lauantai 28. joulukuuta 2013

(Lihaton) Makaronilaatikko


Lapsuudessani lihatonta makaronilaatikkoa oli monissa juhlissa ja ainakin joskus joulunakin, jossei joka vuosi. Perinteisesti sitä tuntui olevan tarjolla aina kun oli karjalanpaistiakin. Oikeastihan tämä on nimeltään makaronilaatikko, ja se toinen, monien lasten lempiruoka on lihamakaronilaatikko. Mutta nykyisin lihatonta makaronilaatikkoa on niin harvoin tarjolla, että nimet ovat vakiintuneet niin päin, että pitää erikseen mainita jos on kyseessä lihaton makaronilaatikko. 

Koska tämä on vanha ruoka, kaivoin reseptinkin vanhasta kirjasta, isotätini keittokirjasta H. Koskimies - E. Somersalo: Keittotaito. Kirjan painos on vuodelta 1934. Isotätini hienolla käsialalla oli omistuskirjoituksena nimi, paikka ja teksti emäntäkoulusta 27.10.1937. Isotätini oli siisti ja tarkka ihminen, ja kirja näyttää lähes kahdeksastakymmenestä vuodesta huolimatta suunnilleen koskemattomalta, vaikka varmasti sitä ainakin emäntäkoulussa oli käytetty. Sinänsä harmi, kaikenlaiset merkinnät ja kommentit ovat todella mielenkiintoisia ajan päästä. Tein nyt aika tarkkaan ohjeen mukaan, pastana minulla oli hyvää italiailaista laatupastaa Hellasta ja Herkusta, mutta entisaikaan tässä käytettiin pitkää ohutta putkimakaronia, joka pätkittiin pienemmäksi.

200 g makaroneja
½ l maitoa (minulla meni ehkä 4 dl)
2 munaa
1 rkl raastettua juustoa
½ rkl suolaa (taisi mennä vähän vähemmän)
1½ rkl sokeria (taisi mennä vähän vähemmän)
1/4 tl muskottikukkaa (käytin muskottipähkinää, ja vähemmän, kun kukkaa minulla ei ollut)
60 g voita

Keitä makaronit, ohjeen mukaan pehmeiksi, minä jätin vähän raaoiksi. Lado voideltuun vuokaan kerros keitettyjä makaroneja, ja lisää juustoa, suolaa, sokeria ja muskottia, lisää taas kerros makaroneja jne. Sekoita maito ja munat sekaisin ja kaada munamaito makaronien päälle. Laita voi nokareina päällimmäiseksi. Paista vuokaa uunissa kunnes munamaito on hyytynyt ja vähän ruskettunut, minä paistoin 175 asteessa n. 45 minuuttia.

Syötiin tänään karjalanpaistin, lanttulaatikon ja maksalaatikon kanssa, lisänä oli salaattia. Oli ihan mielettömän hyvää, tämä on sitä parasta tapaa käyttää jouluruokia. Monesta blogista on taas saanut lukea kuinka kaikki ovat tyytyväisiä kun jouluruuat on loppu, täällä sen sijaan ollaan onnellisia että niitä on vielä jäljellä. 

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mummu teki tuollaista makaroonilaatikkoa aina jouluksi ja silloin tällöin muutenkin. Taitaa se kuulua perinteiseen hämäläiseen pitopöytäänkin.

sauvajyvänen kirjoitti...

Niinhän se kuuluukin, minulla oli tekstissäkin jo lause hämäläisestä pitopöydästä, mutta en sitä jättänyt kuitenkaan tekstiin jostain syystä.

Jouluruokafania vaan harmittaa tämä välipäivien jouluruoka-dissaajien suuri määrä, ajattelin että pitää jonkun vielä pitää lippua korkealla...

Päivi / Kokkeillaan kirjoitti...

Me tehtiin ihan tarkoituksella paljon laatikoita, sillä tykkäämme syödä niitä muulloinkin kuin jouluna, esim. karjalanpaistin kera. Huomennakin varmaan lihamureke saa seurakseen nokareet laatikoita, namnam.

Tämä makaronilaatikko pitopöydässä on pohjois-pohjalaiselle ihan uusi juttu!

sauvajyvänen kirjoitti...

Minäkin teen aina reilusti maksa- ja lanttulaatikkoa ja pakastan suoraan rasioissa. Maksalaatikkoa syödään ihan sellaisenaan, lanttulaatikkoa menee pitkin talvea juuri karjalanpaistin tai jonkun muun lihapadan kanssa.

Mimmi M kirjoitti...

Olen omassa synnyinkodissani tottunut tällaiseen lihattomaan makaronilaatikkoon aina karjalanpaistin kaverina ja sitähän meillä savossa tehtiin usein niin arkipyhiksi kuin ihan juhliinkin. Omassa kodissani olen muutamia kertoja tehnyt, vaan ei porukat ole olleskaan sitä ymmärtäneet...joku kyseli viimeksikin että olenko unohtanut lihan pois.

sauvajyvänen kirjoitti...

Meilläkään mies ei meinaa ymmärtää lihatonta makaronilaatikkoa ;) Että muuten hyvää mutta liha puuttuu :D

Anonyymi kirjoitti...

Oi nyt tuli isoäiti mieleen kun hän teki ihan maaaaailman parasta makaronilaatikkoa. Ja sitä ei pilattu lihalla ;-).

Näin ajatteli ex-naapuri pienenä...

sauvajyvänen kirjoitti...

:) Hyvää se on edelleenkin :)