Ei se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että kaikki vaan syövät kadulla mex mexiä. Jonkun täytyy tehdä se ruskeakastike. Ja keittää perunat kuorineen. Ja raastaa porkkanoita "salaatiksi". Se joku olin minä tänään. Ja ruoka maistui hyvin, niin hyvin etten muista milloin kuopukselle olisi maistunut ruoka näin hyvin.
Tähän ruokaan voi käyttää mitä tahansa kypsää lihaa, tai makkaroita/nakkeja, tai vaikka lihapullia, kuten olen aiemmin tehnyt. Nyt käytin viikonlopulta uunissa paistettua villisikaa. Minulla oli kaksi isoa palaa villisikaa selkärangan ympäriltä ja paistoin niitä uunissa folion alla. Olin tehnyt lihojen alle juurespedin, aivan kuten tein hanhelle. Paistoin lihaa reilussa sadassa asteessa 7 tuntia. Osa lihasta syötiin silloin lohkoperunoiden ja liemestä keitetyn kastikkeen kanssa. Maanantaina syötiin nopea villisikapasta ja nyt tein ruskean kastikkeen. Vielä yksi annos lihaa meni pakastimeen, joten monta nopeaa ruokaa siitä tuli. Perunoiden kiehuessa tei kastikkeen näin:
50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
n. l kiehuvaa vettä
1 tl etikkaa
1 tl suolaa
1 rkl ketsuppia
n. 500 g kypsää villisikaa palasina
Sulata voi valurautapannulla. Lisää jauhot joukkoon ja ruskista
reilusti, siihen pisteeseen, että hetken päästä palaisivat.
Lisää kiehuva vesi koko ajan sekoittaen, varo kuumaa höyryä. Lisää etikka,
suola ja ketsuppi ja anna kiehua jonkin aikaa. Lisää pilkottu liha joukkoon ja anna hautua kunnes perunat ovat kypsiä. Syötiin keitettyjen perunoiden ja porkkanaraasteen kanssa. Hyvää perusruokaa, jota kuitenkin tulee syötyä harvoin.
9 kommenttia:
Kysyin äsken mieheltä, että koskakohan olen viimeksi syönyt ruskeaa kastiketta, joka oli lapsena suurta herkkua, yleensä jauhelihasta tehtynä joko pottumuusin tai makaroonin kanssa. Sain vastauksen, että sitähän syötiin Sveitsissä harva se päivä työpaikkaruokalassa, ties mistä lihasta ties minkä knöödeleiden kanssa. Lyhyt muisti tai sitten olen kirjoittanut liikaa luentoja ja hakemuksia tällä(kin) viikolla...
Miten ihmeessä olen unohtanut ruskean kastikkeen? Hyvä kun muistutit :P
Juuri tuollaista kaipasinkin. En vain osanut ajatella, ennen kuin sen esille tarjosit. Kiitos. Muistuu mieleen äidin kokkaukset kultaisella 70-luvulla. :D
Minä en muista että olisin noiden lihapullien jälkeen tehnyt itse ruskeaa kastiketta, mutta on sitä toki jossain aina välillä syöty. Hyviä luentoja, ja ennen kaikkea onnea hakemuksiin, vähän on turhan kovat ajat niiden suhteen, ainakin meidän aloilla.
Soppasirkus, jotenkin meinaa aina nämä perusjutut unohtua. Mutta aina ne jostain putkahtaa mieleen :)
Jaska, ole hyvä :)
Maistuisi mullekin. Nam!
Ulla, hyvää olikin :)
Kyllä meilläkin vielä ajoittain ruskeaa kastiketta tehdään. Olen ruskealla kastikkeella kasvatettu lapsi, eikä se lähden ihmisestä ihan helpolla :)
Minä olen lapsuudessa saanut ruskeaa kastiketta lähinnä mummojen tekemänä, eikä sekään lähde ihmisestä helpolla :)
Lähetä kommentti