Leppoisaa joulunodotusta

Joulu on juhlista varmastikin se, johon kuuluu eniten odotuksia, stressiä ja ehkä pettymyksiäkin (älä aloita tekstiä lattealla itsestäänselvyydellä!). Lehdistä ja keskustelupalstoilta saamme nähdä/lukea toinen toistaan hienoimmista joulukodeista, juhlapöydistä ja kiireettömästä yhdessäolosta sukupolvien kesken. Oma todellisuus voi olla aavistuksen erilainen. Jotta joulu ei olisi totaalista voimat vievää suorittamista (sisko muistaa lapsuuden joulut) olen päättänyt jo aikoja sitten että teen jouluisin juuri sen verran kuin huvittaa, ihan aina en onnistu, mutta usein kuitenkin. 

Vaikka meidän joulun peruskaava on aina melko samanlainen, vaihtelua on suuresti siinä, miten paljon on tehty minäkin vuonna. Välillä joulupöytä on riisutumpi tai pianon päällä on edelleen kaikki lehtipinot, välillä ei. Muistan myös sen yli 10 vuoden takaisen joulun, jolloin valvoin koliikkivauvan kanssa kuuteen asti jouluaattoaamuna. Nukuin sitten syöttöjen välit vauva kainalossa ja mies vieressä neljään saakka aattona (juu ei saunottu valoisan aikaan eikä leivottu pullaa), syötiin riisipuurot ja laatikot samaan syssyyn, availtiin lahjoja ja sitten olikin aika jatkaa valvomista koliikkivauvan kanssa seuraava yö. Mutta joulumieli se oli silloinkin, tosin aika kaukana lehtien idylleistä somine kehdossa nukkuvine tonttuvauvoineen. 

Jokaisella on ne omat jouluntuojat, niistä kannattaa pitää kiinni, ja muusta voi tinkiä. Kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee jouluun (vai tarvitseeko mitään) ja toteuttaa sen. Levollinen mieli on minulla se, jota kaipaan joulussa eniten etenkin näinä kiireisinä vuosina. Siksi kyselen aina joulukuussa, että mitä kukin kaipaa jouluunsa tänä vuonna. Niillä mennään, sen lisäksi teen ihan oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Jouluun kuuluu minusta neljä peruskysymystä, joihin kannattaa mielessä vastata jo etukäteen. 

Leppoisan joulun neljä kysymystä:

Mitä ruokaa?

- meidän perheessä jokaisella on omat toiveensa, ne toteutetaan, ja sen lisäksi teen aina lisäksi mitä haluan. Kyllähän jokaisena päivänä ruuanlaittoon menee aikaa, miksei siis joulunakin, jolloin saa kokata kaikkea kivaa mitä tulee tehtyä vain jouluisin.

Mitä lahjaksi ja kenelle?

- silloin kun oli enemmän aikaa, tein paljon itse. Nyt kun aika on kortilla, olen korvannut ajan rahalla. Inhoan kaupioissa juoksemista, sen lisäksi tavaraa tuntuu kaikilla olevan ylimäärin, niinpä olen suosinut aineettomia lahjoja. Teatteria, elokuvaa, lahjakortteja, sen sellaista. Toivottavasti kaikista on iloa, vaikka tuskin mikään ylittää sitä aikoja sitten antamaani talvista teatterilahjakorttia Pyynikin kesäteatteriin. Istuimme helmikuussa 20 asteen pakkasessa kesäteatterissa katsomassa Talvisotaa, esityksen päälle söimme hernekeittoa ja näkkileipää. Yritän siis sanoa, että käyttäkää lahjoihin vain juuri sen verran aikaa ja rahaa kuin käytettävissä on.

Joulusiivous?

-tämä on se minun heikko kohtani, kuten on koko arjenhallinnassani. Tekisin niin mielelläni kaikkea muuta kuin siivoisin, niinpä sitten luistan siitä aina ensimmäisenä (ja sen huomaa). Olen aikoja sitten päättänyt, että normaali viikkosiivous riittää jouluksi. Muuten sitten teen mitä huvittaa, jos huvittaa. Tänä vuonna olen pesemässä saunaa ja sohvanpäällysiä jouluksi, se on minulle paljon se. Siis sen normaalin viikkosiivouksen lisäksi. Ja kuten Mysi Lahtinen ja Savusuolaa ovat todenneet, hopeiden kiillotus on pelkästään mukavaa.

Missä joulu vietetään ja kenen kanssa?

- tämä taitaa olla isoimpia huolia monissa perheissä. Meillä tätä ongelmaa ei ole, minä en ole viettänyt satunnaista joulua lukuunottamatta jouluja lapsuudenkodissa neljännesvuosisataan, ja tämä sopi miehellekin aikoinaan. Ja niin paatunut olen, etten tunne edes huonoa omaatuntoa asiasta. Välillä mietin lasten kannalta asiaa: omiin lapsuudenjouluihin kuului aatto isossa porukassa serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa. Samaa tunnelmaa ei ehkä tule oman perheen kesken kotona, mutta tässä on omat hyvät puolet, eikä lapset muusta tiedä. Mutta toivoisin, että jokainen ihminen/perhe voisi tehdä omat ratkaisut ja viettää joulunsa siellä missä se tuottaa eniten iloa. Me olemme siis aina kotona ja meille saa tulla jos joku haluaa.

Loppujen lopuksi voi todeta. että joulu on ollut sitä joulumpi, mitä vähemmän olen tehnyt!