Etätyötä on takana suunnilleen 32 viikkoa, tästä ajasta olen ollut muutaman päivän työpaikalla. Tällä hetkellä meitä on taas kolme päivisin kotona sillä lukiolainen siirtyi etäopetukseen tällä viikolla. Rytmi, työt, ulkoilut ja kaikki menee jo vanhalla rutiinilla. Systeemit pysyy useammin pystyssä kuin ei, vaikka "mikään ei ole pysyvää paitsi häiriö".
Mutta kyllä ne tunteet ovat taas pinnassa, niin arjessa kuin juhlassakin. Ylioppilaat saavat todistuksensa koulun eteisessä ja kaikki juhlat on peruttu. Joulusta ei vielä tiedä, meiltä sitä ei kai ole peruttu, mutta huoli siitä, millainen joulu isälle tulee, on kova.
Meillä oli työpaikan etäpikkujoulut. Tiedän, että monilla työpaikoilla pikkujoulut on peruttu, jossain ne on vaihdettu huppareihin tai johonkin muuhun konkreettiseen, mutta meillä pidettiin etäpikkujoulut (meinasin sanoa perinteiset), ja hyvä niin. Pikkujoulutoimikunnan tontut muistivat meitä jo vähän etukäteen suklaalla ja tänään virittäydyimme tunnelmaan, jokainen omalla tavallaan.
Meillä oli mahtava katsaus menneeseen vuoteen etä-uutisten kautta, oli sanapilveä ja taidetta ja niin teräviä huomioita, että sai nauraa vedet silmissä. Lopuksi vielä katsoimme toisiamme iloisesti, mutta olihan se tosi haikeaa, liikutuksen näki ja tunsi toisistakin. Sellaiset pikkujoulut, ensin vedet silmissä hauskuudesta, ja lopuksi vedet silmissä ikävästä ja kaipauksesta. Kyllä saa olla onnellinen sellaisista työkavereista, että itkettää kun ei olla yhdessä 💚
Hei sata kuvaa eikä Teamssi kaatunut.
5 kommenttia:
Hauska, että etäpikkujoulut toimi!
Meillä oli perinteiset pikkujoulut ravintola Periscopessa hyvän ruuan ja juoman merkeissä. Vähän kyllä häiritsi, kun ravintolassa oli paljon asiakkaita, joten turvavälejä ei voinut pitää. Lisäksi kotimatkalla taksikuski puhui vain koronaan liittyvistä salaliittoteorioista, joihin hän uskoi. Melko painajaismainen matka :-D
Mukavilta kuulosti teidän pikkujoulut, etäilystä huolimatta. Tosi mukavaa, että yleens järjestettiin. Onhan se tärkeätä, että yhteishenkeä pidetään yllä.
Minulla ei ole pikkujouluja tiedossa. Ei ole työkaverit muistaneet sen jälkeen, kun opiskelemaan lähdin. Katselin juuri instasta, että ainakin osa sellaisia oli viettäneet. Nooh, se ehkä kertoo jotain siitä, että olen lähtenyt opiskelemaan!
Ulla,matka kuulostaa kyllä aika järkyltä. Kaikenlaisiin ajatuksiin sitä voikin törmätä.
marketta, kyllä, olen tyytyväinen että nne järjestettiin. Ehkä niillä oli isompi tarve kuin ymmärsikään, koska niistä seurasi niin voimakas tunnereaktio. Sinun opiskelut kuulostavat kyllä todella hienolta, polkuasi on ollut ilo seurata. Jotenkin ajattelen, ettei kukaan voi olla sille alalle niin sopiva kuin sinä olet.
Meillä oli kans kivat pikkujoulut Turussa elintarvikekehityksen porukalle. Meitä oli 17 ja kiersimme ensin savojärven kierroksen 6 km 4-5 hengen porukoissa. Päätepisteessä meitä odotti Perinnepadan trahteeraama ihana metsäsienikeitto (mm. ukonsientä ja mustavahakasta) omatekoiset juurileivät ja nokipannukahvit vadelma-kinuskipiirakan kera. Ulkoilma virkisti ja oli ihana nähdä ihmisiä muuallakin kuin ruudussa. Aivan laulatti!
Nanna, teidän juhlat kuulostivat niin ihanilta! Ja tuollainen sienikeitto, pääsisipä joskus maistamaan, nimim. 4 mustavahakasta ikinä löytänyt
Lähetä kommentti