Mansikka-seljankukka-drinkki

Tämän drinkin esikuva löytyy River Cottage Fruit Everyday -kirjasta, olen kirjoittanut kirjasta aiemmin, peräti neljä vuotta sitten. Drinkki ei ole sama, mutta ilman tuota ohjetta tätä drinkkiä ei olisi. Ja jos ei olisi ollut niin kiire päästä maistamaan juomaa, olisi sen voinut koristella mansikkaviipaleella ja ottaa muutenkin paremman kuvan. 

Ostin eilen ensimmäisen laatikon mansikoita, jotka kyllä syötiin aika suoraan sellaisenaan, mitä nyt vähän jätettiin mansikkakakkua varten, jonkin verran meni strutsinmunapannukakun kanssa ja sain muutaman litran pakastimeenkin saakka. Sen verran vielä oli laatikolla hintaa, että hetken odotan ennen kuin pakastan mansikat.

Leivontapäivän iltaan sopi hyvin ihana gini-drinkki:

2-3:lle

3 dl mansikoita

2 jääpalaa seljankukkamehua

7 jääpalaa

8 cl Napue-giniä

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvää, niin tosi hyvää.

Jämät makaronilaatikkoon

Eilen syötiin varsinaista ruokahävikin torjumisruokaa. Muutama päivä sitten valmistin pienen peuranpaistin kamadossa mediumiksi, rubissa mm. katajaa, timjamia, pippureita ja paprikaa, sekä tietysti suolaa ja tummaa sokeria. Pala oli kuitenkin sen verran reilu, että sitä riitti toissapäiväisen pizzan täytteeksi muiden lisukkeiden ohella, eikä viekäkään mennyt kaikki. Kuopus toivoo aina myös kinkku-ananas-pizzaa (joo, sitä paheksutuinta pizzaa), mutta eipä sitä kinkkuakaan kaikkea kulunut. Juustojakin jäi yli. Olin nostanut myös muutaman upean sipulin jo muutama päivää sitten, joten nekin oli hyvä aika käyttää. Näin syntyi makaronilaatikko kaikesta mahdollisesta:

5 dl makaronia

2-3 uutta sipulia

200 g kinkkusuikaleita

200 g peuranpaistia

100 g (Jukolan juuston) Cheddar-juustoa raastettuna

½ dl parmesania raastettuna

3 munaa

4 dl maitoa

Keitä makaroni melkein kypsäksi. Silppua sipulit ja niitä kuullota pannulla. Leikkaa peura ohuiksi suikaleiksi. Sekoita makaronin joukkoon kuullotettu sipuli, lihat ja juustot. Kaada munamaito päälle ja paista 200 asteessa uunissa tunti.

Ei tämä ehkä sellainen gourmet-elämys ollut että tulisi vasiten tehtyä, mutta hyvä mieli kuitenkin että sai lihat käytettyä koko perheen ruokaan.

Seljankukkamehu

Minä sain muutama vuosi sitten Kielometsästä Mustaseljan istukastaimen, Maijan (skrollaa linkin sivua alaspäin, sieltä löytyy teksti mustaselja Maijasta). Tämä on aikoinaan siemenkylvöstä lähtenyt hyvin Suomen oloja kestävä mustaselja. Mustaseljasta löytyy juttua myös Maaseuduntulevaisuudessa. Kasvi on alkanut kiinnostaa puutarhaharrastajia kovastikin, vaikka talvenkestävyydessä onkin vielä ongelmia. Minun saamani puu on kasvanut parissa vuodessa komeaksi, ja kestänyt hyvin ainakin toistaiseksi viileän paikan ja oudot talvet.

Mustaseljaa ei tule sekoittaa lievästi myrkylliseen terttuseljaan, jota kyllä kirjoituksissa kehutaan kauniiksi pensaaksi, mutta meillä sitä on aina kutsuttu paskanmarjaksi (ai kun oli lapsena jännää aina kun äiti mainitsi pensaan nimen). Tai kuten Kielometsän Jukka sanoi, että rikkaruohohan se on.

Mustaselja ei liene ehdi tehdä marjoja Suomessa, ei ainakaan meillä mökillä, mutta ei se haittaa, nimittäin kukat ovat niin hienon makuisia. Minä keräsin mökkilomalla ensimmäiset kukinnot, ja tein niistä mehua. Googlasin ohjeita, ja monenlaista löytyi. Vähän oli eroja ainesten suhteissa, ja siinä että käytettiinkö kiehuvaa vai kylmää vettä. Minä tein mehun kuitenkin näin, sillä en halunnut siitä liian sitruunaista (lue: minulla oli vain yksi sitruuna) enkä liian makeaa (lue: minulla ei ollut enempää sokeria).

Täytyy vielä todeta, että tämä mehu on ihan käsittämättömän ainutlaatuisen hienon makuista! Jopa siinä määrin, että maisttuani mehua vuorokauden jälkeen makukokemus oli niin vaikuttava, että mehu tuli uniini. Sitä ei usein tapahdu, ei todellakaan. 

35 mustaseljankukkaa

1 sitruuna

1½ l vettä

10 dl sokeria

3 rkl sitruunahappoa

Kerää kukinnot, ja ravista niistä mahdolliset hyönteiset pois (jos siis olet hyönteisten ystävä). Irrota kukinnot isommasta varresta. Pese sitruuna hyvin, kuori siitä keltainen osa kuorta ohuesti kulhoon. Kuori valkoinen osa sitruunaa pois, ja viipaloi sitruuna. Laita kulhoon kukinnot ja sitruunanviipaleet kerroksittain.  Kiehauta vesi, sokeri ja sitruunahappo ja kaada kulhoon kukkien päälle. Anna jäähtyä, ja säilytä 3-5 vrk kylmässä. Siivilöi mehu, ja pakasta erissä. 

Laimenna mehua n. 1:6-7 tai käytä muuten haluamallasi tavalla. Drinkit, boolit, kuohuvat, niin tiedän mitä kaikkea keksinkin. Ja kukista pitää tehdä ainakin niitä lettuja, ja vaikka mitä muutakin. Upea maku kertakaikkiaan!

Kuten tarkkasilmäiset puutarhaihmiset huomaavat, tänä(kään) vuonna ei ole odotettavissa tomaatti- eikä chilisatoa. Sentään jo heinäkuun puolväli.

Kolmen sipulin tatti-lehtikaalipasta

Tulihan se kylmän kevään ja kesänä jälkeen aika, että päivän ruoka on mahdollista hakea palstalta. Tällä hetkellä palstalta löytää komeita sipuleita, salaattia, tilliä ja paljon lehtikaalia. Valkosipulikin on kasvanut hienosti, nostin nyt tätä ruokaa varten yhden sipulin, joka jäi viime vuodesta maahan. Viime vuonna nosto jäi liian myöhään, ja muutamista varret olivat jo mädäntyneet, joten koko sipuli jäi maahan, nyt nostelen niitä käyttöön, sillä eihän niillä ole tilaa kasvaa, kun jokaisesta kynnestä kasvaa oma sipuli. 

Minulla on tiedossa pakastimen sulatusta, ja muutenkin mielessä on varastojen tyhjennystä ennen kuin uusi satokausi pääsee toden teolla käyntiin. Useampana aamuna on tullut juotua lehtikaali-mustikka-smoothieta ja pitihän sitä muutkin kaapitkit käydä läpi. Minulla on viime vuodelta vielä kuivattuja tatteja jäljellä, joten siitä sai oivan lisän tämän päivän ruokaan. Sanomattakin on selvää, että olen yksin kotona, eikä kukaan ole kommentoimassa mitään lehtikaalista ja/tai sienistä.

muutama kuivattu herkkutatin viipale

voita/öljyä

2 pientä sipulia (puna- ja kelta-)

1 pieni valkosipuli

kourallinen lehtikaalia

suolaa/pippuria myllystä

n.80 g pastaa

parmesania

Laita kuivatut tatit likoamaaan pieneen vesitilkkaan, anna turvota vähintään puolisen tuntia. Laita pannulle rasvaa, ja kuullota siinä viipaloidut sipulit. Lisää tatit liemineen pannulle, lisää pilkottu lehtikaali. Anna vähän paistua pannulla, ja sekoita keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Raasta vähän parmesania päälle ja nauti kesän mauista.

Kanarisotto kasarityyliin Muurikalla

Sanon heti, että tämähän ei ole mikään oikea risotto. Ennen kuin siis alkaa lynkkaus että eihän tämä ole risottoa nähnytkään. Mutta käsi ylös kaikki kasarinuoret/lapset/aikuiset, jotka muistavat sen risoton, jossa oli paistettua kanaa tai muuta lihaa, keitettyä riisiä ja hernemaissipaprikaa. Jep, sitähän se silloin oli. Tämä ei sinänsä ole ihan aito kasaririsotto, sillä tässä on myös mausteita. Ja jotta saadaan lisää kasarimuistoja, teen vielä joskus sitä maksapaellaa mitä äiti aina teki hirvestysaikaan.

Mutta koska muurikka on käyttökunnossa, oli ihan pakko tehdä tätä vanhanaikaista ruokaa. Mökkiruokaa parhaimmillaan, nopea, helppo, ja maha tulee varmasti täyteen. Lisäksi vain uudesta kaalista salaatti, ja päivän ruoka oli siinä. Ja vaikka sanon kana, oikeastihan kyseessä on broileri. Jokainen ostaa sellaista kuin itselle sopii, minä ostin nyt sitä mitä sattui pikkukaupungin kaupasta saamaan sunnuntai-iltana. Tästä annoksesta söi viisi ihmistä, kaikki meni, mutta kenellekään ei jäänyt nälkä.

900 g kanansuikaleita

4 rkl soijakastiketta

2 rkl osterikastiketta

1 rkl (vahvaa) curry-maustetta

1 rkl viherpippureita morttelin kautta

1 tk chiliä

2 tl suolaa

2½ dl riisiä (esim. jasmine)

5 dl vettä

1 tl suolaa

2 isoa sipulia

1 pss pakastemaissia

1 pss pakastettuja herneenpalkoja (tai vajaa litra tuoreita)

öljyä paistamiseen

Mausta broilerin suikaleet halutulla tavalla, minulla oli nyt nuo mausteet. Keitä riisi ohjeen mukaan melkein kypsäksi.

Tee muurikan alle tulet. Pilko sipuli, ja tarvittaessa muut kasvikset (tai avaa pussit valmiiksi). Lisää kuumalle pannulle öljyä, paista lihat siinä. Lisää sipulit, paista niitä hetki, lisää muut kasvikset. Kääntele lopulta riisit joukkoon ja anna paistua hetken. Syö ulkona hyvän salaatin kanssa.

ps. Vesi on lämmennyt 18 asteeseen. Tein vielä vähän kasvimaata lisää, kylvin siihen tänään mangoldia ja krasseja. Saa nähdä miten vielä ehtii. Pikkujänis söi salaatit ja osan punajuurista. Kanahaukka söi pikkujäniksen. Kylvin uutta salaattia. 

Muurikkapannu kuntoon

Mökiltä löytyi muurikkapannu, jota ei ole käytetty ainakaan n. 15 vuoteen, ellei sitten tauko ole ollut vieläkin pidempi. Irtojalat ovat ruostuneet kiinni, mutta se ei haittaa. Pannu oli kuitenkin siinä kunnossa, että halusin huoltaa sen ennen kuin tein sillä ensimmäisen kerran ruokaa. Olen tehnyt ennenkin rasvapolttoja valuraupannuille ja -padoille, mutta silti fiilistelin viisi vuotta vanhalla Vatsasekaisinkilinkolin-blogipostauksella, joka minusta on kaikkien valurautapostausten äiti, ihan jo ihanien kuvien takia.

Tästä kaikki alkoi. maatilatorilta ostettua silavaa, ja pannu siinä kunnossa kuin se löytyi kesäkeittiön seinältä. Tein hyvät nuotiotulet ja laitoin muurikkapannun ylösalaisin tuleen (yläkuva).

Pannu polton jälkeen. Tässä vaiheessa raaputin kaikki liat ja harjasin ja puhaltelin noet pois. Ruostetta nousee hetkessä pintaan, ja pikkusade ei ainakaan vähentänyt sitä. Tämän jälkeen annoin pannun jäähtyä, mikä kävikin nopeasti jäätävässä viimassa, lämpö oli siinä n. kymmenessä asteessa, heinäkuuta parhaimmillaan.

Kun pannu oli jäähtynyt, hieroin siihen huolella sianihraa. Lopulta poltin tämän pannuun kiinni hyvässä tulessa. Siirtelin puita ja hiillosta niin, että varmasti joka kohta pannusta kuumeni riittävästi.

Ensimmäinen ruoka vuosikausiin tällä muurikalla oli simppeli wokki. Hyvää possua maatilatorilta, sipulia, paprikaa, ja pikkukaupan vaatimattomasta vihannesvalikoimasta johtuen pakastevihanneksia, lisänä mausteita ja nuudelia. Mausteita ja maustekastikkeita saa käyttää ensi kerralla enemmänkin.

ps. Eilen illalla piti lämmittää mökkiä. En muista että olisin ikinä koskaan lämmittänyt mökkiä heinäkuussa.

Blogin päivitystä pienesti - puutarha

Kun aloitin blogin pitämisen, ajattelin jakaa kirjoitukset kolmeen osaan tunnistein. Hyvin pian ruuan kohdalla huomasin, ettei jako toimi, se vaan on ihan liian karkea jako. Puutarhajutut olen tähän saakka pitänyt kokonaan puutarha-tägin alla, ja asia on häirinnyt minua jo jonkin aikaa. Ensinnäkin juttuja on jo kertynyt jonkin verran, ja toiseksi, tiedän että joku on kiinnostunut pelkästä ruukkupuutarhasta, toinen savisesta palstamaasta jne., ja näiden hakeminen blogista on ollut mahdotonta

Mikäpä olisi parempi tapa viettää kesälomapäivää jolloin ulkona on +10 astetta, vesi on +16 ja vettä vihmoo aina silloin tällöin, kuin päivittää blogin tunnisteita kuntoon. Aloitin nyt puutarhasta, toisella kerralla aion käydä leivonta-tägin kimppuun, ja jakaa sen suolaisiin ja makeisiin leipomuksiin, tai sitten luopua koko tägistä, mietitään vielä. Säilytin vielä puutarhan, mutta sen lisäksi lisäsin seuraavat tunnisteet:

Palstaviljely - kaikki mikä liittyy saviseen kaupungin vuokrapalstaan. Asiaa savimaan viljelystä, keittiöpuutarhan sadosta, suunnitelmista ja maanparannuksesta. Kitkemistä, turhautumista ja riemua, kaikkea löytyy.

Ruukkuviljely - viljelen omalla pihalla ruukuissa chilejä ja tomaatteja ja jonkun verran yrttejä. Alkuvuosina satokuulumisia, nykyisin eniten valitusta johtuen monesta peräkkäisestä huonosta kesästä.

Laatikkoviljely - minulla on pihassa muutama kasvulaatikko, joten juttuja niiden hoitamisesta ja sadosta. Viljelyä pienesti, lähinnä salaatteja ja lehtikaaleja, vähän muuta.

Mökinkasvimaa - viljelen myös mökillä pientä, reilun puolen aarin kokoista kasvimaata (yllä kuva tältä viikolta). Kasvimaa on savimaata, joten lisää savimaakuulumisia, suunnitelmia, kitkemistä ja satoa.

Marjapensaat - minulla on sekä kaupungissa että mökillä paljon marjapensaita. Niiden hoitoa, satoa ja muita kuulumisia

Hedelmätarha - kaupungissa muutama hedelmäpuu, mökillä enemmän. Juttua hedelmäpuista, leikkuusta, sadosta ja tuholaisista.

Kukkapenkki - tämän alta löytyvät jutut sekä oikeasta perennapenkistä että ihan tavalliset kirjoitukset kukista joita kasvatan mökin kasvimaalla ja palstalla.

Puutarhajuttu - jonkin verran on kertynyt myös ihan yleisiä juttuja puutarhasta, filosofiaa, haasteita, yleistä pohtimista. Nämä kaikki sekalaiset tarinat löytyvät tämän tunnisteen alta. 

Toivottavasti blogista löytää nyt paremmin ihan pelkästään tunnisteiden avulla juttusarjoja, jos joku sellainen kiinnostaa. Toistaiseksi en ole lisäämässä erillisiä välilehtiä eri asioille, vaikka käteviä nekin olisivat. Huomasin että puutarhajuttujen määrä on laskenut paljon viime vuosina. Kesät ovat olleet sellaisia, ettei satotarinoita juurikaan ole tullut.

Joshua McFaddenin lehtikaalisalaatti

Joshua McFadden on se kokki, joka teki lehtikaalista trendikkään USAssa kymmenen vuotta sitten, ja siitä alkoi yhden kasviksen maailmanvalloitus. Hän oli kyllästynyt talven kehnoon salaattitarjontaan ja valmisti maukkaan salaatin tuoreesta lehtikaalista. New York Times julkaisi reseptin, ja loppu onkin (lehtikaali)historiaa. Silloin ennustettiin että lehtikaali on hetken muotivillitys, mutta pitkä hetki siitä hetkestä on kulunut.

Suomeen lehtikaalin suosio tuli normaalilla viiveellä. Kun minä julkaisin ensimmäisen lehtikaali-reseptin kesällä 2011, en löytänyt netistä siitä suomenkielellä oikeastaan mitään. Mutta pikkuhiljaa suosio kasvoi täälläkin, ja nykyään lehtikaalia saa kaupasta ympäri vuoden ja reseptejä löytyy pilvin pimein. 

Joshua McFaddenilta ilmestyi toukokuussa kirja Six Seasons, Kuusi vuodenaikaa. Kirja on ihanan inspiroiva juuri tällaiselle kotikokkaajalle ja keittiöpuutarhurille, jonka mielestä punajuuri on kaksi juuresta: se kesällä juuri maasta nostettu, ja sitten se talven pelastaja jota on säilytetty kellarissa monta kuukautta nostamisen jälkeen.

Kirja on jaettu kevääseen, alkukesään, keskikesään, loppukesään, syksyyn ja talveen. Jokaisessa kappaleessa on monia kokeilemisen arvoisia reseptejä, yhteensä niitä on kirjassa 225, ja samoja kasviksia esiintyy eri aikoina erityylisissä resepteissä. Sesongit sellaisenaan ei ihan kaikki käy suoraan Suomen oloihin, esim. härkäpapu on minulla vasta vähän aikaa sitten itänyt, vaikka kirjassa se on kevätsesongissa. Mutta eipä sekään haittaa, reseptit ovat niin houkuttelevia, että ihan sama milloin niitä kokkaa. 

Joshua jakaa lehtikaalit kolmeen luokkaan, eli palmu-, kihara- ja venäläisiin kaaleihin. Minä pidän tästä jaosta, sillä olen pitänyt kaikkia näitä kolmea aina lehtikaaleina. Joskus minua on oikaistu, ettei palmukaali olisi lehtikaali vaan se olisi mustakaali tai milloin mikäkin. No nyt voin vedota Joshuan luokitteluun ja olla samaa mieltä edelleen.

Minä tein ensimmäisenä tästä kirjasta sen lehtikaalisalaatin joka aloitti kaiken, vaikka ei olekaan talvi. Resepti oli palmukaalille mutta minulla vain osa oli palmukaalia, suurin osa oli Red Russiania, joka on ylivoimainen suosikkini kaikista lehtikaaleista. Minulla ei ole tarkkoja määriä tässä, tein salaatin aika soveltaen mökillä. Joshuakin käski maistelemaan ja tekemään sen mukaan, ja minähän tottelin. Kirjassa kyllä oli tarkka ohje isommalle määrälle, tämä on siis summittainen ohje paljon pienemmälle määrälle. Kirjan alusta löytyy myös hyvä ohje leivänmuruille, minä oikaisin nyt ja tein ne yksinkertaisesti paahtoleivästä.

iso kourallinen lehtikaalia

½ pienen pieni valkosipulin kynsi (ei ollut)

1 rkl pecorino-juustoa raastettuna

1 rkl öljyä

1 rkl sitruunamehua

kuivattua chiliä

suolaa ja pippuria myllystä

kuivattuja leivänmuruja

Leikkaa lehtikaalit ihan ohuiksi suikaleiksi. Pilko valkosipuli tahnaksi veitsellä, minulla ei ollut mökillä valkosipulia eli se jäi tästä salaatista pois. Raasta juustoa, sekoita se öljyn, sitruunamehun ja mausteiden kanssa ja sekoita salaatin joukkoon. Lisää leivänmurut ja raasta vielä vähän juustoa koristeeksi. Anna salaatin mehustua hetki ja nauti upeasta salaatista vaikka keskellä kesää tai talvea.

Salaatti syötiin mökillä yksinkertaisten hampurilaisten kanssa, tai siis ne jotka söivät. Tämä on juuri sitä ruuanlaittoa jota olen kaivannut viime aikoina, lomaonnea.

Lomasuunnitelmia

Tapasin ystävääni tuossa päivänä muutamana ravintola Vinkkelissä. Juttelimme kaikesta mahdollisesta, myös lomasuunnitelmistamme. Alkoi ihan naurattaa, sillä meillä oli lähes identtiset lomasuunnitelmat. Saatoimme myös olla lähes identtisessä uupuneessa ja univelkaisessa tilassa.

Minun suunnitelmat tälle lomalle ovat seuraavanlaiset:

1. Nukkuminen

2. Lukeminen

3. Ei minkään tekeminen

4. Ehkä kutominen (neulominen toisilla murrealueilla)
5. Pienet kotimaanmatkat, kohteina esim. Juva, Järvenpää/Tuusula ja Miehikkälä

Lomaan kuuluu myös tietysti se sellainen normaali arjen puuhastelu mitä ei ole viime aikoina ehtinyt tehdä, kuten siivoaminen, kitkeminen ja hyvän ruuan valmistaminen. Sellainen loma suunnitelmissa, taitaa olla aika erilainen kuin muiden suunnitelmat keskimäärin.


ps. Kyllä on Vinkkeli lempiravintoloitani Helsingissä tällä hetkellä. Kuinka nautinkaan valkoisista pöytäliinoista, kauniista kattauksesta ja täydellisesti ruokiin sopivista viineistä sen upean ruuan lisäksi. Ei ole "rustiikkisia" eripariruokailuvälineitä, tylsiä veitsiä tai käyneeltä mehulta maistuvia alku-luomu-biodnaaminen-vain200pulloa-viinejä.

Marinoitu punasipuli

Vaikkei se Nanna nyt kirjoittanutkaan minulle hirvireseptiä kamadolle juhannukseksi, löysin häneltä hyvän ohjeen marinoidulle punasipulille. Ohje löytyy tuolta. Tiesin että hodarisämpylät  ja savustettu hirvi todellakin kaipaavat sipulia, ja oikeassa olin. Tämä on ihan huippuohje. Niin hyvää tämä sipuli on, että tuo määrä olisi sopiva määrä ehkä neljälle (lue: ehkä kahdelle).

200 g punasipulia

1 dl öljyä

2 rkl punaviinietikkaa

½ tl suolaa

2 rkl fariinisokeria

Viipaloi sipulit. Sekoita marinadin aineet keskenään, ja sekoita sipuleiden joukkoon. Anna marinoitua yön yli, ohjeen mukaan säilyy pari viikkoa (lue: teoreettisesti, tulee varmasti syötyä ennen sitä).

Savustettu nyhtöhirvi kamadossa

Juhannuspäivänä pöydän ääressä oli 11 henkeä. Perinteiseen tapaan lauantaina oli minun ruuanlaittovuoro. Viime vuonna söimme makeaa possua, tänä vuonna söimme savustettua nyhtöhirveä hodarisämpylöiden välissä. Lisänä marinoitua punasipulia ja kaalisalaattia. Ja sen lisäksi vielä tomaatti-mozzarella-salaattia ja edelleen sitä lasten toivomaa italiansalaattia. Lapsille pelkkää kaalia cole slawn tilalla. Lihaa jäi reilusti, cole slaw ja punasipuli menivät kaikki, sipulia olisi mennyt enemmänkin. Hodarisämpylät oli Kanniston leipomosta, parempia ei taida olla.

Hirvi vasemmalla, possut oikealle

3 kg aikuisen hirven paisti

20 ml Worcester-kastiketta

20 ml Coca-Colaa

1 rkl fariinisokeria

1 rkl suolaa

2 rkl paprikajauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

½ rkl jeeraa

½ rkl korianterin siemeniä

½ rkl viherpippuria

2 tl kuivattua timjamia

Sulata hirvenpaisti ja anna sen lämmetä niin, että sisälämpötila on vähintään 10 astetta. Poista tarvittaessa kalvot. Sudi lihan pintaan Worcester-kastikkeen ja kokiksen seosta. Sekoita rubin aineet keskenään morttelin kautta ja hiero lihan pintaan. Savusta kamado-grillissä 100 asteessa nelisen tuntia, tai siiheksi että sisälämpötila on n. 66-68 astetta. Käännä lihaa tunnin välein, pidä huoli että ensimmäisen parin kolmen tunnin aikana savua riittää. Minä laitoin aina muutaman kastellun omenapuun kiekon hiilien päälle samalla kun käänsin lihaa. Sumuta tai sudi nestettä tunnin välein samalla kun käännät lihaa. Kun liha on n. 67 astetta, kääri liha tiukkaan folioon, ja jatka lihan paistamista sadassa asteessa kunnes sisälämpötila oli n. 88-90 astetta, aikaa meni toiset vajaa 4 tuntia.

Anna lihan jäähtyä, ja revi se haarukalla lämpimänä, tai jos liha syödään myöhemmin, revi se nyhtöhirveksi jäähtyneenä uunivuokaan. 

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)

2½ dl Coca-Colaa

½ dl punaviinietikkaa

2 rkl fariinisokeria

1 Aji Cristal -chili

1 tl cayennea

1 tl jauhettua chiliä

Mittaa aineet kattilaan, pilko chili mukaan. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen vajaan tunnin verran niin, että se on vähän sakeampaa. Kaada kastike revityn lihan päälle ja sekoita hyvin. Jos olet tehnyt lihan ja kastikkeen aiemmin, peitä vuoka foliolla ja lämmitä 225 asteessa uunissa puolisen tuntia, tai kunnes se on sopivan kuumaa. Tuolle lihamäärälle olisi pitänyt olla kastiketta ainakin tuplamäärä, mutta hyvin maistui noinkin. Ensi kerralla sitten enemmän.


ps. Vesi oli 16 astetta, aamu-uinnilla 15 astetta.

Savustettua kassleria kamadosta

Ostimme kamado-grillin, Patton-merkkisen pizza-uunin tuossa joku aika sitten. Vielä ei olla paljoa ehditty grillailemaan tai savustamaan, vähän ribsejä ja pizzaa on kokeiltu. Nyt kokeilin siis kylmiltäni ensimmäistä kertaa vähän isompaa lihaa, sekä kassleria että hirveä samalla savustuksella. Olen lukenut ohjeita monista lähteistä, mutta eniten Poppamiehen sivuja.

Meitä oli juhannusaattona pöydässä 7 henkilöä syömässä, olin tilannut sitä varten kassleria grillattavaksi. Minulla oli siis kaksi vähän vajaan kilon kokoista kassler-palaa. Mökin grilli ei ehkä ole koskaan ollut kovin hääppöinen, mutta nyt se alkaa vedellä viimeisiään. Grillauskapasiteetti on siis todella rajallinen, joka korostuu etenkin kun syöjiä on vähän enemmän. Eikä se tuulinen +10 asteen ilmakaan auta. Mies keksi, että savustaisin kasslerit kamadossa samalla kun savustaisin hirven, ja niin sitten tein.

2 x 1 kg kassler

sinappia

2 tl suolaa

2 tl fariinisokeria

2 rkl paprikajauhetta

1 tl chiliä

1 tl cayennepippuria

1 tl valkopippuria

2 tl viismaustetta

omenapuukiekkoja

Voitele lihat ohuesti sinapilla. Sekoita mausteseos kupissa valmiiksi ja hiero lihan pintaan. Savusta n. 100:ssa asteessa Kamado-grillissä. Minulla oli hiilien päällä pari omenapuukiekkoa parin ensimmäisen tunnin aikana. Käännä lihapaloja tunnin välein, samalla voi lisätä omenapuuta hiilien päälle.

Kun lihan sisälämpötila on yli 65 astetta, mutta alle 70, kääri lihat tiukasti folioon. Minä tein tämän kolmen tunnin kuluttua. Jatka grillaamista vielä reilun tunnin verran, niin että sisälämpötila on 85 astetta, jätä liha folioon jäähtymään. Jos et syö lihaa heti, säilytä se jäähtymisen jälkeen kylmässä siiheksi, kun leikkaat lihat pihveiksi. (Jos tekisit nyhtöpossua, grillaa lihaa kunnes sisälämpö 87-89 astetta, ja anna lihan vetäytyä foliossa sen jälkeen vähintään muutama tunti.)

Pihvit voi syödä sellaisenaan, tai sitten grillata niihin vielä hyvä pinta. Syötiin grillatun maissin ja tomaatin kanssa, sekä italiansalaatin, kaali- ja tomaatti-mozzarella-salaattien kanssa.

ps. Syötiin ulkona vaikka varpaita paleli.

Hyvää juhannusta kaikille!

Yhden munan mansikkakakku

Tänään tuli juhlittua pienesti, paikalla oli vain kaksi aikuista. Poikkesin töistä tullessa hakemaan sushit, ja myöhemmin söimme jälkkäriksi pikkukakun. Olen aiemmin tehnyt koko perheelle pieniä kakkuja, sekä mansikasta että suklaasta, mutta nyt piti kokeilla vieläkin pienempää kakkua. Tuskin enää pienempää kakkua tulee tehtyä, mutta tämän tekeminen oli kyllä hauskaa. Ja kummankin mielestä kakku oli hassuimman näköinen kakku mitä on nähty. Kyllä oli romanttista laittaa kakku puoliksi.

1 isohko muna
0,55 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoa (erikoishienoa kakkujauhoa jos on)

½ l mansikoita
vajaa 1 rkl sokeria

1½ dl kermaa (tai 2)
½-1 rkl sokeria
vaniljajauhetta

Voitele ja korppujauhota kaksi ihan pientä kakkuvuokaa, halkaisijaltaan 11 cm. Riko muna mitta-astiaan, mittaa saman verran sokeria toiseen mittaan ja vähän vähemmän jauhoa kolmanteen (tai jos on kaksi mittaa, mittaa munat ja sokeri, kaada sokeri kulhoon ja mittaa jauhot samaan mittaan ja vasta sen jälkeen kaada muna kulhoon). Vaahdota muna ja sokeri hyväksi valkoiseksi vaahdoksi. Kääntele jauhot sekaan. Lusikoi toiseen vuokaan 2/3 osaa taikinasta, ja toiseen vuokaan 1/3 osa taikinasta. Paista kakkuja n. 15 min 175 asteessa. Minä otin pienemmän kakkupohjan n. 11 minuutin kohdalla pois uunista, paksumpi oli sen 15 minuuttia. Kumoa kakkupohjat lautasille, anna jäähtyä.

Viipaloi mansikat samalla kun kakku paistuu. Lisää niihin vähän sokeria ja anna mehustua.

Halkaise paksumpi pohja. Kostuta kakkupohjat mansikoista valuneella mehulla, jota on vähän jatkettu vedellä. Laita ensimmäisen pohjan päälle mansikoita ja kermaa (n. 1 rkl), lisää toinen kakkulevy, lisää mansikat ja kerma. Laita päällimmäiseksi viimeinen kakkulevy, päällystä kakku kermalla ja mansikoilla.

Jaa kakku kahtia ja nauti.


ps. Mies sanoi, että jos olisi saanut aikoinaan elinkautisen, olisi nyt vapaa mies. Jepjep, romantikko mikä romantikko.

Teen ystävää hemmotellaan - maakuntamatkailua

Kävimme kesälomamatkalla viisi vuotta sitten Teahouse of Wehmais -teetuvassa. Jutussa oli esikoisen, silloin 7 v, ottamat kuvat, ja vähän hehkutusta upeasta miljööstä, palvelusta ja valikoimasta Juvalla, mm. upeana vaihtoehtona aapeeseelle. Ehkä tämä postaus oli inspiraationa kutsulle, jonka sain vähän aikaa sitten Anna Grotenfelt-Paunoselta, teehuoneen emännältä. Matkan järjestäjänä oli VisitSaimaa yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Henkilökohtainen kutsu sai huomioni, ja kerrottuani kutsusta mies ja esikoinen yhteen ääneen vaativat että totta kai minun pitää lähteä reissuun. Matka sattui keskiviikolle, mutta sain vaihdettua päivän ainoan kokouksen edelliseen päivään, joten sain käyttää ylityövapaita ja ottaa yhden päivän vapaata keskelle viikkoa. Onneksi otin, niin antoisa, herkullinen ja etenkin inspiroiva reissu meillä oli. Olin siis reissussa kutsuttuna vieraana ja niin matkat kuin syömisetkin tarjottiin meille kaikille, jotka olimme mukana.

Reissu alkoi Hirvensalmelta Siiriäisen luomutilalta, jossa saimme tutustua Charolais-pihvirotukarjaan: sympaattisiin ja hyväluontoisiin lehmiin, pikkuvasikoihin, sekä tietysti laiskantyytyväiseen Jaakko-sonniin. Tilan emäntä Anna Siiriäinen kertoi eläimistä, kasvatuksesta, ruokinnasta ja kaikesta muustakin hauskasti, maatilamatkailua parhaimmillaan.

Aamupalaksi saimme pizzaa ja naudan kuvepaistia. Otava food Factoryn Ilkka Arvola oli odottamassa meitä laitumen vieressä ja grillasi flank steakia. Pizzat oli valmistettu aiemmin leipomossa, ja päälle lisättiin muutama pala paistia. Ehkä parasta nautaa mitä olen syönyt, yksinkertaisesti grillattuna ja aavistus pippuria päällä, vähän enemmän suolaa. Tätä lihaa täytyy tilata joskus, jos vaan se onnistuu logistisesti. 

Laitumelta siirryimme takaisin bussiin ja kohti Juvaa. Saavuimme Wehmaan kartanolle teehuoneen pihaan, jossa Anna Grotenfelt-Paunonen toivotti meidät tervetulleiksi ja skoolasimme kuohuvalla juomalla, jossa oli myös teetä. Samassa pihapiirissä on Deli&Deco-kauppa, joka avataan nyt perjantaina. Kaupasta löytyy kaikkea mahdollista teen ystäville, paikallisia herkkuja sekä monenlaista sisustustavaraa. Kaikessa on panostettu lähituotantoon, ja se mikä tulee kauempaa, on luomua ja/tai kestävää.

Kaupasta näkee myös keittiöön, joka on suunniteltu niin, että siellä on mahdollista pitää kokki- tai leivontakursseja pienelle porukalle. Remontti on toteutettu paikallisin voimin, alueelta on löytynyt kaikki tarvittava ammattiosaaminen. Vanhan tallin hirret ovat hienosti näkyvillä, ja uudet ikkunat ovat kuin paikoilleen tehtyjä (mitä ne tietysti ovatkin, tämä on perheen sisäinen vitsi).

Nautimme lounaan mukavasti rupatellen ja kuunnellen luomutuotannosta. Opimme kolmessa minuutissa Nils Grotenfeltiltä kaiken oleellisen luomusta (aikafani kyllä sanoo että meni siihen vähän yli kolme minuuttia). Luomutuotannon ydin voidaan jakaa kolmeen osaan, eli kasviin (maan hoitoa!), eläimeen (lajinmukaisuus!) ja valvontaan. Lounasta seurasi tietysti jälkiruoka, joka tällä kertaa oli toteutettu mielenkiintoisesti teemaisteluna. Tämä oli minulle, tavalliselle teenjuojalle ja teefanille, koko reissun kohokohta! Kuvittelen aina tietäväni teestä paljon, ja osaavani vaikka mitä, mutta niin vaan taas opin uutta. Anna on valmistumassa tee-sommelieriksi, ensimmäisenä (tietääkseni) Suomessa. Ylläoleva kuva on "kuvausrekvisiittaa" (harmittavasti reissulle oli tullut viime hetken peruutuksia, joten annoksia oli jokunen ylimääräinen), oikeasti aloitimme vasemmalta yksi tee ja jälkiruoka kerrallaan. Vasemmalla on vihreää teetä ja porkkanakakkua, keskellä oolongia ja suklaakakkua ja oikealla mustaa keemunia ja piimähyytelöä. Mikään ei ollut paremaa tai huonompaa kuin toinen, kaikki ihan täydellisiä yhdessä ja erikseen. Myös se oolong josta olen ennen ajatellut etten oikein pidä siitä eikä se oikein sovi minkään kanssa. No sopiihan se kun osaa. Mikä ihana jälkiruoka, miten ihana oli taas oppia uutta, kiitos Anna!

Minä tiedän mitä teemme kesälomalla. Joku reissu suunnitellaan niin, että pääsemme koko perhe Juvalle ja Mikkeliin. Suosittelen muillekin, eikä tarvitse miettiä missä käy syömässä. Ja pitää keksiä jotain asiaa isommallakin porukalla, haluan teemaisteluun uudestaan. Yläkerran ylisillä on hieno tila, johon mahtuu isompikin porukka maistelemaan, kokoustamaan ja nauttimaan.

Ruokamatkailu on hyvä syy matkailla (niiden sukulaisten lisäksi)!

Sauvajyvänen 6 v

Tasan kuusi vuotta sitten aloitin blogin pitämisen, kuvitellen silloin että katsotaan vuosi, ehkä jopa pari, että miltä bloggaaminen tuntuu. En olisi osannut kuvitella silloin, että sitä vietetään synttäreitä vielä kuuden vuoden päästä. Toisaalta en osannut ajatella muutenkaan, että millaista elämä on kuuden vuoden päästä, että mitä kaikkea tässä ajassa on tapahtunut töissä, elämässä, ja kuinka erilaisen hienoa on olla isompien lasten äiti. Edelleenhän olen sitä mieltä että minä en ole vanhentunut yhtään tässä ajassa, korkeintaan taantunut vähän lapsellisemmaksi (näitä keski-ikäisyyden tuomia iloja).

Blogimaailma on totisesti muuttunut tässä kuuden vuoden aikana, mutta viime vuoden angstin jälkeen en ole antanut asian häiritä, ainakaan paljoa. Seuraan yhä pienempää määrää blogeja, mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin arvokkaampia. Toisaalta harmittelen, että massan seasta on vaikea löytää uusia helmiä, sellaisia jotka bloggaavat sanomisen ilosta eikä siksi että kaipaavat uutta ammattia.

Tänä vuonna minulla ei siis ole mitään blogi-kriisiä, toisin kuin viime vuonna, jolloin mietin tosissani lopettamista, tai ainakin blogin muuttamista yksityiseksi. Postaustahti on vähän hidastunut, ja postaukset tulevat ehkä aavistuksen ryppäissä (lomaa odotellessa), mutta kirjoitan edelleen pääasiassa silloin kun se on kivaa, tai silloin kun on asiaa; ihan aina en silloinkaan, kun ei vaan ehdi/jaksa. Blogi on pysynyt edelleen tällaisena keskinkertaisena sisällöltään ja ennen kaikkea kuviltaan, eikä kehittymistä ole näköpiirissä. Aina välillä kipuilen sen kanssa, että teen kaiken niin hutiloiden ja huolimattomasti enkä mitään kunnolla, mutta se tunne menee aina ohi ennen kuin alkaisin oikeasti tehdä asioita toisin. Riittävän hyvällä mennään kuten tähänkin saakka. Asiaa tylsästi, ei hehkutusta, vähän (huonoja) kuvia, paljon mielipiteitä, ja otsikot edelleen sen Keltavalkonallen tasoa. Siitä on sauvajyvänen tehty, edelleenkin, luotettavasti jo kuuden vuoden ajan.