätisti odottamassa vuoroaan, kun sankari näytti kimppuun piilotettua yllätystä yhdelle vieraalle kerrallaan. Se on onnea se, tunteet jotka kannattelevat vuosienkin kuluttua.
Olen tilannut lähes kaikki kukat kuopuksen nimiäisistä lähtien floristimestari Pirjo Kopilta, eli suhde on kestänyt jo aika tarkkaan seitsemän vuotta. Kukkia on tilattu niin merkkipäiville, vuodenaikajuhliin, tuliaisiksi, väitelleille, valmistuneille, yllätysvierailuille, asusteeksi ja ihan vaan omaksi ja muiden iloksi. Kaikki on onnistunut, kaikista on tykätty ja tiukatkin aikataulut ovat käyneet. Muistan vieläkin sen tunteen, mikä tuli niistä ensimmäisistä kukista, nimiäisjuhlissa olleista kolmesta asetelmasta. Tuntui että koko koti sai uuden tunteen, ja juhla tuli vieläkin herkemmäksi. Tai kuinka yhtenä vuotena lapsen syntymäpäiväkimpusta kehkeytyi oma ohjelmanumero kaverisynttäreillä: tytöt olivat jonossa nätisti odottamassa vuoroaan, kun sankari näytti kimppuun piilotettua yllätystä yhdelle vieraalle kerrallaan. Se on onnea se, tunteet jotka kannattelevat vuosienkin kuluttua.
Onnea on... suomalainen työ ja raaka-aineet
Mikä ilo olikaan, kun tajusin että edelleen löytyy Suomessa tehtyjä kenkiä ja vaatteita. Olen tallustellut syksyn Sievin kengillä ja juhlinut monet juhlat kokonaan kotimaisissa vaatteissa. Kun asiat pysyvät lähellä, on helpompi tietää miten ne on tehty. Onnea on myös se, että saan syödä lihaa josta tiedän miten se on kasvanut (ja miten teurastettu) ja saan leipoa jauhoista, joiden olen nähnyt kasvavan (siis sen viljan josta jauhot on jauhettu). Sisko toi taas tullessaan kassillisen jauhoja Vääksyn Myllystä, ruisleipä odottaa onnellista tekijäänsä.
Mikä ilo olikaan, kun tajusin että edelleen löytyy Suomessa tehtyjä kenkiä ja vaatteita. Olen tallustellut syksyn Sievin kengillä ja juhlinut monet juhlat kokonaan kotimaisissa vaatteissa. Kun asiat pysyvät lähellä, on helpompi tietää miten ne on tehty. Onnea on myös se, että saan syödä lihaa josta tiedän miten se on kasvanut (ja miten teurastettu) ja saan leipoa jauhoista, joiden olen nähnyt kasvavan (siis sen viljan josta jauhot on jauhettu). Sisko toi taas tullessaan kassillisen jauhoja Vääksyn Myllystä, ruisleipä odottaa onnellista tekijäänsä.
Onnea on... onnistunut työmatka ja hyvät ravintolat
Työmatkaa en nyt analysoi tässä enempää, kunhan vaan totean että olipa poikkeuksellisen inspiroiva ja antoisa matka. Ja koska myös työmatkalla on iltaisin pakko syödä, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Muutamassa illassa saimme monta hienoa kokemusta; mitä parasta intialaista ruokaa nukkuvassa pikkukaupungissa, Wagamamassa parasta ramenia aikoihin (ehkä koskaan?) ja sitten tietysti kaiken kruunasi Jamie Oliverin Barbecoa. Paikka on hienolla paikalla, ihan St Paulin katedraalin vieressä. Minä tosin istuin selkä ikkunaan (ja siten katedraaliin) päin ja katse keittiöön ja siellä olevaan hienoon puu-uuniin päin. Sain elämäni parasta lammasta, ihan täydellisesti kypsennetty ja maustettu. Jos pidät hyvästä lihasta ja pyörit Lontoossa päin, suosittelen käymään! Ja mikä hauskinta, siinä vaiheessa kun koko pöytäseurue hyrisi ja kehräsi hiljaista tyytyväisyyttään upean aterian päätteeksi, eläväinen italiailais(?)taustainen tarjoilija säntäsi pöytään ja kysyi huolestuneena: "Mikä hätänä, vaikutatte koko pöytä niin surulliselta?". Vakuutimme hänelle, että tämä on suomalainen tapa ilmaista onnea.
Onnea on... se ettei marraskuun jouluhössötys ärsytä tänä vuonna
Viime vuonna olin hyvinkin ärsyyntynyt (blogien) jouluhössötyksestä joka alkoi pahimmillaan jo lokakuussa. Nyt Lontoossa oli jo hyvin jouluista, mutta tajusin siellä, ettei se ärsytä yhtään (vähän kai sama juttu kuin se, ettei vieraan kielen kirosanat tunnu ollankaan pahalta, toisin kuin oman kielen). Ja tajuttuani sen, tajusin ettei minua ole ärsyttänyt muiden jouluhössötys tänä vuonna. Minä teen omaa joulua huolimatta siitä, että muut täyttävät mainoksia ja blogejaan jo nyt joululla. Suurimman osan lahjoista olenkin jo hankkinut, ja niistä on hyvä mieli valmiiksi. Kokemuksia, elämyksiä ja nautintoa. Siitä on tämä joulu tehty. Eikä ärsytä yhtään.
Työmatkaa en nyt analysoi tässä enempää, kunhan vaan totean että olipa poikkeuksellisen inspiroiva ja antoisa matka. Ja koska myös työmatkalla on iltaisin pakko syödä, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Muutamassa illassa saimme monta hienoa kokemusta; mitä parasta intialaista ruokaa nukkuvassa pikkukaupungissa, Wagamamassa parasta ramenia aikoihin (ehkä koskaan?) ja sitten tietysti kaiken kruunasi Jamie Oliverin Barbecoa. Paikka on hienolla paikalla, ihan St Paulin katedraalin vieressä. Minä tosin istuin selkä ikkunaan (ja siten katedraaliin) päin ja katse keittiöön ja siellä olevaan hienoon puu-uuniin päin. Sain elämäni parasta lammasta, ihan täydellisesti kypsennetty ja maustettu. Jos pidät hyvästä lihasta ja pyörit Lontoossa päin, suosittelen käymään! Ja mikä hauskinta, siinä vaiheessa kun koko pöytäseurue hyrisi ja kehräsi hiljaista tyytyväisyyttään upean aterian päätteeksi, eläväinen italiailais(?)taustainen tarjoilija säntäsi pöytään ja kysyi huolestuneena: "Mikä hätänä, vaikutatte koko pöytä niin surulliselta?". Vakuutimme hänelle, että tämä on suomalainen tapa ilmaista onnea.
Onnea on... se ettei marraskuun jouluhössötys ärsytä tänä vuonna
Viime vuonna olin hyvinkin ärsyyntynyt (blogien) jouluhössötyksestä joka alkoi pahimmillaan jo lokakuussa. Nyt Lontoossa oli jo hyvin jouluista, mutta tajusin siellä, ettei se ärsytä yhtään (vähän kai sama juttu kuin se, ettei vieraan kielen kirosanat tunnu ollankaan pahalta, toisin kuin oman kielen). Ja tajuttuani sen, tajusin ettei minua ole ärsyttänyt muiden jouluhössötys tänä vuonna. Minä teen omaa joulua huolimatta siitä, että muut täyttävät mainoksia ja blogejaan jo nyt joululla. Suurimman osan lahjoista olenkin jo hankkinut, ja niistä on hyvä mieli valmiiksi. Kokemuksia, elämyksiä ja nautintoa. Siitä on tämä joulu tehty. Eikä ärsytä yhtään.
Onnea on... oma perhe ja suku ja ystävät.
Voimaa, näin on.
Voimaa, näin on.
2 kommenttia:
Voi miten hieno kirjoitus!
Kiitos, tulipa hyvä mieli kommentistasi.
Lähetä kommentti