Omia härkäpapuja kesällä |
Tänään mieleen nousi Suomessa tuotettu ruoka, osin tämän Hesarin artikkelin takia, osin illan TV-tarjonnan takia. HS:n jutussa todetaan, että neljännes Suomessa kulutetusta ruuasta tulee ulkomailta. Se on huima luku, eikä sitä tunnu tajuavan blogeja seuratessa. Mietin että seuraako sitä vaan samantyylisiä blogeja kuin omakin, siis sellaisia joissa hehkutetaan lähiruokaa ja sesonkiruokaa, ja kuvittelee että niiden kulutus olisi kasvanut? Minä en tosin laskisi alkoholijuomia ruuaksi, kuten jutussa on tehty, vaikka joisikin viiniä ruualla. Ymmärrän että kahvi on listalla (vaikka kyse edelleen on juomasta), samoin ymmärrän että moni haluaa käyttää muitakin raaka-aineita mitä ei ole Suomessa mahdollista kasvattaa, kuten erilaiset mausteet ja tee (edelleen juoma). Mutta silti tuo on hätkähdyttävä luku.
Mm. leivän tuonti on kasvanut, isoksi osaksi varmaan sen takia, että kauppojen leivontapisteiden leivät paistetaan ulkomaalaisista taikinoista. Facebookissa on perustettu Leipäilmastomuutos-NYT -yhteisö, joka toivottavasti pystyy levittämään suomalaisen leivän sanomaa. Liha ansaitsisi ihan oman kirjoituksen, siihen saatan palata uudestaan paremmalla ajalla. Possuista olen kirjoittanut aiemminkin, eikä mikään ole muuttunut, vaikka kirjoitus on jo vuoden vanha, ja tuskin olen ollut ainoana mietteineni.
Suosittelen kaikkia katsomaan Food Inc.-dokumentin tänään illalla, siitäkin olen kirjoittanut aiemmin. Ennen dokkaria on sen esittely, ja loppuun tulee vielä keskustelua. Kannattaa katsoa! Tästä sai alkunsa myös Lihaton lokakuu -kampanja, joka leviää ainakin Facebookissa. Minä en ole siinä mukana, mutta sen herättämin ajatuksin aloin miettiä, että olisiko mahdollista syödä kuukausi täysin suomalaista ruokaa. Sen verran antaisin periksi, että mausteet ja tee saavat olla mistä ovat, niin ehdottomaksi minusta ei ole. Ja se tarkottaisi myös sitä, että nektariini-habanerohillo pitäisi tehdä maanantaihin mennessä. Mutta muuten kotimaisia hedelmiä ja marjoja riittää, samoin juurekset ovat parhaimmillaan ja muitakin kasviksia on edelleen saatavilla. Liha ja kala ovat meillä aina kotimaista muutenkin, eli siihen ei tulisi muutosta.
Mutta tajusin myös sen, että vaikka kotona suomalaisen ruuan lokakuun luulisin onnistuvan helpostikin, niin työpaikkaruokailu olisikin asia erikseen, töissä olisi pakko olla omin eväin. Meillä ainakaan ei ole montaa
lounaspaikkaa (yhtään?) lähellä, joista tietäisin että mistä siellä
tarjottava ruoka on peräisin. Sitä pitääkin miettiä erikseen, että olisinko valmis siihen...
8 kommenttia:
Näin syksyllä tuo kotimaisuuskuukausi olisi varmaan aika helppo toteuttaa jos mausteita, kahvia ja viiniä ei lasketa. Eniten kaipaisin varmaan lähes jokaiseen aamupalaani kuuluvaa banaania.
Koskakohan ravintolat alkavat täällä ilmoittaa raaka-aineiden kotimaan. Sveitsissä sekä yliopiston ruokala että ravintolat kertovat, mistä mikin liha tulee (en tiedä, onko se pakollista). Me olemme jo vuosia syöneet lounaat töissä eväinä, pari viime vuotta kotona koska työmaaruokaloiden tarjonta on niin huonoa. Reilun viiden minuutin pyöräily suuntaansa lounastauolla piristää mukavasti.
Minäkin olen syönyt monella työpaikalla lounaat eväinä, juurikin samoista syistä. Nyt vaan olen paikassa, missä lounastarjonta on kohtuullista (ainakin jos ei ajattele siltä kantilta, että tietäisi mistä ruoka on peräisin) ja suurin osa porukasta käy ulkona syömässä. Eli tilanteessä, jossa sosiaalisuus kärsisi periaatteen kustannuksella.
Joo, lounaiden sosiaalinen puoli on kyllä merkittävä ja nautin siitä kovasti työreissuissa. Jos täällä taso olisi yhtään parempi, niin olisi kiva syödä välillä muidenkin kanssa (vaikka tuosta miehestä kovasti tykkäänkin :)).
Olen ehdottomasti samoilla linjoilla kanssasi lähi- ja sesonkiruoan merkittävyyden suhteen. Lukiessani postaustasi oivalsin, että käytän liian paljon tuontituotteita – kiitos, että avasit silmiäni!
Hiidenuhma, voi miten hauska kuulla :)
Erinomainen haaste!
Me otamme osaa lihattomaan lokakuuhun, joskin miehen työreissu saattaa aiheuttaa hankaluuksia.
Kannattaa lukea joku aika sitten kirjoitettu juttu, jossa toimittaja söi kuukauden vain ja vain suomalaista ruokaa.
http://nyt.fi/20130215-rehellisen-suomalaisen-leivaen-rukiit-tulevatkin-ulkomailta/
Tällaiset kokeilut on mielenkiintoisia, kun niiden myötä yleensä sitten löytyy kaikenlaisia uusia juttuja, joista on iloa myös myöhemmin. Joko on nektariini-habanero tehty?
Hannele, minä luin tuon silloin aikoinaan, ja ajattelin juurikin niin, että kotona asiat on simppeleitä, mutta ulkoruokinnassa menee hankalaksi. Siksi vähän oionkin suomalaisen ruuan lokakuussani ;)
Ankerias, sanos muuta. Ja ainakin pysäyttää ajattelemaan, että jotain mätää on siinä, ettei keksi miten söisi suomalaista ruokaa kodin ulkopuolella, ainakaan helposti ja joka päivä. Ei ole hilloa tehty vielä, josko huomenna illalla ehtisi. Vaikka onhan tässä kaikenlaista muutakin.
Lähetä kommentti