torstai 11. kesäkuuta 2015

Lounastamisesta


Lounaalla on väliä. Se katkaisee työpäivän ja samalla on mahdollista vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa tai tavata ystäviä joita muuten ei muka ehdi tavata. Sellainen pieni päivän piristys jonka jälkeen jaksaa taas puurtaa loppupäivän. Tämä siis silloin kun ruoka (ja seura) on hyvää. Mutta yllättävän vaikea on löytää hyviä lounaspaikkoja jopa ihan keskellä isoa tarjontaa.

Kun pari vuotta sitten vietin kotimaisen ruuan lokakuuta, suurin haaste oli juuri lounasruuassa. Jos halusi syödä kotimaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa, täytyi tyytyä omiin eväisiin. Sekin on ihan jees, mutta kun kotona syö aina omatekemää ruokaa, niin vaihtelu virkistää edes silloin tällöin.

Minusta hyvä lounasruoka on:
-sesonginmukaista
-kotimaista niin pitkälle kuin järkevästi mahdollista
-kasvispainotteista
-ruoka tehdään (ainakin suurimmaksi osaksi) paikan päällä raaka-aineista
-hyvä tee ja kahvi
-toimivaa (jonotukseen/odotukseen ei mene kohtuuttomasti aikaa) ja lähellä (ettei matkaan mene kohtuuttomasti aikaa)
-iloinen palvelu on bonusta

Listaan olisi ehkä voinut vielä lisätä hävikin minimoinnin, eli hyvässä lounaspaikassa ei pitäisi tulla hävikkiä. Sen voi hoitaa monella tapaa, edelläkävijät ovat palanneet vanhaan eli myyvät ylijäänyttä ruokaa edullisesti kotiin vietäväksi, lahjoittavat vähävaraisille tai jatkojalostavat sitä seuraavan päivän lounaalle.

Lista on pitkä, mutta aika perusjuttuja kuitenkin joten tämän ei luulisi olevan vaikeaa, mutta yllättävän vähän tällaisia paikkoja tuntuu olevan. Päätin että en mainitse nimiä, toteanpahan vaan että tällä hetkellä työpaikan lähellä on ainoastaan yksi paikka jossa täyttyy kaikki kriteerit, ja muutama muu jossa täyttyy melkein kaikki. Näiden välillä sitten tehdään valintoja ja kompromisseja päivittäin.

Minä yritän yleensä olla purnaamatta teestä, sillä en halua antaa teenjuojista kuvaa hankalina ihmisinä. Mutta mietin edelleen, että mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että suuri osa teenjuojista haluaa juoda mustaa tavallista teetä. Ja koska se tee pitää yleensä hauduttaa itse pussista, sen veden pitää olla riittävän kuumaa. Lounaan päälle nautitun juoman tarkoitus on piristää, joten en kaipaa mitään yrttiteetä, vihreää teetä, forestfruittia, keisarinmorsiainta tai mitään muutakaan mihin on lisätty ties mitä aromiaineita, hituja ja puruja. Ja riittävän kuumaa vettä sen kanssa. Haluan ihan vaan teetä, hyvää mustaa teetä, ja niin haluaisi moni muukin. Työkavereilla voi olla kahvi-issueita (eli voi boikotoida lounaspaikkaa, jos sieltä ei saa kunnon kahvia), mutta teenjuoja saisi boikotoida lähes jokaista paikkaa. Onneksi löytyy se pari poikkeusta sentään, jossa tietää saavansa hyvää teetä hyvän ruuan päälle.

Jatketaan suosimalla hyviä lounaspaikkoja ja nautitaan lounashetkistä, jos vaikka hyvien lounaspaikkojen valinnanvara kasvaisi.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olisipa työpaikan lähellä edes yksi ravintola, joka toteuttaisi edes kolme noista kohdista. Tarjonta on niin heikkoa, että käyn todella harvoin lounaalla muualla kuin kotona. Hernekeitto + pannari toimii työpaikkaruokalassakin, joskus tulee vietyä vieraita viereisen hotellin ravintolaan, jossa on ihan hyvät kalaruoat mutta lounastaminen kestää normaalipäivään turhan kauan.

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo tiedän ettei minulla oikeasti ole valitettavaa ;) Mutta tämä tilanne on siis vasta nyt, tähän mennessä olen aina ollut työpaikoilla, missä on juuri se yksi tai korkeintaan kaksi paikkaa, jossa on tarjolla sellaista massakeittiöruokaa, ei muita vaihtoehtoja. Eväitä on tullut syötyä...

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Puhut kyllä asiaa. Minä kyllä ehtisin lounaalle noin kerran viikossa lentoaseman ravintolaan, tarjolla on yleensä keittolounas ja suht asiallinen salaattipöytä, mutta eipä ole tullut käytyä kuin pari kertaa. Mukavampaa on tehdä yhteislounasta kaikille, jos vain aikaa riittää ja tylsintä syödä sitä eilistä kotiruokaa :D

Tykkäsin tuosta postauksesi kuvasta!

Ulla kirjoitti...

En voisi kuvitellakaan käyväni lounaalla työpaikan lähellä olevissa ravintoloissa. Pelkkää einestä ja pakastevihanneksia kalliilla hinnalla. Mulla on aina eväänä joko edellispäivän jämäruoka tai sitten chefin tekemää leipää. Olisikin luksusta käydä töissä Tampereen keskustassa, niin voisi oikeasti lounastaakin. Mutta toisaalta, samalla rahalla saa kotona tehtyä hyvän illallisen, joten panostan (tai siis laitan chefin panostamaan) mieluummin siihen.

Tee on myös sellainen, ettei sitä kodin ulkopuolella mielellään juo, koska se yleensä maistuu vain värjätylle vedelle. Liptonin pussi hailussa vedessä, hrrrr...

Aivan ihana kuva tässä postauksessa :-)

sauvajyvänen kirjoitti...

Campasimpukka, luksusta onkin jos ehtii kokata päivän mittaan, varmasti työhyvinvointia lisäävä asia. Ja kiitos, minäkin tykkään tuosta kuvasta.

Ulla. tuota einestähän se on valitettavan usein. Ja kiitos kuvakehuista :)