Viime pääsiäinen meni minulla aavistuksen kipuillessa sitä, kun itsellä ei mikään muuttunut, poikkeusaikana, mutta tuntui, että kaikilla muilla pandemia sotki pääsiäisssuunnitelmat. Sitä pysähtyi miettimään oman elämän tylsyyttä, kai. Tänä vuonna päätinkin panostaa vähän enemmän pääsiäiseen, ja keskittyä vain omiin juttuihin. Siksi en somessa ole ollut, minulta on mennyt ohi kaikkien hienot pääsiäisreseptit ja -kattaukset. HayDayta olen kyllä pelannut senkin edestä, ja Pokemon Go:ta. Siinähän nämä muutamat vapaapäivät kuluivat leppoisasti, ei tarvinnut murehtia mistään. Ennen pääsiäistä suunnittelin huolehtivani ainakin seuraavista pääsiäiseen iloa tuovista asioista:
- rairuoho
- keväiset pellavapyyhkeet keittiöön
- kattaus
- ruoka
- kukat
(mutta eihän se niin mennyt)
Rairuoho on unohtunut monena vuotena, nyt päätin kerrankin laittaa sen ajoissa. Ostin niitä siemeniä mitä löysin (eipä paljoa ole kaupoissa tullut käytyä), ne olivat Nelsonin timotein siemeniä. Kylvin ruohot ajoissa vaaleankeltaiseen Kilta-vatiin, samaan vatiin mihin mummo aina kylvi ruohot lapsuudessani. Muistan kuinka hienon tunnelman tipuineen se toi saliin, aina piti juosta sitä katsomaan. No nyt kylvin niin ajoissa, että jostain syystä ruohot olivat laonneet sunnuntaihin mennessä, enkä sitten laittanut niitä pöytään ollenkaan, olivatpahan vaan vieneet tilaa pari viikkoa keittiössä.
Selasin nettiä etukäteen tilatekseni pääsiäiseen sopivat pellavapyyhkeet keittiöön. Toisesta kutomosta ei löytynyt mieleisiä, toisesta juuri ne mitkä halusin olivat loppuneet. Niinpä se panostus jäi ajatuksen asteelle, ehkä ensi vuonna sitten.
Kattausta en miettinyt etukäteen yhtään, ei vaan huvittanut. Laitoin sitten sunnuntaiaamuna mitä mieleen tuli, nättihän siitä tuli noinkin, mutta ei ehkä ihan sitä mitä ajattelin. Pirjo Kopin sitoma kimppu sentään oli kaunis kuten aina.
Ruokaa kyllä tein pääsiäisenä, mutta en mitään fiiniä. Pitkänperjantain perinteinen kala-ateria kutistui kalavartaisiin ja nuudeleihin, kun äkillinen hevosen lantakuorma sotki aikataulut, eihän siinä sitten muuta ehtinyt, tärkeimmät asiat ensin. Kuvaakaan en ottanut. Ulkoilua kyllä tuli kevättuulessa, lillittyä savivellissä läpimärkää lantaa kärrätessä.
Lankalauantai menikin Kopparnäsissä ulkoillessa, kuopus jäi mielummin kavereidensa kanssa eikä lähtenyt meidän muiden mukaan, menetti upean ulkoilupäivän ja hyvät eväät. Pääsiäisen pääateria pelkistyi lopulta savukalaksi ja lohkopotuiksi, edelleenkään ei kuvatodisteita. Hyvä mieli ulkoilusta, meillä oli hieno reissu. Muuten ei pääsiäisenä menty minnekään eikä nähty ketään, puhelimessa puhuin sentään siskon kanssa. Kaipaan lapsuuden sukupääsiäisiä, kaikkia jo edesmenneitä sukulaisia, nykyisiä vanhuksia elinvoimaisina nuorina ja meitä lapsia lapsina.
Vuoden odotetuin brunssi syötiin sunnuntaina (ylin kuva). En ollut muistanut (tai viitsinyt?) kerätä sipulinkuoria etukäteen, joten meillä oli nyt amerikkalaisittain (karkkivärillä) värjättyjä munia. Keltainen väri jäi tarttumatta, eli keltaiset olivat valkoisia munia, ja oranssit fuksiaa. Vähän ärtsyä etten sanoisi. Toisen kerran elämässäni lihapiirakka epäonnistui, enkä tällä kertaa edes ymmärrä miksi. Maistui vaan todella pahalta. Jotain meni riisin kanssa pieleen, ja ehkä suolan ja maustamisen. Vaikka muka tein kuten ennenkin. Yleensähän lihapiirakkaa syödään päivälliselläkin, mutta ei tänä vuonna. Onneksi savukaloja oli jäänyt sen verran, että sillin ja keitettyjen perunoiden kanssa meillä oli kelpo ateria, joskin hyvin yksinkertainen ja nopea. Oli meillä oikein eineksiäkin: etälukiolaisen ruokapaketissa mukana tullutta tyrni-appelsiinisalaattia. Ja tänään olimme hävikin torjumiseksi pyttipannulinjalla, einestä jäi tällekin päivälle.
Tällainen pääsiäinen, ei stressiä, mutta ei juhlavuuttakaan. Ei tullut satsattua ruokaan, ja sekin vähän perinteisyys meni pieleen, enemmän tai vähemmän. Ei koristeita, ei erityistä muutakaan. Ja huomenna taas jatkan etätöitä, niinkuin ei mitään.
ps. Minulle jäi litsauksen voittomuna, tällä kertaa ei perinteisestä syystä. Osasin vaan valita hyvän ja kestävän kananmunan.
3 kommenttia:
No täälläkin semipääsiäinen. Pääsiäisen tunnelmaan pääsi hyvin 2xkun käytiin vanhemmilla syömässä, siellä on aina kaikki tiptop ja rairuoho kasvaa. Meillä kannoin pääsiäiskoristelaatikon sisään ja tuossa se on ollu olkkarin nurkassa kun ehdin siivota vain kuistin ja nyt sekin on jo sotkussa. Rairuoho alkaa olla parhaimmillaan nyt. Trullille sentään koristeltiin pajunvitsojs, mutta munat jäi maalaamatta. Ikuinen tappelu pukeutuuko Maitotyttö trulliksi vai ei ja pupuhan hän sitten oli kövi vähän naapureissa trullittelemass. Kokkoa ei ollu tietysti. Ostin tosi paljon erilaisia suklaamunia ja herkkuja ja ne laitoin sentään esille. Tänään katsottiin illansuussa Titanic kun Maitotyttö on sitä kovasti kinunnut. Että semmoinen pääsiäinen täälä!
Tein kaduntytöille munajahdin qrkoodeilla ja se meni pieleen kun kuvat oli mun googlekuvissa enkä tajunnut, että lasten oli pitänyt kirjautua sinne. Luulin tekeväni parhaan munajahdin ikinä ja näin paljon vaivaa.
Varmaan tosi monessa suunnassa alasajettu pääsiäinen. Me vierailtiin kavereiden mökillä (alle 6 hlöä, koiria ei lasketa vaikka ne eniten huomiota välillä vaatikin), lisäksi vegaaniosuus pääsiäisestä tyttären porukoiden kanssa olikin tosi herkullista.
Mua jaksaa vuodesta toiseen huvittaa tuo rairuohopääisiäinen, niin monta itämätöntä pääsiäistä. Tänä vuonna vedin ohraa Aaltomaljakkoon, ja aluksi näytti että kuusi kortta iti. Mutta kyllä siihen maljakkoon ihan pääsiäistunnelma kasvoi.
Nanna, minun korviin tuo kuulostaa ihan kunnon pääsiäiseltä, mutta teillä siellä kaikki onkin isompaa ;)
Merja, vuodesta toiseen suurinta hilpeyttä saa aikaan kuvat ihmisten rairuohoista. Miten helppo asia onkin niin vaikeaa :D
Lähetä kommentti