lauantai 24. syyskuuta 2016

Marjastuksesta


Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen hyvä marjavuosi ja olen poiminut mustikkaa, villivadelmaa ja puolukkaa enemmän kuin koskaan ennen elämäni aikana. Ja todellakin kaikkia noita kolmea. Monena vuonna jotain marjaa tulee hyvin, mutta ei toista tai kolmatta, ja muistan minä jonkun vuoden kun mikään noista marjoista ei ole tuottanut satoa.

Marjastan yleensä tutuilla paikoilla, samoissa maisemissa missä olen käynyt jo lapsena äidin ja muun suvun kanssa. Tiedän minkä kiven ympärillä on aina paljon puolukkaa, mistä kohtaa löytyy mustikkaa kuivana vuotena, mistä märkänä vuotena. Ja vadelmapuskiin menen aina sen mukaan mihin niitä ilmestyy, tuttuja paikkoja nekin.

Tänä vuonna silmiini on osunut monia kirjoituksia marjastuksesta ja siitä kuinka rauhoittavaa se on, ja onhan se. Olen vaan huomannut, että minun marjastusfilosofiani on aika erilainen moniin muihin verrattuna. Olen jopa lukenut että joitain ärsyttää suunnattomasti sellaiset marjastajat jotka poimivat ämpäritolkulla marjoja. Uskokaa pois, minä en halua ärsyttää ketään, mutta en voi sille mitään, etten fiilistele metsässä vaan tärkeintä on saalis. Minua ei haittaa että joku lähtee kahvipannun kanssa metsästä hakemaan pienen piirakan mustikat, ja toivoisin ettei muita häiritse se, että minä lähden metsään hakemaan yhtä tai kahta ämpärillistä marjaa kerrallaan.

Minun marjastus on sitä, että metsään mennään ämpärin kanssa, kerätään se täyteen niin että hiki tippuu nenänvartta pitkin ja sitten tullaan pois. Eväitä ei tarvitse ottaa koska metsässä ei kerrallaan olla kovin kauaa, vesipullo saattaa olla mukana helteisessä mustikkametsässä, aina ei sitäkään. Onnentunne tulee siitä, että ämpäri on täysi ja tietää että marjaa riittää tulevana vuotena vaikka jokaiselle päivälle. Sienimetsässä saatan fiilistellä, marjametsässä muinaissuomalainen fiilistelee vain saaliista.

6 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Minä olen ihan laiskistunut marjastamaan :( Taas oli hyvä vadelmavuosi ja puolukoita oli myös paljon, enkä käynyt yhtään keräämässä. Mutta kotipihan marjapuskat saimme putsattua ja käytettyä, hyvä edes niin. Sinä olet ollut superahkera!

sauvajyvänen kirjoitti...

Vielähän niitä puolukoita ehtii poimia vaikka kuinka ;) Ja jos ei jaksa, niin tänä vuonna niitä saa ostettua tosi edullisesti, ainakaan täällä päin niillä ei paljoa tunnu olevan hintaa. Ja kyllähän se ahkerus on suhteellista, onpahan taas yksi syy olla tekemättä mitään tylsiä mutta tärkeitä juttuja (kuten siivota) kun on vaan metsässä viihtymässä.

Elina / Linnunlaulu kirjoitti...

Tähän marjastukseen yritin ensimmäistä kommenttia kirjoittaa blogiisi onnistumatta, mutta nyt siis uusi yritys.
Kiitos blogistasi! On ollut ilo tutustua siihen. Innostuin kommentoiman, kun harvoin kuulee ihmisistä, jotka olisivat niin innostuneita marjastamaan, että marjoja haetaan ämpäritolkulla. Itse kuulun juuri siihen sakkiin, samoin mieheni. Yhdessä käydään metsässä ja yhteensä marjoja kertyy ämpäritolkulla. Nykyään kyllä riittää kerralla vajaakin ämpäri per henki :) On aivan ihmeellistä, että jo toista vuotta peräkkäin on hyvä marjavuosi metsässä. Metsämarjojen lisäksi meillä on paljon puutarhamarjoja. Marjat ovat elämän eliksiiri :)
Tattiliemikin tuli kokeiltua, tosin ihan pieni annos, koska täällä on niin kuivaa, että tatit ovat aivan kadoksissa. Varmasti hyvää ruuanlaitossa. Meillä on joka vuosi tehty aina sienijauhoa, jota on käytetty mausteena. Ehkäpä samantapainen makuvaikutus ruokaan kuin liemelläkin.
Me olemme kasvisten suhteen ihan omavaraisia ja seuraan innolla blogiasi, koska resepteistäsi löytyy juuri niitä oikeita aineksia, mistä meilläkin ruoka tehdään :)

sauvajyvänen kirjoitti...

Kiitos paljon kommentistasi Elina! Todella kiva että tulit kommentoimaan. Marjastaminen on ihanaa, ja varmasti tuplasti ihanaa kun teillä marjastaa kumpikin.

Kuinka paljon teillä on maata kasvimaalla, kun olette omavaraisia? Minäkin haaveilen siitä, mutta ei ole ainakaan vielä mahdollista.

Elina / Linnunlaulu kirjoitti...

Me elelemme nykyään kaksistaan aikamoisessa ylituotannossa :) Kun lapset vielä asuivat kotona, meitä oli viisi. Kasvimaa oli silloin suunnilleen 2½ aaria, nykyään 1½ aaria, sen lisäksi on vajaan aarin kokoinen mansikkamaa, noin 33 marjapensasta, omenapuita, iso yrttimaa, kaksi kasvihuonetta. Mustaherukkapensaita jouduttiin kaivamaan ylös tänä keväänä äkämäpunkin takia. Uusia ei istuteta enää niin paljoa kuin silloin nuorena hulluuksissamme istutimme, kun ne eivät ensin oikein tässä kovassa savessa tuottaneet hyvin. Pienehköstä koostaan huolimatta kasvimaa kyllä tuottaa aika paljon. Olemme pyrkineet käyttämään maa-alan tehokkaasti työmäärää vähentääksemme. Ensi kesä on kasvimaan 30. kesä :) Tervetuloa tutustumaan Linnunlaulu-sivuuni FB:ssä!

sauvajyvänen kirjoitti...

Hienosti saatte kasvimaan tuottamaan. Minun pitää kyllä vähän skarpata oman palstan kanssa, katsotaan miten ensi vuonna käy. Minullakin on melkein 1½ aaria käytössä, mutta edelleen osa alueesta on maanparannusvaiheessa. Ihania kuvia sinun FB-sivulla!