Minä olen hyvin perinteinen ja arka sienestäjä. Olen kulkenut lapsesta saakka sienimetsällä äidin kanssa, joka oli tarkka sienestäjä. Vain hyvin tuttuja sieniä, ei valkoista, ei niitä joita voi sekoittaa muihin. Niinpä minäkin olen poiminut vuosikymmeniä vain muutamia tuttuja sieniä. Rouskuista haapa, kangas ja karva, nykyisin taas mustakin. Tateista herkku ja voi, punikkitatit tunnen mutten poimi. Kantarellit ja mustat torvisienet. Suppikset tunnen mutten niitäkään poimi, paitsi joskus muille annettaviksi. Lampaankäävät ja orakkaat. Siinä on tainnut olla koko aikuisikäni lajikirjo viime vuoteen saakka, vaikka paljon muita sieniä tunnenkin.
Viime vuonna päätin, että opettelen joka vuosi yhden uuden sienen ja otan sen käyttöön. Minulla tämä on pitkä prosessi, tutkin sienikirjoja paljon (vuosia) etukäteen, katson netistä kuvia ja ennen kaikkea luen Suomen sieniseuran FB-sivuja ahkerasti. Sama sieni on niin eri näköinen eri ikäisenä, eri vuotena ja erilaisessa metsässä. Siksi haluan olla täysin varma tuntomerkeistä, ennen kuin alan kerätä sientä syötäväksi.
Viime vuonna oli kohtuullinen sienivuosi, ja uutena lajina aloin kerätä sikurirouskua. Samana vuonna tuli toinenkin uusi laji, nimittäin mustavahakas. Niitä löysin tasan kaksi, enkä ole vielä löytänyt valitettavasti enempää, ihana sieni. Tänä vuonna minulle uutena sienenä tuli kehnäsieni ja limanuljaska. Ja tunnistin myös kangaspalsamirouskun puolukkametsässä.
Olen siis tuplannut tavoitteeni, toisaalta tiedän että edessä on huonojakin sienivuosia, eli ei haittaa jos joku vuosi jää välistä. Ensi vuonna ajattelin alkaa tutustua haperoihin. Tunnistan jo varmasti kangas- ja keltahaperon, ja kumpaakin kasvaa sienimaastoissani joten niistä voisi aloittaa.
Sikurirouskut olen pääasiassa kuivannut. Tein myös kokonaisista rouskuista sienipiirakan. Juju tässä piirakassa on käyttää kokonaisia lakkeja, piirakka sinänsä voi olla millainen tahansa.
Lempitäyte, esim tuo juustoinen, tai sitten vaikka vain kermaviiliä ja munaa, suolaa ja pippuria.
Sikurirouskuja. Paista lakit ensin vähän aikaa pannulla voissa, nostele piirakan päälle. Paista n. 200 asteessa uunissa n. 35 minuuttia.
Hyvä ja maukas piirakka, hienolla tavalla erilainen kuin perinteiset kantarelli- ja suppispiirakat. Ihana aromikas sieni.
Hyvä ja maukas piirakka, hienolla tavalla erilainen kuin perinteiset kantarelli- ja suppispiirakat. Ihana aromikas sieni.
 |
| Kuivattuja sikurirouskuja ja herkkutatteja + ämpärillinen rouskuja suolassa |
4 kommenttia:
Sikurirousku on ihana. Harmittaa, että vasta viime vuonna tuli sitä kokeiltua ekan kerran, mutta toisaalta tietysti hyvä olla sienien kanssa varovainen, ettei ihan mitä tahansa pannulle poimi.
Meillä on toinen hyvä mustavahakasvuosi peräkkäin. Nyt ei niin läjäpäin niitä tule kuin viime vuonna, mutta sen verran hyvin, ettei tarvi toukkaisia yksilöitä poimia. Hurjan aromaattinen sieni sekin.
Minulla on vielä yksi metsänkulma koluamatta mustavahakkaan toivossa. Samaa mietin minäkin, etten muka ennen nähnyt sikurirouskua (+tiennyt sen erinomaisuutta), nyt tuntuu että sitä on joka paikassa. Hyvä tietysti niinkin :)
Minulla on sama sieni per vuosi-tavoite. Tänä vuonna olen oppinut jo kehnäsienen (ihanan pähkinäinen) ja limanuljaskan (ihanan sitruunainen). Muuten mennään kyllä tosi samoilla sienillä kuin sinä, joskin rakastan poimia suppilovahveroista. Rouskuja en ole oppinut käyttämään, ainakaan vielä. Sinun listaasi kerään lisäksi keväisen kartiohuhtasieniä ja känsätuhkeloita.
Teetkö sienisalaattia? Minusta rouskut ovat siihen parhaita, ja sienisalaatti taas on ihan parhaita lisukkeita monelle ruualle. Kartiohuhtasienen tuntisin, mutta en ole ikinä nähnyt niitä metsässä. Meillä ei muuten kasva korvasienetkään, niitäkään en ole koskaan nähnyt. Känsätuhkeloita poimin lapsena/nuorena, mutta meidän metsissä ei niihinkään törmää.
Lähetä kommentti