torstai 11. heinäkuuta 2013

Palstailoa ja -pettymyksiä

Ensin ne hyvät uutiset: palsta ei ollut juurikaan kärsinyt vajaan kahden viikon palstatauosta, vaikka koko aikana oli satanut vain pari milliä vettä. Etenkin rikkaruohot voivat erittäin hyvin. Esikoinen sanoi palstalle tullessaan, ettei meinannut tuntea koko paikkaa, kun se on niin hieno nyt.

Sadonkorjuun voi sanoa nyt alkaneen, herneet ovat juuri sopivia nyt ja tästä eteenpäin, punajuuria, porkkanaa ja palsternakkaa voi jo alkaa nostamaan, samoin sipulia. Tänään tein kanakeiton, johon kaikki juurekset tulivat omalta maalta, tämän kesän ensimmäinen ruoka omalta maalta (paitsi se kana).

Ensimmäinen kesäkurpitsa oli päässyt jättisuureksi, mutta eiköhän se kuitenkin tule syötyä. Avomaankurkkuja tuli useampi, samoin mansikoita oli kypsynyt melkoisesti. Ensimmäisen kukkakimpun sain kerättyä erivärisistä ruiskaunokeista ja kehäkukista. Niin kesäistä niin kesäistä.

Ja sitten ne pettymykset. Pikkupettymys siitä, että kaikki unikot olivat kukkineet poissaollessa, pelkät kodat olivat tilalla. Nyt saavat kypsyä ja syksystä pitää kerätä siemenet jos vaikka ensi vuonna olisi parempi tuuri kukinnon suhteen.

Ja se iso pettymys: lehtikaalisato on melkein kokonaan menetetty. Vaikka ovat kasvaneet harson alla, jotkut ötökät ja nilviäiset ovat vallanneet koko penkin niin, että rangat enää on jäljellä. Toisessa penkissä kaalit eivät juurikaan itäneet, mutta samalla tapaa rei'itettyjä ovat sielläkin se vähä mitä kasvoi. Nyt on tarkoitus nostaa kaikki lehtikaalit maasta, sulkea ne isoon säkkiin maatumaan elukoineen päivineen, ja palauttaa maahan jonkun vuoden päästä. Kun maa on tyhjää, levitän niihin kahteen penkkiin tuhkat päälle, annan olla vähän aikaa ja lopulta käännän maan. Saa jäädä odottamaan ensi vuotta, en enää aio niihin mitään kylvää. Eipä ole suuren suuria lehtikaalipostauksia tulossa tänä vuonna. Myös pihan lehtikaalit on syöty. Niistä oli harso lentänyt pois, ja kaalit ovat tällä hetkellä täynnä pieniä vihreitä toukkia ja reikiä. Saavat lähteä nekin maatumaan. Se siitä talvivarastosta.

ps. Mies oli väsännyt todella hienon kastelusysteemin tomaateille, ja vastaava on tulossa palstallekin. Kyllä nyt kelpaa!

3 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Oman maan eka ruoka, hieno homma! Maistuu aina erityiselle.

Harmi noiden kaalien kanssa. Meilläkin oli mennyt kaikki mansikat - olen tosin alkanut epäillä ihmiskäsiä, koska mikään eläin ei varmaan poimi kauniisti kantoineen kai? Herneille on käynyt hullusti, mutta onneksi kaikki muu vaikuttaa oikein lupaavalle, vaikka satoa on saatu vasta yrteistä ja salaateista.

Jenkka kirjoitti...

Mulla ei ole porkkanoissa vielä piiiitkään aikaan mitään syömistä ja kurkut obat max 15cm taimina vielä. Toissa vuonna kurkut asvoi hyvin, tämä ja viime vuosi aivan surkeasti. Harmittaa kun kurkut on niin hyviä!

sauvajyvänen kirjoitti...

Isot linnut vetävät marjat kantoineen päivineen, eli mahdollista sekin on.

Kaaleista sittenkin vähän parempia uutisia, se toinen penkki onkin säästynyt. Se huonosti itänyt. Mutta koska kaalit ovat olleet harvassa, ovat ne aika valtavan kokoisia, eli kyllä niistä monta ruokaa saa aikaiseksi, vaikkei ämpärikaupalla kuivattavaksi riitäkään. Toisen penkin vedin tyhjäksi, kaalit säkkiin ja säkin suu kiinni. Levitin tuhkan ja jossain vaiheessa käännän maan. Levitin tuhkaa myös säästyneen penkin ympärille, jos vaikka etanat tietäisivät pysyä poissa.

Jenkka, porkkanat olivat minulla sellaisia kymmensenttisiä ja suunnilleen sentin halkaisijaltaan, eli ei suuren suuria, mutta sopivasti kun harvensi, sai kivasti keittoon sellaisia pikkuisia lantteja.